Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 25

Mikaelin nk.

Kävelen pois Adelian luota. Kasvoillani on virnistys mutta sisälläni on täysi sekasorto. Kuka se poika on kuka on koko ajan Adelain kanssa ja hänen lähellään? En ole muistaakseni nähnyt häntä ennen joten hän on varmaankin uusi. Olen varma että muistaisin hänen epämiellyttävän olemuksensa jos olisin häneen joskus törmännyt. Kukaan ei voi kuvitella kuinka pahasti minä ja suteni halusimmekaan repiä hänen päänsä irti ja heittää sen roskikseen. Adelian pitäisi olla minusta saamarin ylpeä kun osasin olla koskematta hänen uuteen kaveriinsa. Mutta jos näen hänet vielä kerrankin yhtä lähellä Adeliaa kuin aamulla, en jätä häntä ilman ruhjeita. Yllätyn suteni väkivaltaisia ajatuksia. Tiedän että jos olisin vaikka vain lyönyt pojulta tajun kankaalle Adelia ei todennäköisesti olisi ollut hirveän hyvillään siitä. Kuka muka edes tykkäisi väkivallasta? No ei ainakaan Adelia, sen tiedän varmasti.

On myös aika todennäköistä ettei hän jälkeenpäin pitänyt tempustani. Olen ajan kanssa huomannut ettei hän niinkään pidä huomiosta tai varsinkaan sen keskipisteenä olemisesta. Sillä tavalla olemme eillaisia. Minä olen usein huomion keskipisteenä -suosittu kun olen- mutta hän on aina pysynyt varjoissa. Ainakin kunnes minä astuin hänen elämäänsä. Eikä sitäkään varmasti olisi tapahtunut jos hän ei olisi minun sielunkumppanini. Olen täysi paskiainen ajatellessani etten olisi normaalisti millään todennäköisyydellä missään tekemisissä Adelian kanssa jos meillä ei olisi yliluonnollista yhteyttä. Mutta niin se vain menee. Ei hänkään varmaan edes haluaisi puhua minulle jos ei tuntisi vetoa minua kohtaan siteemme takia. Tosin se aktivoitui vasta viime kesänä, päivänä jolloin täytin 18.

Kesäkuun 26

Herään hätkähtäen unesta. Kuulen äitini huutavan jotain alakerrasta mutta en saa selvää sanoista. Olen juuri painamassa pääni takaisin sänkyyn jatkaakseni uniani mutta juuri silloin oveni paukahtaa auki ja äitini ryntää sisälle huoneeseeni. "Hyvää syntymäpäivää rakkaani! Olet sitten virallisesti aikuinen." Äitini sanoo itku kurkussa. Olen ollut aikuisen veroinen jo muutaman vuoden ihmissusi geenejeni takia mutta vasta nyt olen laillisesti täysi-ikäinen. Luulin aina että elämä olisi erillaista aikuisena mutta en huomaa mitään muutosta mihinkään muuhun päivään verrattuna. Lukuun ottamatta sisälläni painavaa tyhjyyden tunnetta. Tiedän mistä se johtuu. Suteni pystyy vihdoin aistimaan sielunkumppanini ja tyhjyyden tunne tulee etäisyyden takia. Olen puhunut monta kertaa sielunkumppaneista isäni kanssa joten tiedän että omani on pakko asua tässä kaupungissa koska tyhjyyden tunne ei ole liian vahva. Tietenkin olen siitä iloinen. Olen iloinen ettei minun tarvitse jättää kaikkea täällä ja lähteä etsimään sielunkumppaniani toiselta puolelta maailmaa. Sielunkumppanin löytöminen näin helposti ja läheltä on harvinaista. Monet etsivät toista puolikastaan vuosia ennen kuin löytävät tämän, jos löytävät.

Äitini tulee luokseni ja kaappaa minut tiukkaan halaukseen. "En minä ole mihinkään menossa joten turhaan sinä siinä itket." Sanon lempeästi mutta samalla hieman huvittuneena. "Tiedän, tiedän. Mutta en vain voi uskoa sitä että olet jo aikuinen. Miten aika on kulunut niin nopeasti? Juurihan olit vielä pieni pallero joka ei osannut lausua r kirjainta." Pyöräytän silmiäni ja halaan äitiäni takaisin. Hän sitten osaa välillä olla ylidramaattinen. Lopulta hän irrottaa ottensa minusta pitäen kuitenkin vielä kiinni olkapäistäni. "No minä tästä menen alakertaan tekemään aamupalaa. Tule sitten kun tulet." Hän lähtee kävelemään kohti ovea vielä kääntyen ennen poistumistaan. "Meillä on isäsi kanssa sitten sinulle yllätys. Saat sen isäsi tultua kotiin." Lysähdän takaisin sängylleni makaamaan.

Nykyaika

Sain tuona päivänä Audi R8 jolla nykyään ajan. Kellojen kimeä ääni kantautuu korviini ajatusteni lävise. Oppilaat pyyhältävät ovien eteen odottamaan opettajan tuloa. Tunnen katseen itessäni ja tiedän heti sen olevan Adelia. Kerkeän juuri ja juuri näkemään vihan hänen katseessaan suunnattuna minuun ennen kuin hän päätyy tuijottamaan kenkiään. Kurtistan kulmiani ihmeissäni. Mikä hänellä nyt on? Suuttuiko hän oikeasti noin pahasti yhden suudelman takia?

Huomaan oman tuntini opettajan pikakävelevän kohti luokkaa jonka edessä juuri seison parin nörtin kanssa. Kun hän huomaa minut tämä tuijottaa minua hetken kuin olisin kasvattanut toisen pään tai jotain. Matkin hänen liikettään ja nostan toista kulmaani ja katson häntä kysyästi. Neiti nopeajalka pudistaa päätään ja kipittää luokkaan ensin avaten oven. Hän liikkuu aina yhtä nopeasti kuin jokin pikakävelijä joten siksi on saanut oppilaiden kesken tuon lempinimen. En myöskään ihmettele tämän reaktiota siitä että seiso luokan edessä odottamassa muiden nörttien kanssa vaikka yleensä en edes suostu ilmestymään paikkalle ja jos tulen niin olen myöhässä. Voin sanoa että en millään jaksa panostaa kouluun, koulu motivaationi on niin alhainen kun vain voi. Saan kyllä silti hyviä arvosanoja joten en valita.

Olen turhautunut. Kuka se poika on? Miksi Adelia on niin raivoissaan? Ja olenko mennyt kusemaan meidän välit pahemman kerran? En jaksa olla koulussa. Haluan vain mennä autooni ja ajaa mökillemme rauhoittumaan. Ja niin juuri aijonkin tehdä.

Adelian nk.

Tunnen Jaxonin siirtyvän tuolinsa kanssa lähemmäksi minua. Normaalisti olisin iloinen saadessani hänet parikseni. Silloin pääsisin tutustumaan häneen paremmin. Mutta juuri nyt ei oikein mikään nappaa. En halua mitään paritöitä, Jaxonia parikseni tai edes olla koulun alueella jossa olen isoin päällimmäisenä juorun aiheena. "Me olemme sitten varmaankin pari." Kuulen Jaxonin toteavan jostain viereltäni. Vilkaisen häntä nopeasti ja nostan käteni pystyyn. Odotan hetken kunnes opettaja antaa minulle puheenvuoron. "Voinko mennä terveydenhoitajalle? Minulla on huono olo." Opettaja tutkailee minua hetken kunnes nyökkää ja osoittaa ovea. Pakkaan nopeasti tavarat ja lähden pois luokasta.

Ei minulla oikeasti ole huono olo mutten myöskään voi hyvin. Kävelen terveydenhoitajan ovelle. ja olen juuri koputtamassa siihen kun ovi äkkiä aukeaa. Mikael soisoo oven takana juuri lähdössä jokin lappu kädessään terveydenhoitajan seisoessa hänen takanaan. Arvelen lapun menevän rehtorille todisteeksi että hän on kipeä. Outoa häneltä on panostaa näinkin paljon. Ehkä hän on kipeä? Ei, ei hän voi olla. Mikael ei ole kertaakaan ollut kipeänä koko koulun aikana. Hän ei myöskään näytä yhtään kipeltä joka tukee teoriaani että hänkin teeskentelee kipeää päästäkseen pois koulusta. Hän katsoo minua hetken kummastuneena jonka jälkeen astuu ohiteni. Mikael hyvästelee terveydenhoitajan ja lähtee kohti rehtorin kansliaa. Terveydenhoitaja kutsuu minut huoneeseen joten menen istumaan tuolille hänen päytänsä ääreen.

"No mikäs sinut tänne tuo?" Hän kysyy. "Minulla on huono olo. Tarvitsen luvan lähteä kotiin." Tiedän tuon olevan huonoin selitys ikinä ja varmaan kaikki sanovat aina noin mutta se oli ensimmäinen asia mikä tuli mieleen. "Niinhän ne kaikki sanovat." Nainen mutisee ja alkaa näpytellä jotain tietokoneellaan. Pyörittelen pompulaa käsissani samalla odottaen vastausta siihen että uskooko hän minua vai ei. On minustakin tullut ihmeellinen. Suutelen suosittua poikaa kaikkien edessä ja nyt aijon valehdella kaikille olevani kipeä. Pudistan päätäni itsekseni

Kuitenkin lopulta hän tulostaa samanlaisen lapun kun mikä Mikaelilla oli kädessään ja ojentaa sen minulle. Silmäilen tekstiä ja tajuan terveydenhoitajan uskoneen minua. Lapussa on minulle annettu lupa lähteä koulusta ja olla tarvittaessa vielä huomisenkin pois. Miten hän uskoi minua? Kukaan ei koskaan usko minua jos valehtelen. No hyvä vain saanpahan vielä huomisellekkin tekosyyn olla kotona. Kiitän häntä ja lähden kohti rehtorin kansliaa. Minulla ei edes mennyt siellä kuin viisi minuuttia. Olen edellen hieman ihmeissäni asiasta. Koputan rehtorin oveen ja astun sisälle. Ojennan lapun hänelle mitään sanomatta ja astun askeleen ovea kohti. Rehtori lukee lapun huolellisesti läpi kunnes siirtää katseensa minuun. Hän katsoo minua hetken epäilevästi kunnes lopulta käskee minun lähteä kotiin lepäämään etten tartuttaisi muita oppilaita.

Toimin ripeästi rehtorin sanojen mukaan ja kipitän ulos koulusta. Oven avatessani törmään johonkin. Tai pikemminkin johonkuhun nimittäin Mikaeliin.

A/N Kiitti 6000 lukukerrasta ootte parhaita <3 Mutta sori k-virheet, kertokaa mp kommenteissa ja painakaa votee jos tykkäsitte (kiva ku kirjotan ton aina automaattisesti samallai ku kaikki tubettajat lopettaa jonkun videon lol😂) Words 1173