Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 40/Epilogi

Eemelin nk

"Shh" Aleksi kuiskaa minulle kun jo ties kuinka monetta kertaa menemme tyhjään luokkaan pakoon katseita. Nauran ainoastaan hänelle ja hän hymyilee minulle lämmintä hymyään. Aleksi painaa minut seinää vasten ja suutelee minua. En enään edes muista aikaa jolloin en vielä tuntenut häntä. Tapasimme Mikaelin bileissä ja satuimme tulemaan erittäin hyvin toimeen keskenämme. 

Olemme ollut jo muutaman viikon yhdessä ihan julkisesti. Emme näe mitään syytä piilotella tosiasioita. Miksi meidän pitäisi välittää mitä muut ajattelevat. Myöskin lähes kaikki ovat ottaneet hyvin meidän suhteemme. Olen siitä iloinen

Kellojen soiminen keskeyttää meidät. "Perhana." Aleksi nauraa. Lähemme yhtä matkaa seuraavalle tunnille joka meillä on kerrankin sama. Näen Adelian hänen kaapillaan ja Mikaelin joka on kietonut kätensä tämän ympärille. He ovat olleet julkisesti yhdessä jo muutaman kuukauden. He ovat kyllä niin söpöjä yhdessä. 

Salla taas on juuri kävelemässä keskellä ihmisvirtaa. Luulen että hänellä ja Jaxonilla on jotain meneillään. Olen nähnyt heidät jo useamman kerran yhdessä eivätkä he aina käyttäydy kuin kaksi parasta kaveria. Minä jos kuka tiedän paljon suhteen salassapidosta. Olen kuitenkin onnellinen heidän puolestaan jos heillä on jotain meneillään ja toivon että heidän suhteensa onnistuu. Olen siitä varma jos he vain uskaltavat yrittää.

Minullakin on asiat paremmin kuin hyvin. En muista koska olin viimeksi näin onnellinen. Aleksi on syynä sille. Hänen kanssaan kaikki tunteet ovat vahvempia. Hauskuus, viha, ilo ja rakkaus. Hän saa sen aikaan. Aleksi on se joka tekee minut onnelliseksi,

4 vuotta myöhemmin.

Adelian nk.

Tauijotan vaatekaappiani. En millään keksi mitä voisin pukea päälleni. Hän käski pukea jotain rentoa eikä mitään juhlavaa. Hän tulee hakemaan minua noin puolen tunnin päästä enkä vieläkään tiedä mitä pukea. 

On kesä joten en halua mitään liian kuumaa. Ulkona tuulee joten ei myöskään mitään shortseja. Vedän muiden vaatteitteni seasta yhden kesämekoistani. Se on valkoinen aika perus pitkä mekko. En ole käyttänyt tätä aikoihin. 

Huoneeni ovi aukeaa raolleen ja vilkaisen sinne. Näen Iidan istumassa oviaukossa. Rakas kolme vuotias pikkusiskoni on päättänyt liittyä seuraani. "Heei! Mitäs sinä täällä?" Lässytän hänelle ja nostan hänet syliini. Iida kikattaa sylissäni mikä saa minut heti hymyilemään. Lasken hänet takaisin lattialle ja haen toisella puolella huonettani lojuvan nuken ja vien sen Iidalle. Hän ottaa sen innoissaan pieniin käsiinsä ja alkaa leikkimään sillä.

Otan mekon ja pidän sitä edessäni katsoen samall peiliin. Toivottavasti tämä on hyvä, mietin pukiessani sitä päälleni. Laitan pari tavaraa laukkuuni ja päätän lähteä alakertaan odottamaan häntä. 

Otan Iidan syyliini ja menen portaat alas. Suuntaan olohuoneeseen jossa vanhempani istuvat katsoen televisiota. Iida ojentaa käsiään äitiä kohti jolloin vien hänet istumaan äidin syliin. "Oi, oletpa sinä kauniina. Oletko menossa johonkin?" Äitini kysyy. 

"Mikael tulee hakemaan minut ihan pian. Menemme johonkin, en vain tiedä vielä minne." Äitini on juuri vastaamassa jotain kun kuulen ovikellon soivan. "Hän taitaakin jo olla täällä." He hymyilevät minulle ja käskevät pitämään hauskaa. Vilkutan heille vielä ennen kuin avaan oven.

Astun ulos ja suljen oven perässäni. Kuulen kuinka Mikael viheltää vierelläni. "Oletpas ninä nättinä." Hän kommentoi. Naurahdan hieman ja kiedon käteni hänen niskansa taakse. Suutelen häntä nopeasti huulille. "Hei." Tervehdin hymyillen.

Kävelemme yhdessä hänen autolleen ja hän avaa minulle oven erittäin herrasmiesmaisesti. Istuudun autoon ja hän tulee pian perässä. "Minne me menemme?" Kysyn malttamattomana. "Näet sitten." Mikael vastaa salaperäisesti. Tuhahdan muka kiukkuisesti mutta nauran heti perään.

Olemme nyt olleet lähes viisi vuotta yhdessä. Aika on kulunut valtavan nopeasti. 

Keskustelemme rennosti matkalla minne olemmekin menossa. Lopulta alan tunnistamaan maisemia ja tajuan hänen vievän minua sille mökille. Se hänen perheensä mökki.

Rakastan sitä paikkaa. Olemme kokeneet niin paljon sille. Niin hyvää kuin pahaakin, mutta ne pahat asiat eivät ole saastuttaneet paikan kauneutta ja ihanuutta. Emme ole käyneet sillä yli vuoteen.

Vilkaisen innoissani Mikaelia ja hän hymyilee minulle. Sen yhden pahan riidan jälkeen saimme sovittua asiat kokonaan. Hyvä niin. 

Hän parkkeeraa autonsa pihaan ja astumme ulos. Mykistyn joka kerta paikan kauneudesta. Kaikki näyttää juuri siltä kuin muistelinkin. Aluksi kierrämme vain mökkiä kaikessa rauhassa ympäriinsä. Jonka jälkeen Mikael johdattaa minut takaisin ulos ja laiturille.

Ilta alkaa jo sarastamaan ja aurinko on jo painumassa järven taakse. Se saa veden näyttämään kauniin punaisen ja oranssin sävyiseltä. Mikael seisoo jossain takanani, tiedän sen. Olen kuitenkin jäänyt tuijottamaan auringonlaskua niin etten edes huomaa mitä hän tekee. "Täällä on niin kaunista." Mutisen itsekseni.

Päätän lopulta vilkaista mitä Mikael tekee mun yllätyn suuresti. Hän on suoraan takanani. Mikael on polvistuneena maassa ja katsoo minua suoraan silmiin silkkinen rasia sormissaan. Ilon kyyneleet alkavat valua poskillani.

"Adelia, minä rakastan sinua. Olen kokenut kaikki parhaimmat hetkeni kanssasi. Olet kaikkeni enkä voisi edes kuvitella elämääni ilman sinua. Suotko minulle tämän kunnian ja tulisit vaimokseni?" 

Olen täysin häkeltynyt. Kaikki tämä tuli täysin puskan takaa. En kuitenkaan voisi olla iloisempi.

"Kyllä. Kyllä, kyllä, kyllä!" Itken ja heittäydyn hänen käsivarsilleen kun hän on noussut. Mikael liu'uttaa kauniin sormuksen jossa on valtava timantti vasempaan nimettömääni. En edes halua tietää kuinka paljon tuo maksoi.

En ole koskaan ollut näin onnellinen. Enkä usko että tulevaisuudessakaan voisin olla yhtään iloisempi kuin tässä hetkessä. Mikael on syynä sille. Hänen takiaan voin elää elämäni maailman onnellisimpana ihmisenä.

A/N Siinä teille kliseinen loppu kliseiselle tarinalle. Words 859

Mä toivon että mä nään teidät kaikki mun seuraavassa tarinassa jonka nimi on äänestyksen perusteella Auringon laskettua. Laitan siitä vielä kuvauksen tän tarinan loppuun.

Kiitos kaikille jotka ovat lukeneet tätä tarinaa. Teijän kommentteija on ollu ihana lukee ja aina kun joku on viitsiny painaa votee se on saanu ison hymyn mun huulille.

Sori myös tästä hätiköidystä lopusta

Kiitos kaikille kaikesta<3