Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 6

Mikael käveli verkkaista tahtia metsäpolkua pitkin. Hän ei ollut edes hengästynyt vaikka kantoi minua selässään. Olin monta kertaa jo yrittänyt vakuutella häntä laskemaan minut alas. Hänen täytyi olla jo puutunut kantamisestani mutta jos oli hän ei näyttänyt sitä lainkaan. Mietein miten ihmeessä hän oli niin hyvässä fyysisessä kunnossa. Kyllä, hän oli koulun jalkapallojoukkueen kapteeni joten hänen oli pakko omistaa hyvä kunto mutta me olimme kävelleet jo ainakin kilometrin jos ei kaksikin. Tai siis hän käveli, minä en. Ajatukseni alkoivat harhailla koska halusin ajatella kaikkea muuta kuin sitä kuinka nolo olin ollut. Ensin olin käyttäytynyt naurettavasti hänen edessään aamulla, sitten olin pyörtynyt hänen syliinsä ja sen jälkeen olin kaatunut naamalleni maahan ja hän oli joutunut kantamaan minut.  Hetken kuluttua polku haarautui kolmeen osaan ja Mikael kysyi mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi mennä. Minä osoitin oikealla olevaa polkua ja hän lähti kävelemään sinne. Hänen äänensä ei kuulostanut siltä miltä normaalin pojan ääni olisi tässä tilanteessa kuulostanut. Mikael kuulosti täysin samalta kuin joka ikinen päivä. Päätin unohtaa koko asian sillä ehkä hän vain omisti hyvän kunnon. "Kyllä minä loppumatkan pärjään, mene sinä vain omia matkojasi." Olen jauhanut tuota samaa alusta asti. Mikael vain murahti eikä sanonut mitään. Aavistin  hänen pyörittelevän silmiään. Hän ei ollut vastannut viimeiseen kymmeneen minuuttiin tuohon lauseeseen mitä toistin vähän  väliä. Hän jatkoi kävelyä täydessä hijaisuudessa. Emme puhuneet toisillemme mitään. En voinut käsittää miten olin päätyny tähän tilanteeseen. Olin eläny päiväni samalla tavalla kuin aina ennenkin mutta silti elämäni oli hieman muuttunut. Nykyään elämäni nimittäin sisälsi Mikaelin, en tiedä voinko vielä sanoa että hän kuuluu elämääni tai olisi ystäväni mutta silti. Minä henkilökohtaisesti haluaisin tämän kaiken johtavan siihen että voin kutsua häntä keverikseni. Jatkoimme matkaa hetken kunnes päädyimme jalkakäytävälle minkä varrella oli monta taloa. "Mikä näistä" hän kysyi minulta. Minä osoitin valkoista kaksikerroksista taloa parinkymmenen metrin päässä. Mikael lähti kävelemään sitä kohti ja pysähtyi ovella. Hän katsoi minua olkansa yli ja virnisti. Tunsin kuinka hän oli jo laskemassa minua kun hän nähtävästi tuli toisiin aatoksiin. Hän alkoi avata ovea ja tajusin mitä hän aikoi. Äitini olisi kotona jos hänen ei ole tarvinnut lähteä töihin. En todellakaan haluaisi hänen näkevän kuinka joku random poika kantaa minua reppuselässään. Aloin rimpuilla Mikaelin selässä mutta hän vain tiuksensi otettaan. "Ihan tosi minä pärjään tästä eteenpäin yksin. Voit jo laskea minut alas." "Mitä hauskaa siinä olisi? Ja tiedän kyllä että pystyisit kävellä omilla jaloillasi." Hänen suunsa oli edelleen virneessä. Hän avasi oven ja koko talomme oli pimeänä. Päästin ulos henkäyksen mitä olin huomaamattani pidellyt. Olin kerrankin iloinen että äiti joutui takaisin töihin.  Mikael lähti kävelemään yläkertaan. "Odota! haluan ensin syödä jotain." En ollut syönyt koko päivän aikana mitään paitsi aamupalan joten minulla oli kiljuva nälkä. Sain vaivoin itseni rimpuiltua pois Mikaelin selästä. Lähdin kävelemään keittiötä kohti ja kuulin askeleet takanani joten päättelin Mikaelin seuranneen minua. Avasin jääkaapin ja otin leipätarvikkeet pöydälle. Katsahdin kelloon ja se näytti jo yhdeksää illalla. Yöt olivat vielä valoisia joten valoisuuden perusteella ei voisi kellonaikaa päätellä. En ollut edes ajatellut mitä kello olisi. Mitenköhän aika oli kulunut noin nopeasti? Tein itselleni nopeasti leivän ja käännyin ympäri. Olin jo kokonaan unohtanut että Mikaelkin oli meillä. Hän istui työtason edessä tuolilla ja katsoi minua. Hänen hiuksensa olivat sekaisin söpöllä tavalla. Punastuin ja käänsin katseeni maahan. En voinut uskoa tätä, koulun suosituin ihminen istui kodissani ja tuijotti minua. Hänellä täytyi olla jokin taka-ajatus ei hän muuten kanssani olisi vapaaehtoisesti. Söin nopeasti ja laitoin leipätarvikkeet takaisin jääkaappiin. Minulle tuli mieleen että en ollut tarjonnut hänelle mitään tai kysynyt haluaako hän jotain. Minun teki mieli lyödä päätäni seinään kun mietein miten olen vain itse syönyt hänen edessään enkä ollut huomioinut häntä lainkaan. Lähdin ripeästi kävelemään yläkertaan. Ennen portaita hän ohitti minut. Mikael ryntäsi portaat ylos ja avasi ensimmäisen oven mikä tuli vastaan. Mistä hän arvasi että juuri se on huoneeni? Se olisi voinut vaikka olla vanhempieni huone. Hän sanoi menevänsä hakemaan minulle vettä. Hetken päästä oveni aukesi ja Mikael tuli takaisin vesilasin kanssa. Hänen poissa ollessaan olin vaihtanut nopeasti vaatteet ja kääriytynyt peittooni.  Hän laittoi vesilasinpöydälleni ja istui sänkyni reunalle. "Millainen olo sinulla on?" "Minua väsyttää, muuten ihan hyvä" sanoin haukotellen. "Hyvä, pärjäätkö sinä jos lähden?" Tunsin pienen pistoksen koska en halunnut, että hän lähtee. "Kyllä pärjään, vanhempani tulevat varmaan kotiin hetken päästä" vastasin hänelle. "Selvä, minä tastä sitten lähdenkin. Koita sinä saada unta, hyvää yötä Adelia" hän sanoi. Mumisin jotain vastaukseksi ja hän lähti pois. Minulle tuli vähän tyhjä olo kun hän lähti. Kävin mielessäni läpi äskeisiä tapahtumia. Mikael oli ollut samaan aikaan lenkillä kuin minä. No ei siinä vielä mitään mutta hän pysähtyi puhumaan kanssani. Minä pyörryin ja hän otti minut kiinni, etten löisi päätäni. Ja hän kantoi minua reppuselässään. En olisi koskaan kuvitellut minulle tapahtuvan mitään tälläistä. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut Mikaelin puhuvan minulle, saati sitten minulle tapahtuvan tämän päivän tapahtumat, olisin vain nauranut. Salla tulee sekoamaan kun kuulee tästä. Kesken mietteitteni nukahdin sänkyyni hymyillen. 

A/N Tässä tää luku en tiedä minkä pitusii lukui haluutte joten ne nyt sit vaihtelee 700-1000 riippuu millaseen kohtaan haluun jättää sen. Kertokaa mielipiteenne kommenteissa. Sori k-virheet. Kertokaa minkä pitusii lukui haluutte ja kuinka usein ku mulla ei vielä ole mitään rutiini tän julkasemisessa. Ajattelin et voisin julkasta 1-2 lukuu viikossa ekan ti-to jossai tossa kohtaa ja toisen sunnuntaina joten kertokaa mielipiteenne tosta Words 868.