Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 16

Maanantai aamu ja uusi viikko alkaisi. Kuka muka haluaisi herätä aamulla rasittavan kellon rasittavaan piipitykseen? Maanantaina joutuu palaamaan kouluun viikonlopun jälkeen joten se on myös viikon hirvein päivä. Toisin sanoen minulla ei ollut tänä aamuna herättyäni yhtään halua lähteä kouluun. Lopulta sain kuitenkin hilattua itseni ylös sängystä. Menin ensimmäisenä suihkuun. Riisuin vaatteeni ja heitin ne pesukoriin. Astuin suihkun alle mutta peruutin nopeasti pois sillä tiesin veden olevan aluksi jäätävän kylmää. Olin oppinut sen kantapään kautta sillä olin unohtanut sen monesti ja vain seissyt paikoillani säädettyäni veden päälle. Kurotin kokeilemaan kädelläni oliko vesi jo lämmennyt. Ei siihen yleensä kauaa mennyt  mutta halusin olla varma että vesi olisi lämmintä ennen kuin uskaltaisin kastautua. Todettuani veden lämpimäksi astuin suihkun alle. Lämmin vesi helmeili ihollani ja hetken vain nautein siitä tunteesta. Lopulta otin shampoon ja pesin hiukseni. Pesin itseni loppuun ja otin kaapista pyyhkeen johon käärin vartaloni. Otin hammasharjani ja pesin hampaani. Astuin ulos kylpyhuoneesta ja ilma tuntui jäätävältä, olinhan juuri ollut kuumassa suihkussa. Tepastelin paljain jaloin takaisin huoneeseeni. Heitin pyyhkeen pois ja menin vaatekaapilleni. Valitsin itselleni vaatteet. Puin päälleni mustat revityt farkut, valkoisen t-paidan ja farkkutakin. Pakkasin laukkuni ja kävelin sen kanssa alakertaan. Nappasin keittiön pöydällä olevasta kulhosta omenan ja menin eteiseen samalla syöden sitä. Laitoin tällä kertaa jalkaani ruskeat korolliset nilkkurit. En yleensä käyttänyt korkokenkiä mutta tein välillä poikkeuksiakin. Tänään ne sopivat asuuni joten päätin laittaa korkokengät vaikka jalkani tulisivat todennäköisesti olemaan hapoilla niiden käytön jälkeen. Olin ostanut nämä kengät juuri muutama viikko sitten enkä ollut käyttänyt niitä vielä kertaakaan jos kokeilemista ei lasketa. Kun olin nähnyt nämä siellä kaupan hyllyllä minun oli vain ollut pakko saada ne. Kävelin bussipysäkille kaikessa rauhassa sillä minulla ei ollut vielä mikään kiire. Bussi saapuisi vasta kymmenen minuutin päästä joten istuskelin tovin yksinäni pysäkillä kuulokkeet korvissani. Kuulokkeistani soi juuri Halseyn Without me kun bussi pysähtyi eteeni. Nousin ylös ja kävelin bussiin. Vilautin bussikorttiani ja menin istumaan bussin puoleenväliin. Salla tuli taas omalla pysäkillään ja istui viereeni. "Noh, mitä niiden bileiden jälkeen tapahtui?" Salla kysyi vinkaten silmää ja tönäisten minua leikkisästi kylkeen. "Ei mitään" vastasin nopeasti. "Ja vitut, luuletko että tosiaan uskoisin tuon?" "Sinun ainakin kannattaisi sillä se on totuus. Me vain suutelimme siinä kaikki." Salla katsoi minua omituisella ilmeellä. "Mitä?" kysyin lopulta. "Sinulla oli mahdollisuus edetä hänen kanssaan etkä sinä käyttänyt sitä? Miksi ihmeessä?" hän kysyi edelleen katsoen minua kummissaan. "No... En vain ollut vielä valmis?" enemmänkin kysyin kuin totesin. "Ymmärrän" hän sanoi lopulta ja halasi minua.

Hetken kuluttua olimme koululla jossa oppilaita jo parveili kaikkialla. Kävelimme vierekkäin koulun ovista sisään. Menimme kaapeillemme ja minä tyhjensin kaikki muut tavarani sinne paitsi puhelimen ja avaimet jätin itselleni. Minulla olisi ensimmäisenä uskontoa. Siis mihin uskontoa edes tarvitsisi elämässä jos ei alkaisi papiksi? Minä en ainakaan haluaisi olla pappi. Vilkuilin ympärilleni ja etsein Mikaelia mahdollisimman huomaamattomasti. Lopulta näin hänet, Mikael seisoskeli kavereidensa kanssa kaukana meistä. Hän oli yhtä komeana kuin aina. Mikaelilla oli päällään mustat revityt farkut ja valkoinen paita. Aloin nauramaan kun tajusin että meillä oli muuten samat vaatteet, ainoana erona oli että minulla oli farkkutakki. Salla seurasi katsettani ja alkoi itsekkin nauramaan. Mitähän Mikael sanoisi jos huomaisi? Ja kuin lukien ajatukseni hän käänsi katseensa silmiini. Hän hymyili minulle hieman ennen kuin hänen katseensa kiersi vartalollani. Hänen kasvoilleen ilmestyi leveä virnistys. Hän veti puhelimensa taskustaan ja näpytteli sillä jotain. Hetken kuluttua oma puhelimeni piippasi viestin merkiksi. Otin puhelimeni taskustani ja näin viestin Mikelilta. 

M: Kivat vatteet ;). Naurahdin ääneen lukiessani viestin

A: Ei sinullakaan ole kummemmat. Lähetin vastaukseski.

Salla kurkki keskustelua olkani ylitse ja lopulta läimäisi minua käsivarteen. "Au mistä hyvästä tuo oli?" kysyin hieroen käsivarttani. "Ehkä sen takia ettet sitten viitsinyt kertoa sitä seikkaa että vaihdoitte numeroita Mikaelin kanssa tai että puhuitte puhelua putkeen yli kuusi tuntia. Käänsin yllättyneen katseen puhelimeeni ja näin viimeisimmän puhelumme ajan. En ollut ennen kiinnittänyt huomiota siihen. Puhuimmeko oikeasti yli kuusi tuntia putkeen? Se aika tunti vain hetkeltä. Olin puhelun jälkeisenä yönä nukkunut pitkästä aikaa kunnolla. En varmaankaan ollut kiinnittänyt huomiota yöllä aikaan ja nukuttuani olin unohtanut koko asian. "En tosiaan tiennyt että puhuimme noin kauan, se tuntui vain ihan hetkeltä." Sanoin ajatukseni ääneen Sallalle. "Ja en muistanut mainita puhelua tai numeroiden vaihtoa sinulle" jatkoin ennen kuin Salla kerkesi sanoa mitään. Hän vain pudisti päätään ja mutisi jotain itsekseen. Lopulta vaihdoimme puheenaihetta ja päädyin kertomaan loput asiat viikonlopustani mitä en ollut vielä maininnut. Lopulta kellot soivat ja lähdin kävelemään kohti luokkaa. Odotin opettajan tuloa luokan edessä. Lopulta kun hän tuli menin istumaan perälle. Oppilaita laahusti luokkaan jonoina kunnes lähes kaikki paikat olivat täynnä. Ainoastaan minun vieressäni ja luokan edessä oli vapaita paikkoja. Lähes kaikki olivat tuntemattomia minulle. Edes Milla ei ollut tällä tunnilla mikä oli ihme sinänsä. Sillä yleensä hän oli lähes kaikilla samoilla tunneilla. En edes tiennyt miten se oli mahdollista enkä en edes halunnut tietää. Oikeastaan ketään 'suosituista' ei ollut tällä tunnilla. Ehkä he vain olivat eri ryhmässä tai sitten lintsasivat. Ei sekään olisi uusi asia. Opettaja oli juuri kävelemässä ovelle sulkemaan sitä kun Mikael ryntäsi luokkaan.  "Mikael, suvaitsit sitten kerrankin tulla tunnilleni" opettaja sanoi hieman moittivalla äänensävyllä. Niin no eihän hän ollut monellakaan tunnilla mukana. En siis yllättynyt opettajan sanoista, enemmänkin Mikaelin paikallaolosta. Hän väläytti opettajalle viattoman hymyn. Naurahdin hieman mikä sai Mikaelin kääntämään päänsä suuntaani. Miten hän kuuli minut toiselta puolelta luokkaa? Naurahdukseni oli muutenkin hiljainen eikä edes kaikki oppilaat kuulleet sitä. Mikael lähti kävelemään itsevarmoin askelin luokseni. Oppilaitten päät kääntyivät hänen kävellessään. Hän käveli vieressäni olevan tyhjän pulpetin viereen ja katsoi minua kuin kysyen lupaa. Lopulta nyökkäsin pienesti vastaukseksi. Hän heitti repun lattialle pulpetin viereen ja istui paikalleen. Hän istui paikallan oikein mukavan rennon näköisesti. Hän varmaankin valuisi pois penkiltä jos levittäytyisi yhtään enemmän. Tunsin taas ne tutuksi tulleet perhoset vatsassani koska hän oli niin lähellä. Nostin katseeni muihin oppilaisiin jotka tuijottivat meitä. Osan katseesta näkyi kuinka ihmeissään he olivat ja osan kasvoilla paistoi inho ja viha katsoessaan minua. Laskin katseeni takaisin pulpettiin. Opettaja alkoi jakamaan meille kirjoja ja vihkoja. Kirjoitin kumpaankin nimeni ja laskin ne eteeni. Tuntui kului hitaasti kuten arvata saattaa. Uskonto ei tosiaan ollut lempiaineeni. Tunsin aina välillä Mikaelin katseen itsessäni mutta lähes aina päätä kääntäessäni kän katsoi jo muualle. 

Opettaja oli juuri kirjoittamassa taululle muistiinpanoja kun tunsin tönäisyn kädessäni ja pelästyin hieman. Suurimmaksi osaksi siksi että olin keskittynyt kirjoittamaan mutta myös siksi koska tönäisy muistutti niin paljon sen suden tönäisyä. Kättäni kihelmöi siitä kohtaa mihin minua oltiin koskettu. Nostin katseeni Mikaelin sinisiin silmiin. Kohotin toista kulmakarvaani kuin kysyen mitä hän tahtoi. "Tarvitsen kynän" hän kuiskasi. Hän ei koskaan tehnyt töitä joten miksi nyt? Siihen en osannut vastata. Pudistin päätäni naurahtaen ja ojensin hänelle penaalista kaivamani kynän. Lopputunti kului samalla lailla kuin alkutuntikin. Mikael vilkuili minua aina vähän väliä mikä oli outoa. Lopulta kello pirahti soimaan tunnin loppumisen merkisi. Olin juuri nousemassa pakkaamaan tavaroitani kun Mikael ilmestyi eteeni. Hän oli jo pakannut tavaransa ja oli valmis lähtemään. Hän ojensi kynän takaisin minulle. Mikael oli juuri lähtemässä pois kunnes huomattavasti muutti mielensä. Suurin osa oppilaista oli jo lähtenyt. Hän käännähti ympäri ja sanat pulppusivat hänen suustaan tiuhaan tahtiin. "Öööm... Minä tässä mietein että.. Haluaisitko sinä... Niinkuin tuota... Läheä minun kanssani treffeille?" 

A/N Hahaa tänään sittenki tuli uus luku. Oli vaan pakko jättää toi tohon kohtaan. Menkää seuraa meitä ig: wattpad_storiess_ Kertokaa mp kommenteissa painakaa votee jos tykkäsitte ja sori k-virheet. Words 1197