Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 18

Aluksi vain kiertelimme ympäri kaupunkia. Vaikutti siltä ettei edes Mikaelilla ollut suunnitelmia. Päätöksemme lintsata tapahtui suhteellisen nopeasti joten hän ei ollut suunnitellut mitä voisimme tehdä lähdettyämme koulusta. Välillä ajelimme pienillä teillä missä ei ollut muita autoja. Niillä teillä Mikael painoi kaasun pohjaan ja ylitti nopeusrajoitukset oikein kunnolla. Hurja nopeus oli hauskaa vaihtelua ja luotin että Mikael ei ajaisi autoa ojaan tai ylipäätään tapattaisi meitä. Todennäköisesti hän ei tekisi niin autolleen. Hän ei varmaankaan edes välittäisi jos satuttaisi itsensä kolarissa, pääasia olisi ettei hänen autolleen kävisi kuinkaan. Se oli mielestäni aika naurettavaa. Välillä mietein pystyisikö joku olla yhtä kiintynyt autoonsa kuin Mikael, todennäköisesti ei. 

Tällä hetkellä ajoimme yleisellä tiellä. En tiennyt mihin olimme monossa. "Mihin me oikein olemme monossa?" Kysyin Mikaelilta kääntäen katseeni ohi vilistävistä maisemista häneen. Hän vilkaisi minua sivusilmällä ja vastasi virnistäen "näet sitten kun olemme perillä." Tuhahdin puoliääneen mutta en valittanut. Mikä muka olisi parempaa kuin kahdenkeskinen laatuaika Mikaelin kanssa? "Meidän treffimme muuten ovat huomenna. Tulen hakemaan sinut kello kahdeksan. Älä pukeudu mitenkään ihmeellisesti, laita vain jotain rentoa." Hän ilmoitti heti perään. Nyökytin päätäni ymmärryksen merkiksi. Mitä me teemme silloin? Entä minneköhän me menemme huomenna jos minun tarvitsee laittaa päälleni vain 'jotain rentoa'. Mihin pääsisi vielä niin möyhään? Matkalla jonnekkin puhuimme kaikesta turhasta ja lauloimme täyttä kurkkua laulujen mukana. Pakko sanoa ettei se kuulostanut kovinkaan hyvältä. Mikael kuitenkin oli hyvää seuraa automatkalle. Hänen kanssaan ei tullut vaivaannuttavia hiljaisuuksia vaan hän osasi pitää tunnelman keveänä. Sekä silloinkin kun olimme vain hiljaa, se oli vain miellyttävää hilaisuutta. Ei ollut kiire mihinkään, sai vain olla ja nauttia hetkestä.

 Olimme lähestymässä paikkaa johon Mikael päätti meidän menevän sillä hän käski minun sulkea silmäni. Katsoin häntä 'et ole tosissasi' ilmeellä mutta hän vain nyökkäsi kuin käskynä tehdä kuten hän sanoi. Lopulta tein kuten käskettiin ja suljin silmäni. "Et sitten kurki." Mikael varoitti. Naurahdin ja vastasin etten kurkkisi. Me käännyimme johonkin ja Mikael parkkeerasi autonsa. "Nyt voit avata silmäsi." Kuulin hänen sanovan. Avasin silmäni varovasti ja maisema edessäni häkellytti minut. Mikael oli tuonut minut jonkun mökin pihaan. Mökki oli kaunis. Se oli hirsimökki joka oli aikan vanhan näköinen. Mökiltä taas oli suora näköyhteys järvelle. Järvi oli peilityyni ja sen rannalla oli laituri. Katselin ympärilleni ihmeissäni. Tämä paikka oli uskomattoman kaunis. Kävelin lumoissani laiturille ja istahdin sen reunalle. Mikael seurasi hiljaa perässäni ja istahti vierelleni. Hän veti kenkänsä ja sukkansa pois sekä nosti housujensa lahkeita jonka jälkeen kastoi jalkansa veteen. Päätin tehdä itse samoin joten seurasin perässä hänen liikkeitään ja lopulta laitoin jalkani veteen. Vesi tuntui lämpimältä jaloissani. Olin kuvitellut sen olevan jo kylmää sillä olihan nyt jo elokuu eli oikeastaan syksy. Ilmat olivat kylläkin olleet lämpimät vielä tähän asti mutta ei se varmaan enään kauaa kestäisi. Harmi. 

Minun teki hirveästi mieli mennä uimaan. En aamulla ollut kuvitellut lintsaavani koulusta Mikaelin kanssa ja päätyväni hänen mökilleen. Joten toisin sanoen minulla ei tietenkään ollut uikkareita mukana. Hetken istuskeltuamme siinä laiturin reunalla, Mikael nousi ja minä tein saman perässä. Hän lähti lampsimaan kohti mökkiä jättäen sukkansa ja kenkänsä laiturille. No ei täällä varmaankaan muita ollut joten ei olisi vaarana että joku ottaisi ne. Seurasin häntä hiljaa ja lopulta päädyimme mökin ovelle. Mikael veti taskustaan avainnippunsa ja yhdellä avaimista aukaisi oven. "Aijon pitää sinulle kierroksen ja esittelen kaikki paikat." Mikael sanoi. Ensin tuli eteinen ja olohuone, sitten keittiö jonka jälkeen muut huoneet. Mökki oli sisältäkin erittäin kaunis. Se oli sisustettu vanhanaikaisella tyylillä.

"En ole käynyt täällä pitkään aikaan." Mikael sanoi hetken hilaisuuden jälkeen. "Kun olin pienempi meillä oli tapana tulla tänne aina joka kesä muutamaksi viikoksi. Minä rakastan tätä paikkaa. Täällä vain on aina jotenkin niin rauhallista. Lähin naapuri on yli kilometrin päässä joten ei ole peloa että täällä törmäisi johonkuhun. Täällä saa olla aina rauhassa. Minusta on ihana katsella järveä laiturilta ja kuunnella laineiden liplatusta." Hän ei ollut ennen kertonut mitään kunnolla itsestään tai lapsuudestaan. Minusta oli mukava katsella kuinka hän rentoutui tässä paikassa. Mikaelille oli varmasti kertynyt monia hyviä muistoja tällä mökillä. Oli ihanaa miten Mikael toi minut paikkaan jossa hän oli viettänyt paljon aikaa lapsuudessaan. Pystyin kuvittelemaan pienen kymmenen vuotiaan pojan jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät leikkimässä täällä mökissä. Sekä hänet katselemassa järveä auringon laskiessa horisontin taakse. Mikaelista näki kuinka tärkeä tämä paikka oli hänelle. Se miten hän varovasti kosketti tuolin selkänojaa uppoutuneena ajatuksiina. Todennäköisesti muistelemassa menneitä. 

Lopun päivää Mikael kertoi lisää tarinoita menneisyydestään. Istuin hänen vieressään nojaten päätäni tämän olkapäähä ja kuuntelin tarkkaan hänen kertomuksiaan. Niitä kuunnellessani kuvittelin hänet pienenä niihin hauskoihin tilanteisiin. Saatuaan kerrotua omasta mielestään tarpeeksi hän ilmoitti meidän menevän nyt uimaan. Olisin voinut kuunnella häntä iät ja ajat. Uiminen kyllä kuulosti houkuttelevalta mutta minulla ei edelleenkään ollut uimapukua mukanani. Sanoin siitä Mikaelille joka sanoi että voisin mennä alusvaatteillani. Olin alkamassa toistamiseen väittää vastaan kunnes hän uhkasi kantaa minut laiturille ja heittää veteen vaatteet päällä. En aluksi uskonut häntä, mutta lopulta hän yritti ottaa minut syliinsä jolloin kiljaisin että kyllä minä tulisin uimaan. En todellakaan haluaisi että hän heittää minut vaatteineni veteen. Mikael haki meille molemmille pyyhkeet ja ojensi toisen niistä minulle. Lähdimme toistamiseen kävelemään laituria kohti jossa Mikaelin sukat ja kengät edelleen lepäsivät. Riisuin nopeasti vaatteeni jättäen kuitenkin pääleni alusvaatteet ja ajattelematta asiaa enempää, hyppäsin veteen. Se oli edelleen lämmintä mistä kiitin lämmintä ilmaa. Lähes heti noustuani pintaan veden alta, naamalleni räiskähti vettä. Mikael oli hypännyt veteen juuri minun noustuani pintaan. Kun hänen päänsä nousi pintaan, heitin lisää vettä hänen päälleen. Lopulta päädyimme roiskimaan toisiamme vedellä ja leikimään kuin mitkäkin pikkulapset.

Päivän edetessä ilmoitin Sallalle olevani Mikaelin kanssa ja vanhemmilleni sanoin vain olevani kaverin kanssa. Jos olisin sanonut olevani pojan kanssa jossain siitä olisi kehittynyt toisen asteen kuulustelu. He olisivat kysyneet kysymyksiä mihin minulla ei ollut vastausta. Kuten mitä me olimme Mikaelin kanssa? Yhdessä? kaverit? Niiden väliltä? 

Juttelimme Mikaelin kanssa vielä hetken ennen kuin lähdimme kotiin. Matkan varrella kävimme hakemassa Starbucks;ista juomat. Hän heitti minut kotiini ja antoi hyvän yön suudelman. Kotiin mennessäni lentelin pilvilinnoissani ja kerranakin olin iloinen ettei vanhempani olleet kotona. En olisi halunnut juuri nyt kuunnella heidän saarnaansa. Oli jo ilta ja olimme viettäneet lähes koko päivän yhdessä Mikaelin kanssa. Olin päivän jäljiltä uupunut joten menin suoraa tietä sänkyyni ja kääriydyin peittoon. Ajattelin ihanaa päivääni ja vaivuin uneen hymyillen. 

A/N Mä en oo hirveen tyytyväinen tähän lukuun ja siihen millanen tästä nyt kehitty mut oli pakko saada jotain aikaseks. Tää on vähän tylsempi mutta ens luvussa päästään kattomaan mitä Adelian ja Mikaelin treffeillä tapahtuu. Sori k-virheet, kertokaa mp kommenteissa ja painakaa votee jos tykkäsitte. Words 1058