Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 34

Mikaelin nk.

Olen edelleen hämilläni mutta myös iloinen. Adelia ei työntänyt minua pois. Ehkä on vielä toivoa meidän suhteemme. Ehkä hän vielä antaa anteeksi minulle. Ainakin toivon niin. 

Olin tosissani kun sanoin tulevani hulluksi. En kestä olla ilman häntä. Olemme olleet riidoissa vain muutaman päivän mutta silti minä ikävöin häntä. Kyllä minä häntä näen päivittäin koulussa mutta ei se ole samanlaista. Hänestä etäällä olo tuntuu kamalalta.

 En pyty nukkumaan öisin kunnolla kun mietin miten pahasti loukkasin häntä. En ajatellut sanojani ja nyt kadun sitä koko sydämmestäni. Kaduin sitä heti laitettuani suuni kiinni. En edes halua ajatella hänen ilmettään sillä hetkellä. Hänestä näki kuinka paljon sanani satuttivat. Hän sävähti kuin olisin puukottanut häntä. Tiedän ansaitsevani tämän kärsimyksen koska loukkasin häntä.

Kuitenkin äskeisen jälkeen uusi toivon kipinä leimahti liekkeihin sisälläni. Kävelen luokkaan valtava hymy kasvoillani ja astun ovesta sisälle koputtamatta. Näytän varmaan mielisairaalta kun hymyilen yksinäni niin että poskiini sattuu. En kuitenkaan välitä vaan jatkan virnistelyäni ja menen istumaan luokan perällä olevalle vapaalle paikalle. Olen tykästynyt takariviin Adelian takia. 

Ihmisten päät liikkuvat minun tahdissani ja jotkut kuiskailevatkin jotain. En kiinnitä siihen enempää huomiota. Olen usein huomion keskipisteenä joten olen oppinut jättämään kuiskailut ja sun muut omaan arvoonsa. 

Kuitenkin huomioni kiinnittää yksi sana. 'Adelia.' Kuiskailu luokassa on yltynyt ja moni on puhelimillaan. Opettaja on nähtävästi kadonnut jonnekkin. He näyttävät jotain toisilleen puhelimiltaan.

Vedän oman puhelimeni taskustani kummissani. En tiedä miksi kaikki ovat yhtäkkiä niin kiinnostuneita jostain. Näen että monen puhelimissa on Instagram auki joten avaan sen itsekkin ensimmäisenä. 

Tiedän heti miksi kaikki ovat niin erikoisella päällä. Ensimmäinen kuva on Millan julkaisema. Kuvassa olemme minä ja Adelia juuri vähän aikaisemmin siellä vessassa. Todennäköisesti lähes koko koulu on nähnyt tuon kuvan. 

Mitähän Adeliakin ajattelee? Hän on jo varmasti nähnyt kuvan meistä. Tiedän ettei hän halua olla huomion keskipisteenä. Toivottavasti hän ei suutu minulle. Hän on jo tarpeeksi vihainen ilman tätäkin. 

Tai ehkä hän ajattelee minun olleen tämän takana. Toivottavasti ei sillä niin minä en hänelle tekisi. Myönnän sen että kuulin jonkun tulevan sisälle ja kuulin myös kameran räpsäyksen. Mutta luulin kuvitelleeni kaiken. Olisipa se vain ollut kuvitelmaa.

"Päädyit sitten nähtävästi tuohon pikkutyttöön mikä hänen nimensä koskaan onkaan. Ihme huora hänkin aika alkaista sinulta Mikael." Siirrän katseeni hitaasti poikaan joka nyt tuijottaa minua kuin odottaen reaktiotani. Hän todennäköisesti heitti tuon vain läpällä mutta minusta se ei ollut hauskaa. Ei sitten pätkääkään. Kukaan, toistan ei kukaan saa sanoa mitään tuollaista minun Adeliastani.

En edes ajattele asiaa kahdesti ennen kuin jo kiidän kohti poikaa ja repäisen hänet maahan penkiltään. Nyrkkini osuvat hänen kasvoihinsa uudestaan ja uudestaan. En tunne mitään muuta kuin vihaa häntä kohtaan. Muut henkäilevät kauhuissaan ympärillämme. Adrenaliini virtaa suonissani mikä saa minut vain jatkamaan. Kuitenkin lopulta joku vetäisee minut irti pojasta joka nyt makaa maassa tajuttomana omassa veressään. Suteni yrittää päästä vapaaksi enkä voi antaa sen tapahtua. Lähden luokasta ovet paukkuen. Veren kohina kaikuu korvissani. Kuulen etäisesti opettajan huutavan minua mutta en välitä. "Mikael takaisin tänne! Saat jälki istuntoa!" Jatkan matkaani suoraan ovista ulos. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta kuin lintsaan koulusta. 

Adelian nk.

Argh! Koko ajan tulee vain lisää ongelmia. Enkö oikeasti saa olla sekunttiakaan ihan rauhassa. Ihmissudet, riidat, poikahuolet, salakuvaamiset ja kaikki muu sekoittavat elämääni. Miksi Milla otti meistä kuvia? Mitä hän muka siitä hyötyy? Heilutan päätäni kuin kieltääkseni kaiken. Minun pitää saada kaikki asiat taas normaaleiksi keinolla millä hyvänsä. 

Tunnen kyynelten kohoavan silmiini. Tiedän ettei tuo valokuva ole niin iso asia mutta kaikki asiat painavat taakkana selässäni saaden kaiken tuntumaan pahemmalta kuin ne oikeasti ovat. Hautaan pääni käsiini ja yritän koota itseni kasaan. En vain tiedä mistä aloittaisin kaiken. Ehkä kutsun Jaxonin tänään meille tekemään projektia jonka saimme joskus ja huomenna menen puhumaan Mikaelille. Siinä se, niin minä aijon tehdä.

Haluan rynnätä ulos luokasta ja koko koulusta mutta en kuitenkaan tee niin. Jään istumaan paikalleni ja yritän kuunnella opetusta. En aijo antaa tämän kaiken pilata koulu menestystäni.

Välitunnilla Salla vetää minut puhumaan. "Luulin että olet vihainen ja loukkaantunut hänelle! Miksi ihmeessä edes suutelit häntä? Ja mistä tiedät ettei hän itse suunnitellut sitä. Ehkä he sopivat Millan kanssa että hän tulee ottamaan sen kuvan." Mietin hetken oikeaa tapaa selittää kaikki. En itsekkään ole varmi miksi tein niin kuin tein. "Olen hänelle edelleen vihainen! Ainakin jonkin verran... Enkä tiedä miksi suutelimme, se vain tapahtui. Sekä tiedän ettei hän tekisi niin minulle. Hän mokasi jo aiemmin eikä Mikael tahallaan haluaisi loukata minua." Salla pudistelee päätään eikä vastaa mitään. Lähdemme molemmat kohti seuraavaa tuntia hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. 

Huomaan Jaxsonin kauempana puhumassa Eemelin kanssa. Kävelen heidän luokseen ja odotan että he huomaavat olemassaoloni. Lopulta toinen heistä huomaa minut mikä saa molempien katseet itseeni. "Jaxon. Minä tässä mietein että haluatko tulla meille tänään tekemään sitä projektia jonka saimme tehtäväksi?"

"Ömm... Mitä projektia?" Hän kysyy raapien niskaansa. Tietenkin hän sellaista laatua ettei edes muista kotiläksyjään. Huokaisen turhautuneena. "No se niihin lempikirjoihin liittyen." Katson häntä hetken ja pystyn kirjaimellisesti näkemään hetken kun hän tajuaa mistä puhun. Kuin lamppu olisi sytytetty hänen päänsä sisällä. "No meidänhän pitää ensin lukea ne kirjat ja se pitää palauttaa vasta kahden viikon päästä. Ei meillä mikään kiire ole." 

"No kerroppa sitten lempikirjasi." Minä teen lähes aina kaiken ajoissa ja ajoissa tarkoitan ainakin vikkoa ennen palautuspäivää. Sellainen minä vain olen. "No minä en lue hirveästi kirjoja..." Kuulen hänen mumisevan. Tietenkään hän ei lue. Olisi varmaan pitänyt arvata. Tottakai juuri meidät laitettiin pareiksi. Ei sillä että valittaisin. Sentään sain parikseni Jaxonin enkä ketään tuntematonta.

"Ömm. Lue Harry Potter." Tuijotan häntä hetken ja mietin onko hän tosissaan. Päästän suustani pienen naurun. "Ai mikä niistä? Ja anna kun arvaan. Tuo on ainoa kirja jonka tiedät tai ylipäätään muistat ja se vain tuli mieleesi etkä ole edes lukenut sitä." Jaxonin naama punertuu hieman ja hän siirtää katseensa lattiaan. "No en minä ole mikään lukutoukka. Lukeminen on aivan perseestä."

Naurahdan uudelleen ja mietin minkä kirjan voisin hänet laittaa lukemaan. "No lue sinä sitten Outolintu." Se on lyhyt joten sopiva hänelle. Jaxon nyökyttää päätään vastaukseksi. 

Loppu päivä kuluu normaalisti. Moni on unohtanut jo koko kuvan ja vain muutama kiinnittää minuun enemmän huomiota kuin yleensä. Sovimme Jaxonin kanssa tekevämme projektin ensi viikolla. En aijo lukea kirjaa jonka hän sanoi sillä luin sen juuri vähän aikaa sitten ja muistan siitä lähes kaiken. 

Aion huomenna mennä puhumaan Mikaelille en vain tiedä mitä sanon hänelle. Mistä puheen ollen en nähnyt häntä enään koulussa loppupäivänä. Myös yksi poika hakattiin aivan kaameaan kuntoon ja olen kuullut monen sanovan sen olleen Mikaelin tekosia. En tiedä uskonko heitä. Voihan se Mikaelin tuntien ollakkin totta mutta aijon kysyä sitä häneltä ennen kuin hyppelehdin johtopäätöksiin. Mutta jos se oli hän miksi hän teki niin?

A/N Kiitti 14 tuhannesta lukukerrasta<3. Mä teen tästä tarinasta todennäkösesti lyhyemmän ku osa mitä oon suunnitellu ei sovi tähän tai on muuten vaa iha typerää ja haluun alkaa kirjottaa mun seuraavaa tarinaa (itseasiassa oon jo alottanu mut ihsm) Ku oon päättäny et en julkase uutta ennen ku tää on valmis mut kyl tääki vie kestää. Sori k-virheet kertokaa mp kommenteissa painakaa votee jos tykkäsitte. Words 1143