Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 8

Mikael seisoi oven takana ja nosti kädet äkisti ilmaan. "Minä se vain olen." "Mitä sinä täällä teet yritätkö aina pelästyttää minut kuoliaaksi?" "Anteeksi, ja voit jo laskea tuon mailan alas." Huomasin että pidän yhä pesäpallomailaani lyöntiasennossa joten laskin sen. "Minä luulin sinua murtovarkaaksi" puolustelin. Hän naurahti "no ainahan kannattaa olla varautunut." "Mitä sinä ylipäätään teet täällä?" kysyin ihmeissäni. "Minä tulin katsomaan kun kuulin että loukkasit jalkasi" hän vastasi nopeasti. "Minä kun luulin että ei ole sinun asiasi huolehtia minusta" sanoin virnistäen. Hän näytti hieman epäilevältä "Voin minä lähteäkin, jos haluat." "Ei en minä sitä tarkoittanut. Olen täällä aika yksinäinen kun vanhempani ovat töissä" hymyilin hänelle. Katsoin kelloa, se oli vasta yksi, miten hän oli täällä kesken koulupäivän. "Miten olet täällä kesken koulupäivän?" kysyin ihmeissäni. Hän sanoi virnistäen "Lintsasin koulusta. Sanoin että minulla on huono olo niin sain lähteä kotiin." Hymyilin ja pudistin päätäni. Lähdin kävelemään huoneen poikki mutta jalkaani alkoi sattua joten juoduin pysähtymään. "Onko kaikki hyvin? Sattuuko jalkaasi?" Kyllä jalkaani särkee aivan tolkuttomasti mutta sanoin silti "vähän mutta kyllä minä pärjään" vuoden vähättely. "Taisit loukata jalkasi pahasti?" hän kysyi. "Ei se murtunut ole mutta nyrjähtänyt on. Eikä siihen satu paitsi silloin kun astun." Se on totta mutta päätin jättää kertomatta sen kuinka paljon siihen sattuu. Menin sängylleni istumaan ja katselin kuinka Mikael kierteli huoneessani. Hän katseli ympärilleen ja pysähtyi lipastoni kohdalla. Hän otti käsiinsä valokuvan jossa oli minä, äitini, isäni ja pieni noin kaksivuotias tyttö. Mikael katsoi tyttöä. Hän kääntyi minuun päin ja kysyi "kuka tuo on?" "Sofia, hän oli minun pikkusiskoni" sanoin haikeasti. "Oli?" hän kysyi ihmeissään. "Oli, kuulit oikein. Hän kuoli kolme vuotta sitten jäämällä auton alle" sanoin hiljaa. "En tiennyt, että sinulla oli pikkusisko" hän sanoi ihmeissään. "Sen tietää vain perheeni, Salla ja Milla" sanoin hänelle. Nyt Mikael näytti, pudonnen kokonaan kärryiltä. "Miten Milla siitä tietää" hän kysyi ällistyneenä. "Ai etkö sinä tiedä? Luulin, että ainakin puolet koulusta tietää. Siis minä Milla ja Salla olimme parhaita kavereita keskenään. Mutta yksi päivä Milla vain ilmoitti meille, että ei halua olla enään kaverimme koska olimme kuulemma huonoksi hänen maineelleen. Hän halusi tulla suosituksi koulussa, joten hän päätti iskeä sinut ja onnistuikin siinä." Mikael näytti siltä, että olisin juuri lyönyt häntä halolla päähän. "Minä menen nyt juomaan vettä. Haluatko sinä jotain?" Lähdin ontuen alakertaan ennen kuin Mikael vastasi mitään ja hän seurasi minua hiljaa.  Hän oli varmaan shokissa kaikesta mitä sanoin mutta hänhän itse halusi tietää. Mutta miten on mahdollista ettei hän tiennyt sillä sanomani asiat olivat kaikkien tiedossa. Tästä näkee kuinka vähän "hikkejen" elämä kiinnostaa koulun suosittuja. Mutta sen kyllä ymmärrän ettei hän tiennyt Sofiasta, en edes tiedä miksi kerroin Mikaelille hänestä. Minusta vain jotenkin tuntui siltä että voin luottaa häneen, mikä on paljon sanottuna minulta luottamus ongelmieni takia. Onneksi Milla ei ole kertonut hänestä kenellekkään. Menin ottamaan vettä ja Mikael istuutui samalle tuolille kuin viimeksi käydessään. Istuin hänen eteensä ja olimme hetken hiljaa. Mikael tuijotti pöytää enkä ollut koskaan nähnyt häntä näin omissa maailmoissaan. Sain hyvän tilaisuuden katsoa häntä tarkemmin. Hänen täydellisen muotoisia kasvojaan. Ja syvän sinisiä silmiään... Hetkinen silmiään? En ollut tajunnut hänen nostaneen katseensa silmiini. Punastuin varmaan paloauton väriseksi ja käänsin katseeni pois. "Olet söpö kun punastut" Mikael totesi. Hän sanoi minua juuri söpöksi?! Aivoni ja sydämmeni heitti kuperkeikka ja punastuin jos vain mahdollista vieläkin enemmän. Katselin hetken lattiaa ja päätin vaihtaa puheenaihetta. Käänsin katseeni takaisin Mikaeliin ja hän näytti mietteliäältä. "Onko kaikki hyvin?" Hän nosti katseensa minuun ja vain katsoi minua sinisillä silmillään. "Olen mutta sain juuri tietää että tyttöystäväni alkoi seurustella minun kassani vain että tulisi suosituksi." "Anteeksi että kerroin" sanoin hiljaa. "Ei se oli hyvä että kerroit kiitos siitä."

Mikaelin nk:

Oliko Milla ollut koko ajan yhdessä kanssani pelkästään jotta olisi suosittu? Olin ollut Millan kanssa yhdessä ylä-asteelta asti enkä ollut tiennyt siitä mitään. Miten olen voinut olla näin tyhmä? Milla on ollut aina sitä mitä tarvitsen ja ollut tukenani kun tukea tarvitsin. Ei meidän välillämme ollut koskaan mitään vahvaa kuten rakkautta mutta onhan tuo teko silti aika perseestä. En olisi koskaan uskonut sitä hänestä. Tai että hän olisi satuttanut Adeliaa ja Sallaa. En tunne Sallaa joten en tiedä hänestä kuin vain nimen ja olen nähnyt hänet aina välillä Adelian kanssa. Mutta että hän on satuttanut Adelian tunteita vain tullakseen suosituksi. En tiedä miksi välitän Adeliasta näin paljon. Hänessä vain on jotain mitä kenssäkään muussa ei, ei edes Millassa. Hän on niin sydämmellinen mutta samalla ujo. Hänellä on ihanat siniharmaat silmät ja vaaleat hiukset. Milla ei ollut koskaan kertonut että hän oli ollut kaveri Adelian ja Sallan kanssa. Mutta olisin minä sen varmaan tiennyt jos olisin ylä-asteella kiinnittänyt huomiota muihinkin kuin vain itseeni. Tuijotin pöytää enkä tiedä kuinka kauan olin ollut omissa ajatuksissani. Tunsin Adelian katseen itsessäni joten nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän ei nähtävästi heti tajunnut sitä sillä vasta hetken kuluttua hän kääntää katseensa pois. Hänen kasvonsa helottavat tumman punaisina. "Olet söpö kun punastut" päästän suustani. Minun tekisi mieli vajota maan alle ja kun katson Adeliaa huomaan hänen muuttuneen vielä punaisemmaksi. Hän yrittää piilottaa hymynsä mutta minä kerkeän nähdä vilauksen siitä ennen kun hän piilottaa kasvonsa hiuksiensa taakse. Olemme taas hiljaa ja minä vajoan ajatuksiini. Näin hänen hymyilevän kun lipsautin lauseen suustani. Onko hänellä tunteita minua kohtaan? Onko minulla tunteita häntä kohtaan? En tiedä vastausta kumpaankaan kysymykseen. Minun tunteeni ovat ristiriitaiset. En ole tuntenut näin koskaan mutta en tiedä mitä minä tunnen. Hänen lähellään vain on jotenkin helpompi olla, pystyn luottamaan häneen. Kaikki luulevat minun olevan avoin ihminen koska olen suosittu mutta oikeasti minun on vaikea luottaa ihmisiin. Minulla on muutama oikeasti läheinen ystävä kelle kerron asioistani. Minulla on yksi suuri salaisuus mitä en ole paljastanut kenellekkään mutta osa tietää sen jo valmiiksi koska se on heille itsestäänselvyys. En aijo ainakaan vielä kertoa Adelialle mitään tärkeää ja luottamuksellista itsestäni. Katsotaan mihin kaikki johtaa. "Onko kaikki hyvin?" kuulen Adelian pienen äänen kysyvän. Katson suoraan häneen ja yritän miettiä mitä sanon. En minä voi hänelle paljastaa ajatelleeni häntä. "Olen mutta sain juuri tietää että tyttöystäväni alkoi seurustella minun kassani vain että tulisi suosituksi" oli ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni joten sanoin sen. "Anteeksi että kerroin" hän melkein kuiskasi. Nyt hän luulee että olen vihainen hänelle, voin nähdä sen hänen katseestaan ei sen näin pitänyt mennä. "Ei se oli hyvä että kerroit kiitos siitä." Hän hymyili hiukan ja nousi viemään vesilasinsa pois. Sain ajatuksen mitä tulisin todennäköisesti katumaan myöhemmin. Nousin ylös ja kävelin hänen taakseen. Suljin hänet itseni ja pöydän väliin. Hän kääntyi äkisti ja katsoi minua silmissään ihmetystä. Suljin lopun tilan välistämme ja suutelin häntä.

A/N Juu täs ois tää luku. Päätin välillä kirjottaa Mikaelin näkökulmasta että te tietäisitte vähän senki ajatuksia. Mutta muuten tää tarina on Adelian näkökulmasta jos en toisin sano. Kertokaa haluutteko lukee joskus toistekki Mikaelin näkökulmasta. Sori k-virheet kertokaa teijän mp kommenteissa, painakaa votee jos tykkäsitte. Toivottavasti saan suraavan luvun sillon ti-to ku mulla on nyt tulossa monta koetta. KIITOS 200 LUKUKERRASTA! En ois koskaan uskonu et tätä luetaan niinkin paljon! Words 1144.