Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 4

Voiko se olla mahdollista? Onko Mikael vain leikkinyt tunteillani? Olihan se arvattavissa sillä hänhän on koulun suosituin joten miksi hän puhuisi tosissaan minulle. "En tiennyt kannattaisiko sinulle kertoa, koska sinähän olet ihastunut häneen... Mutta nyt se sitten on sanottu" Salla selittää nopeasti kunnes tajuaa mitä on möläyttänyt. "Hetkinen mitä? Mistä sinä tiedät että olen ihastunut häneen?" kysyn hiljaisella äänellä ettei muut ruokalassa kuule. Salla näyttää heti vaivaantuneelta mutta siitä huolimatta patistan hänet kertomaan mistä hän tietää. "No kun sinä aina tuijotat häntä niin unelmoivalla katseella ja jos hän tulee puheeksi sinulla on aina silmissäsi tietty pilke." Mietin hetken asiaa. "En minä häntä tuijota (ainakaan tarkoituksella) ja ei minun silmäni säihky, en minä häneen ole sentään rakastunut." "Et ole ehkä rakastunut mutta se mitä sanoin käytöksestäsi on totta" Salla vastaa. "No eihän ole!" melkein huudan nauraen. "No onhan!" Salla huutaa takaisin. Muutama oppilas kääntyy ruokalassa puoleemme koska pidämme niin kovaa meteliä. "Oletko varma että hän puhui minusta?" kysyn vakavammalla äänellä. Sallakin silminnähden vakavoituu. "Eivät he tytön nimeä sanoneet mutta kaukaa katsottuna sinä näytit juuri siltä mitä he sanoivat." Eli Salla oli tajunnut saman kuin minä. Olin tosiaan näyttänyt juuri siltä, mutta toivon että hän ei olisi puhunut minusta. "Kannattaako meidän sitten edes mennä sinne bileisiin jos hän puhuikin sinusta?" Salla kysyy varovasti. Mietin hetken vastausta. "Kyllä me menemme, he luulevat meidän jänistäneen jos emme mene." Tiedän myös Sallan haluavan mennä bileisiin joten se on vielä yksi syy menoomme. "Selvä käy minulle" Salla vastaa pirteästi. 

"Hei, keskeytinkö jotain?" Eemeli kysyy arasti. Käännyn katsomaan Eemeliin päin kuultuani hänen äänensä. "Et keskeyttänyt. Eemeli tässä on paras kaverini Salla, Salla tässä on Eemeli" Esittelen heidät toisilleen ja he tervehtivät toisiaan. Eemeli istuu tarjottimensa kanssa viereeni. "Pääsit sitten viimein pois ruokajonosta" totean naurahtaen. "Siis en edes ymmärrä miten siinä voi mennä noin kauan" Eemeli vaikeroi. "No kerroppas itsestäsi jotain" Salla sanoo ja tuijottaa Eemeliä. "Nooh, olen 17 vuotias, asun noin parin kilometrin päässä koulusta, ja harrastan jalkapalloa. Perheeseeni kuuluu isä, äiti, pikkusisko ja tietenkin koiramme Axu." Huomaan meidän opettajamme lähtevän ruokalasta. Hyvästelen Sallan pikaisesti ja käsken Eemelin tulla perässä kun on syönyt. Kemian kaksoistunti etenee nopeasti. Juttelen Eemelin kanssa aina vähän väliä ja me teemme kemiallisen testin onnistuneesti. 

Koulun loputtua lähden suoraan kotiin. Saavun bussipysäkille juuri ennen bussin tuloa ja se on onnekseni lähes tyhjä. Menen istumaan perälle ja laitan kuulokkeet korviini. Jään pois omalla pysäkilläni. Menen huoneeseeni  ja alan tehdä läksyjä. kuulen ulko-oven avautuvan ja äitini huutavan "onko ketään kotona?" Huudan takaisin olevani huoneessani. Tallustelen keittiöön jossa äitini on. "Sinähän olet aikaisin kotona" totean. "Joo sairaalalla oli rauhallista ja he sanoivat soittavansa jos minua tarvitaan. Olen kuulemma tehnyt  niin paljon töitä että ansaitsen välillä lomaa." Se on totta äiti tekee töitä lähes joka päivä ja tulee kotiin vasta illalla. Minulle tulee äkkiä mieleen perjantain bileet joten nyt kun vihdoin näen äitini voin samalla kysyä niistä. "Saanko mennä perjantaina Sallan kanssa yksiin bileisiin?" Olisinhan voinut aloittaa keskustelun jostain muusta tai edes kysyä vähän varovaisemmin. Mutta otin sitten vain härkää sarvista ja kysyin asiasta johon haluan vastauksen. "Aijotteko juoda siellä?" äitini kysyy hetken päästä. Mietin hetken mitä voisin vastata. "En tiedä, ehkä vähän. Mutta äiti olen jo kohta 17 enkä ole ollut kertaakaan bileissä tai juonut." En aijo mainita niistä muutamista kerroista jolloin olen juonut Sallan kanssa salaa. Koska vanhempani eivät tiedä niistä aijon pitää asian myös niin. "En nyt oikein tiedä kultaseni" äitini sanoo epäilevästi. "Äiti kiltti saanhan mennä" anelen kädet ristittyinä. Hän miettii hetken kunnes vastaa "no saat mennä kunhan et juo liikaa ja pidät itsestäsi huolta." Riemuitsen hetken ja halaan äitiäni. "Kiitos, olet rakas." "Niin sinäkin" hän sanoo jonka jälkeen juoksen innoissani huoneeseeni. En voi uskoa että hän oikeasti suostui. Yleensä hän on hirveän ylisuojeleva eikä päästä minua muualle kuin Sallalle. Menen istumaan sängylleni ja otan päiväkirjani esiin ja alan kirjoittamaan. 

Keskiviikko 8.8  Rakas päiväkirja tänään tapahtui kaikkea omituista. Aamulla ainakaan puolet kavereistani eivät puhuneet minulle yhtään mitään mikä oli outoa sillä sovimme ennen koulun loppumista että pysymme ystävinä, mutta ehkä se on muuttunut. Mikael puhui tänään minulle ensimmäistä kertaa. Haluaisin tietää miksi hän kysyi minulta, että tulenko hänen bileisiin vai en. Halusiko hän itse tietää vai oliko se vaan jokin veto koska hän oli Sallan mukaan puhunut jostain naurettavan näköisestä tytöstä, mutta en tiedä puhuiko hän minusta, toivottavasti ei. Törmäsin häneen tänään käytävällä ja pyysin anteeksi. Hän vain sanoi, että ei se mitään ja hymyili hieman. Voin vieläkin haistaa hänen tuoksunsa paidastani törmäyksen takia. Yhdellä välitunnilla näin Mikaelin ja hänen erittäin ärsyttävän, hyväuskoisen ja ilkeän tyttöystävän Millan. He olivat kiinni toisissaan, mutta ei se mikään yllätys ollut, he vain suutelivat ja nauroivat koko välitunnin enkä haluaisi myöntää, mutta he näyttivät onnellisilta ja sopivat yhteen. Minä vain katsoin vierestä, kunnes Salla tuli ja veti minut siitä pois märehtimästä. Mikaelissa on kyllä jotain outoa sillä, tänään katsoin häntä silmiin, ja hän vain käänsi katseensa salamannopeasti pois ja hän teki samoin silloin, kun törmäsimme käytävällä. Hän, myös on jumalattoman hyvässä fyysisessä kunnossa ja on muutenkin liian täydellinen, tai sitten se vain on minun mielipide ken tietää.

 Suljen päiväkirjani ja laitan sen samaan paikkaan missä olen säilyttänyt sitä koko elämäni. Sain ensimmäisen päiväkirjani jo lapsena kun opin kirjoittamaan ja olen siitä asti kirjoittanut sitä päivittäin. Menen vaatekaapilleni ja otan sieltä itselleni juoksuhousut ja paidan, puen ne ylleni ja katson peiliin. Peilistä takaisin katsoo normaalin näköinen tyttö. Vaaleat olkapäille ulottuvat kiharat hiukset ja siniharmaat silmät. Laitan hiukseni ponihännälle ja menen eteiseen laittamaan lenkkarini jalkaan. Huudan äidilleni meneväni lenkille ja astun ovesta ulos tukahduttavan kuumaan kesäilmaan. Lähden juoksemaan tutuksi tullutta metsäreittiä pitkin. Juoksen sen lähes joka päivä enkä ole nähnyt siellä muita ihmisiä kuin vain pari kertaa. Olen kerinnyt juosta jo jonkin aikaa, kun kuulen takaani juoksuaskelia. Mietin hetken kuka se mahtaa olla koska täällä ei yleensä ole muita. Kun juoksuaskeleet hidastuivat, uteliaisuus ottaa minusta vallan ja käännyn. Edessäni seisoo Mikael.

A/N Joo elikkäs täs ois tää uus luku. Tästä tuli vähän pidempi ku aijemmista joten haluisin tietää minkä pitusii haluisitte lukee. Kertokaa kommenteissa teijän mp tästä tarinasta. Ei kai mulla muuta ollu katotaan millon saan väsättyy uuden luvun kehiin. Sori k-virheet. Tos ylhäällä on Salla. Words 1009