Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 14

Kuulin takaani rasahduksen. Sitä seurasi toinen ja käännyin ympäri. En ollut uskoa silmiäni kun näin edessäni suden.

Susi? Täällä Kanervassa? Sykkeeni tiheni kun näin sen. Susi oli musta ja erittäin iso. En tiennyt mitä minun pitäisi tässä tilanteessa tehdä. Yritin olla katsomatta sutta silmiin ja lähdin peruuttamaan hitaasti taaksepäin. Susi murisi hieman ja otti askeleen minua kohti. Jatkoin peruuttamista mutta jalkani osui johonkin. Tunsin kaatuvan maahan. Sain juuri ja juuri käteni maahan etten kaatuisi selälleni. Kaatuminen sattui vähän mutta se oli pienin huolenaiheeni tällä hetkellä. Susi lähestyi uhkaavasti ja minä yritin peruuttaa niin nopeasti kuin pystyin. Se murisi taas ja lähti tulemaan minua kohti vielä nopeampaa. Susi oli vain muutaman metrin päässä minusta. Panikoin ja pysähdyin. Nostin käteni kasvojeni eteen ja tunsin kuinka poskeni olivat märät. En ollut paniikissa edes tajunnut itkeväni. Tunsin ilmavirran ohimollani. Uskottelin itselleni sen olevan vain tuuli mutta sisimmässäni tiesin sen olevan kaikkea muuta kuin tuuli. Aloin tärisemään ja itkemään vielä kovemmin. En ollut varma mitä susi teki mutta minusta tuntui kuin se olisi nuuhkinut ilmaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään. En uskaltanut avata silmiäni sillä olin kauhuissani tästä tilanteesta. Vähän ajan kuluttua kuulin äänen joka muistutti uikutusta. Se kuului vähän kauempaa. Laskin käteni varovasti kasvojeni edestä ja avasin silmäni hitaasti. Susi seisoi muutaman metrin päässä minusta. Se ei näyttänyt enään yhtään uhkaavalta. Enemmänkin suurelta koiralta. Tiesin kyllä ettei se silti koira ollut. Susi otti taas askeleen eteenpäin mutta varovaisemmin kuin viimeksi. Se seisoi taas hetken paikoillaan kunnes lähestyi taas minua. Nostin käteni taas kasvojeni peitoksi. Olin yhä peloissani sillä olihan edessäni susi. Mutta sen läheisyys jollain tavalla myös rauhoitti minua. Olen tuntenut tämän rauhan vain yhden ihmisen kanssa. Nimittäin Mikaelin, joten nyt se tuntuu oudolta tässä tilanteessa. Ei kukaan normaali ihminen tuntisi rauhaa kun susi seisoisi metrin päässä. Tunsin pienen tönäisyn jalassani ja kiljaisin pelästyessäni sitä. Katsoin viereeni missä tunsin tönäisyn ja järkytyin. Se susi makasi vieressäni. Minä vain tuijotin sitä tekemättä mitään. En liikkunut, puhunut tai tehnyt ylipäätään mitään. Loogisesti ajatellen minun olisi varmaan pitänyt nousta ja lähteä rauhallisesti kävellen pois. Sillä jos olisin juossut se olisi voinut luulla minua saaliikseen. Mutta joka tapauksessa minun olisi pitänyt tehdä jotain muuta kuin mitä minä lopulta tein. Nostin käteni varovasti maasta ja laskin sen hitaasti suden turkille. Se tuntui karhealta. Vieritin kättäni varovasti suden turkilla. En tosiaankaan ajatellut järkevästi enkä tiennyt mitä minä oikein tein. Laskin käteni suden päälaelle missä turkki oli pehmeämpää. Ihmetyksekseni susi nojasi päättää hieman kättäni vasten. Olin siinä hetken paikoillani. Nopeasti susi nosti päätään. Pelästyin ja peruutin hieman. Susi katsoi minua hetken kunnes lampsi matkoihinsa metsän uumeniin.

 En pystynyt hetkeen liikkumaan. Mitä juuri tapahtui? Mistä lähtien täällä on ollut susia? Ja miksi helvetissä minä silitin sitä? Ei se mikään koira ollut mitä kuka tahansa voisi noin vain silittää. Susia pitäisi juosta karkuun eikä silittää. Olinko tulossa hulluksi? Mitä oikein ajattelin? Ja miksi minusta tuntui silittäessäni sutta rauhalliselta? Nousin ylös maasta ja lähdin kävelemään pikaisesti kotia kohti. En haluaisi törmätä juuri nyt kehenkään tai mihinkään. Lopulta näin talomme tien varrella ja huokaisin helpotuksesta. Hölkkäsin talolleni sillä en viitsinyt juosta etten rasittaisi nilkkaani liikaa. Avasin oven ja astuin sisään taloon. Paukautin oven kiinni ja nojasin siihen selälläni. Liu'uin maahan selkä kiinni ovessa. Hautasin kasvoni poviini ja vain olin siinä. Vanhempani eivät olleet kotona eivätkä varmaankaan tulisi töistä vielä vähään aikaan. Kävin mielessäni läpi äskeiset tapahtumat. Pitäisikö minun kertoa jollekkin näkemästäni? En ollut varma. En tiennyt mitä minun kuuluisi tehdä. Nousin ylös ja päätin tehdä jotain kivaa jotta unohtaisin koko suden. Mietein hetken mitä voisin tehdä ja lopulta päädyin leipomiseen. Päätin tehdä mokkapaloja. Ne olivat bravuurini. Otin ainekset valmiiksi pöydälle ja etsein netistä ohjeen jota aina käytin ja joka onnistui aina. Laitoin uunin päälle 200 asteeseen. Tein taikinan ja kaadoin sen pellille ja pistin uuniin. Laitoin puhelimestani hälytyksen soimaan 20 minuutin päähän ja aloin siivoamaan jälkiäni. Vein ainekset kaappiin ja laitoin astiat tiskikoneeseen. Otin puhelimeni ja selasin somejani. Minulle oli tullut muutamia ilmoituksia. Jotain jostain twiiteistä mitä en juuri nyt jaksanut lukea ja seuraamispyyntö Instagramissa. Mikael_Valtala pyysi saada seurata sinua. Miten hän löysi käyttäjäni? Naurahdin hieman ja hyväksyin sen. Lähetin seuraamispyynnon hänelle juuri ennen kuin puhelimeni hälytys alkoi piippaamaan. Laitoin sen pois päältä ja menin uunin luo. Kokeilin ensin hammastikulla oliko se kypsä ja lopulta nostin sen pois uunista. Annoin sen jäähtya hetken ennen kuin aloin tehdä siihen päällistä. Lopulta kun se oli jo tarpeeksi viileä, kaadoin kuorrutteen sen päälle. Menin hakemaan puhelimeni jonka kanssa menin olohuoneeseen. Mikael oli hyväksynyt seuraamispyyntöni joten menin katsomaan hänen kuviaan. Hänellä oli paljon kuvia ja vanhin oli monen vuoden takaa. Selailin hänen kuviaan ja päädyin katsomaan kauemmin kolme vuotta sitten otettua kuvaa. Kuvassa hän oli rannalla muutaman kaverinsa kanssa pelkissä uimahousuissa. Mutta mikä pisti silmään oli se että kuinka onnelliselta hän näytti. Normaalisti kun näin hänet koulun käytävällä hän joskus hymyili mutta hänen silmissään ei näkynyt onnellisuutta. Mutta tässä kuvassa hän hymyili koko valkoisen hammasrivistön näyttävää hymyään. Ja hänen silmäkulmassaan oli tietty pilke ja hänen silmistään ja koko olemuksestaan näkyi että hän oli vilpittömästi onnellinen. En tiennyt mitä erikoista tuona päivänä oli tapahtunut, vai oliko mitään. Ehkä hänellä on nykyään liikaa paineita tai huolia jotka vaikuttavat häneen. Tai sitten minä vain ylianalisoin kaikkea. Tietty olihan hänen kroppansakin aika huomiota herättävä, mutta ei siitä sen enempää. Tuplaklikkasin vahingossa kuvaa. Otin äkkiä tykkäyksen pois ja toivoin että Mikael ei huomaisi sitä. Kaaduin sohvalle makaamaan ja kirosin itseni alimpaan helvettiin. Puhelimeni piippasi viestin merkiksi ja katsoin keneltä se tuli. Tuntematon numero. Viestissä luki: Hei enkeli, tykkäsit sitten kolme vuotta vanhasta kuvastani. -Mikael. Voi rähmä hän sittenkin näki sen. Ja enkeli, en sitten tule koskaan pääsemään yli tuosta lempinimestä. 

A: En minä mitään tehnyt. En tiennyt vakuuttelinko itseäni vai häntä sillä me molemmat tiesimme että minä tosiaan stalkkasin häntä Instagramissa.

M: Juupa juu mutta haluatko puhua? Tarvitsen seuraa sillä kuolen tylsyyteen. Miksi hän haluaisi puhua juuri minun kanssani vaikka hänellä on monia kavereita?

A: Käyhän se. Sanoin lopulta eikä mennyt muutamaa sekunttia kauempaa kun puhelimeni jo soi ja ruudullä välkkyi Mikaelin nimi. Ai hän halusi puhua puhelua? Vastasin puheluun ja painoin luurin korvalleni. Hän alkoi selittää kaikkea ja yritin parhaani mukaan pysyä kärryillä hänen puheistaan. Puhua pälpätimme toisillemme monta tuntia putkeen yöhön asti. Lopulta kun olin selittämässä hänelle jotain, enkä muista mitä väsymykseni ansiosta, kuulin taustalta kuorsausta. Että kehtaakin nukahtaa kesken "tärkeän" kertomukseni. Naurahdin hieman ja kuiskasin hyvät yöt vaikka tiesinkin että hän ei kuule sitä. Lopetin puhelun ja suljin puhelimeni. Lampsin huoneeseeni ja käperryin peiton alle. Lopulta nukahdin syvään uneen jossa päähahmona oli se musta susi.

A/N Ihan ekaks KIITOS 1000 LUKUKERRASTA! Joten kysymys kuuluu haluutteko te jotain spessuks ja jos haluutte niin mitä? Pitempi luku (kuin pitkä)? Q&A? Kertokaa mitä haluutte. Mutta tää luku tuli nyt tosi myöhään mutta sentään sunnuntain puolella. Lähettiin eilen kylpylään ja tultiin tänään takas joten ei ollut aikaa kirjottaa. Anteeks k-virheet, kertokaa kommenteissa mp ja haluutteko spessun ja jos joo ni mitä ja painakaa votee jos tykkäsitte. En tiedä vielä miten lukuja tulee hiihtolomalla mutta todennäköisesti ainakin ne normaalit kaksi. Words 1153