Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 26

Mikaelin lämpimät kädet kiertyvät käsieni ympärille pitäen minut paikoillaan. "Miksi olit terveydenhoitajalla?" Pystyn kuulemaan huolen hänen äänestään. Hänkö huolissaan minusta? Voi olla, en edes yllättyisi niin paljoa kaiken tapahtuneen jälkeen. Hänhän on helvetti vieköön ihmissusi! No olen hiljalleen alkanut hyväksyä sen tosiasian että hän muuttuu eläimeksi joka kuukausi ainakin kertaalleen. Tai mistäs minä sen tiedän, enhän tiedä mitään susista saatikka ihmissusista. Olen ajatellut asiaa ja tunnen olevani valmis puhumaan hänen kanssaan kunnolla. 

"Mitäs se sinulle kuuluu?" Mikael ei näytä ilahtuvan vastauksestani. Mutta pakkohan minun on hiukan hanttiin laittaa. Olisiko mikään ikinä edes kiinnostavaa jos suostuisin heti kertomaan ja tekemään kaiken mitä käsketään? Osalle se saattaa olla normaali asia mutta minä en ole sellainen. Moni on varmaan huomannut senkin. 

"Adelia, älä viitsi olla lapsellinen. Sano nyt vain." Mikä pakkomielle hänellä on tietää? "Kysyin jo että mi..." "En kysynyt mitä sinä kysyit vaan miksi olit terveydenhoitajalla. Oletko sinä kunnossa?" Selvä hän on huolissaan. Se saa minut jollain tavalla iloiseksi. Hän välittää minusta ja haluaa tietää voinko hyvin. "No selvä. Olin siellä koska en vain jaksanut olla koulussa kiitos sinun." Mikael katsoo minua samalla yllätyneesti ja ihmeissään. "Ai sinä lintsaat omasta päätöksestä? Ja mitä minä nyt tein?" Olen hetken hiljaa ja lopulta vastaan empien. "En minä lintsaa, haluan vain pois täältä ja terveydenhoitaja totesi minut kipeäksi." Mikaelin nauru kaikuu koulun tyhjällä pihalla. "Hän toteaa kenet tahansa kipeäksi jotta pääsee oppilaista eroon mahdollisimman nopeasti. Minäkin sain todistuksen olevani kipeä vaikka en voi edes sairastua." Arvaukseni osui siis oikeaan.

"No mitä sinä edes välität? Miksi seisot edessäni ja estät minua menemästä kotiin nukkumaan? En rehellisesti sanottuna jaksa sinua juuri nyt. Sinun takiasi olen seuraavan viikon koulun puhutuin aihe. Jos koulullamme olisi lehti olisin sen kansikuvana. En halua ihmisten kiinnittävän huomiota minuun, haluan olla huomaamaton. Ja sinun takiasi ihmiset kuiskivat ja osoittelevat minua. Muut oppilaat puhuvat minusta kavereidensa kanssa enkä pidä siitä yhtään." Mikael tutkii minua hetken katseellaan. "Anteeksi, en tiennyt sen vaikuttavan noin vahvasti. Mutta kuka se poika on? Minulla on oikeus tietää!" Ja taas se alkaa. Tuhahdan ja irrottaudun hänen otteestaan. "Sinulla ei ole mitään oikeuksia minuun tai minun elämääni." Sanon vielä ja kävelen hänen ohitseen. Olen kahden vaiheilla menenkö bussilla mutta ja joudun odottamaan sitä hirveän kauan vai kävelen missä myöskin kestää kauan. Voisin vaikka kävellä. Ainakin saisin liikuntaa.

Lähden kävelemään tietä pitkin kohti kotiani. Kuulen Mikaelin käynnistävän autonsa ja lähtevän ajamaan. En jaksa kiinnittää häneen enempää huomiota. Olen juuri vetämässä kuulokkeet ja puhelimen taskustani mutta toimeni pysäyttää yllättäen Mikael autonsa kanssa. Tottakai minun olisi pitänyt arvata ettei hän jättäsi minua rauhaan vaan lähtisi perääni. Jälleen jokin pieni osa itsessäni hyppii riemusta. Miksi reagoin näin häneen?

"Mitä nyt!" Tiuskaisen hänelle. Minulla ei oikeastaan edes ole syytä vihalleni. Paitsi se suudelma, mutta en voi väittää etten olisi nauttinut siitä. Ainoa asia on julkisuus joka hämmentää ja ahdistaa minua. "Ajattelin vain että voisin antaa sinulle kyydin kotiin." Tuijotan Mikaelia hetken epäilevästi. Onkohan hänellä jotain taka-ajatuksia? Hän kuitenkin näyttää vilpittömältä joten kävelen toiselle puolelle autoa samalla tuhahtaen. Mikaelin tuntien hän ei ole koskaan vilpitön. Ei myöskään tällä kertaa sillä heti istuttuani autoon ja suljettua oven hän lähtee ajamaan vasemmalle. Eikä kotini sijaitse siinä suunnassa vaan täysin toisessa. "Mitä sinä teet?" Kysyn pienen pelon kytiessä sisälläni. Tiedän ettei hän koskaan tekisi minulle mitään. Mutta en voi estää pientä jännitystä sisälläni. "Me puhumme nyt asiat halki poikki ja pinoon." Lysähdän toivottomana penkkiä vasten. No kai me sitten viimein puhumme. Ajattelen samalla nojaten auton ikkuunaan ja suljen silmäni.