Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 12

A/N tää luku ajottuu niihin bileisiin ja se alkaa muutamaa tuntii ennen bileitä. Joten sori et tää on tosi paljon toistoa vaan kahelle aikasemmalle luvulle. Mut haluun että ymmärrätte myös Mikaelin puolen bileitten tapahtumista. 
Mikaelin nk:
Vihasin imurointia mutta bileet alkaisivat parin tunnin päästä joten minun oli pakko siivota. Kävin nopeasti huoneet läpi imurin kanssa. En viitsinyt panostaa paljoa sillä talo olisi nopeasti vieraitten tultua jo pahemmassa kunnossa kuin tällä hetkellä. Vein imurin siivoiskaappiin ja aloin keräämään arvokkaita tavaroita pois näkyviltä. En halunnut vanhempieni saavan raivokohtausta kun talomme kaikki arvoesineet olisivat rikki. Kävin hakemassa lompakkoni ja lukitsemassa oman ja vanhempieni huoneitten ovet. Nappasin avaimeni sivupöydältä ja menin autotalliin. Siellä minua odotti oma Audi R8. Olin kinunnut tätä autoa vanhemmiltani niin kauan että he suostuivat hankkimaan sen minulle. Kyllä, täytin kesän alussa 18. Jäin kerran luokalle joten tässä sitä ollaan, 18 vuotiaan lukion toisella. Laitoin radion päälle ja suuntasin kauppaan. Hyräilin musiikin tahtiin aina kun tuli jokin tuttu kappale, siitä oli jo ajan saatossa tullut tapa. Kun vihdoin pääsin kaupalle otin kärryt ja nakkasin niihin kaikkia alkoholi juomia mitä ajattelin muiden haluavan. Kävelin myös sipsiosaston kautta josta mukaan tarttui muutama pussi sipsiä. Kun olin hakenut kaiken tarvittavan niin suuntasin kassalle. Vilautin myyjälle henkkareita ja ladoin ostokset kauppakasseihin. Vein kauppakassit autooni ja vein kärryt takaisin kauppaan. Ajoin kotiin ja parkkeerasin superautoni talliin. Otin kauppakassit ja vein ne keittiöön. Kello oli jo kuusi joten vieraat tulisivat tunnin päästä. Menin huoneeseeni ja valitsin kaapista vatteet bileitä varten. Halusin jotain rentoa joten päädyin mustiin revittyihin farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan. Kävin varmuuden vuoksi vielä läpi kaikki paikat. Tarkistin että makuuhuoneitten ovet olivat lukossa sillä en halunnut miettiä nukkumaan mennessäni ketkä kaikki olivat panneet sängyssäni illan aikana. Liitin kaijuttimet tietokoneeseeni ja valitsin valmiiksi soittolistan Spotifysta. Menin istumaan sohvalle ja avasin television. Selailin kanavia ja laitoin poliisit pyörimään.

Olin kerinnyt katsomaan ohjelmaa jo tovin kun kuulin auton ääntä ja joku rynnisti sisään. Käänsin päätäni ovelle ja siellä oli Aleksi, Santeri ja Otto. Kello oli vähän vaille seitsemän joten bileet eivät olleet vielä oikeastaan edes alkanut mutta kaverini tulivat aina muita aikasemmin. Tiesin muiden vieraiden alkavan tulla tuota pikaa. Menin tietokoneelleni ja laitoin musiikin soimaan eikä aikaakaan kun ihmisiä alkoi jo rynnistää sisään. Suurin osa meni suoraan keittiöön hakemaan juomista mutta osat taas suuntasivat olohuoneeseen tai takapihalle. Kello oli jo kaksikymmentä yli seitsemän ja taloni oli täynnä porukkaa. Olikohan Adelia jo tullut? Tuleekohan hän edes? Hän kyllä sanoi tulevansa sen Sallan kanssa. Pudistin päätäni hennosti ja menin hakemaan keittiöstä juomista. Päätin pysytellä vain boolissa tänä iltana sillä halusin pystyä vahtimaan ettei kukaan tuhoa taloa. Otin sitä kliseiseen punaiseen mukiin ja join siitä muutaman mukillisen, otin taas kerran mukini täyteen ja lähdin kiertelemään taloa. Matkalla juttelin muutaman kaverin kanssa. Olin juuri kävelemässä takapihalle päin kun näin Adelian tulevan sieltä kaverinsa kanssa. Hän oli jo huomannut minut ja minä väläytin hänelle hymyn. Hänen kaverinsa virnisti tälle ja sanoi jotain ennen kuin lähti pois. Adelia kävi Sallan kanssa keskustelua silmiensä kautta joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ja kävelin hänen luokseen. Hän käänsi varovasti päänsä suuntaani ja näytti pelästyvän kun yht'äkkiä olin melkein kiinni hänessä. Katsoin häntä päästä varpaisiin ja kaumarruin häntä kohti virnistäen. Kuiskasin hänen korvaansa "näytät kauniilta." Voi luoja miten kauniilta, lisäsin mielessäni. Hänellä oli mustat korkeavyötäröiset shortsit ja valkoinen toppi. "Näkisit minut bikineissäni niin näyttäisin vielä paremmalta." Näin miten hän punastui korviaan myöten vaikka käänsikin katseensa maahan. Miten tämä tyttö punastelee näin paljon?  Näin myös miten tämä olisi halunnut kadota edestäni kuin tuhka tuuleen. Sen näki tämän kasvoista. Naurahdin hieman ja nostin hänen katseensa maasta. "Sinun ei tarvitse peitellä punastumistasi minulta." Sanojeni vaikutuksesta hänen kasvoilleen syntyi mitä söpöin hymy. "Mennään uimaan" sanoin yllättäen. Hän näytti mietteliäältä, varmaan mietti mitä vastata. Hän vilkuili hieman ympärilleen ja sanoi lopulta "mutta Salla on tuolla jossain." "No hän pärjää siellä jossain" heitin takaisin. "No mennään vain" hän myöntyi lopulta. Lähdimme altaalle ja siellä vetäisin paidan pois päältäni. Tunsin hänen katseensa paidattomassa selässäni. Kuulin vaatteiden kahinaa joten päättelin hänen ottavan päällivaatteitaan pois. Vetäisin farkut jalastani ja käännyin. Hänellä oli mustat perus bikinit jotka toivat hänen rintojaan esille. "Olit oikeassa siinä mitä sanoit aikaisemmin." Olin jo menossa altaalle joten en nähnyt hänen kasvojaan mutta voin vaikka vannoa että tämä punastui. Siitä on tullut hänelle tapa aina kun puhumme. Hän seurasi minua altaaseen ja katseli ympärilleen. Adelian katse pysähtyi minuun ja hän nosti kulmaansa kun huomasi tuijotukseni. Hymyilin pudistellen päätäni. "Odota tässä" sanoin hänelle ja lähdin altaasta muutamien ihmisten sekaan. Päätin mennä hakemaan meille juomista. Näin että hänellä oli yhdessä vaiheessa boolimuki mutta hän oli kadottanut sen johonkin. Kuulin jonkun huutavan nimeäni ja katselin ympärilleni ennen kuin tajusin huutajan olleen tyttö seinän vieressä. En tiennyt hänen nimeään mutta olin varmaankin joskus nähnyt tämän lukion käytävillä. Kävelin rauhallisesti hänen luokseen. En tiennyt mitä asiaa hänellä oli joten päätin ottaa siitä selvää. Huomasin hänen olevan umpikännissä koska hän heilahteli puolelta toiselle vaikka hän vain seisoi paikoillaan. "No, oliko sinulla jotain asiaakin?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän katsoi minua hetken silmiin. Tyttö nosti hieman kättään ja siveli käsivarttani. Hän ehdotteli minulle jotain mistä en kaikesta saanut edes selvää sillä hänen puheensa sammalsi niin paljon. Olin juuri kieltäytymässä ja lähtemässä pois kunnes tunsin hänen huulensa omillani. En ensin reagoinut mitenkään. Lopulta suutelin häntä takaisin. Hetken päästä tajusin mitä olin tekemässä. Ei, tämä on väärin. En voi tehdä näin. Tämä ei edes tunnu oikealta. Joku ryntäsi ovelle ja tunsin katseeni itsessäni. Vetäydyin nopeasti pois suudelmasta ja nostin katseeni ovea päin. Näin siellä Adelian ja sydämmeni jätti lyönnin välistä. Oliko hän nähnyt äskeisen? Hänen surullisesta katseesta ja itkuisista silmistä päätellen oli.  Miksi olin ollut niin tyhmä ja suudellut häntä takaisin. Miksi? Oi miksi? Jos olisin täysin selvä niin olisin lähtenyt tilanteesta jo siinä vaiheessa kun tämä tyttö koski minuun.  Adelia ryntäsi taloon sisälle ja minä lähdin hänen peräänsä. En suonut sille tytölle enään silmäystäkään. Adelia ei saanut luulla että minä olisin halunnut suudella sitä tyttöä. Tai että minä olisin tehnyt aloitteen. Adelia töni ihmisiä pois tieltään samoin kuin minä. Meille ärähdeltiin ja haistateltiin paskoja. Mutta en välittänyt, ainoa mistä välitin oli että saisin anteeksi Adelialta. Etsin häntä katseellani ja aloin jo hieman hätääntyä. En tiennyt miksi regoin näin sillä emmehän me seurustele tai mitään enkä ole velvollinen selittelemään hänelle asioitani. Mutta hänessä on jotain mitä kenessäkään muussa ei. Minulla on yksi veikkaus mutta en voi olla varma siitä ennen kuin varmistan asian eräältä ihmiseltä. Lopulta näin Adelian ihmisten keskellä. Salla oli pysäyttänyt hänet. He puhuivat jotain mistä en saanut selvää. Ryntäsin heidän luokseen ja sanoin ensimmäisen asian mikä tuli mieleeni. "Se ei ollut sitä miltä näytti!" huusin kuulostaen melkein hätääntyneeltä. "Mikä ei näyttänyt miltä?" Salla kysyi ihmeissään. Kuulin hänen äänensä juuri ja juuri musiikin ylitse. He puhuvat vielä jotain mutta en kuullut mitä. Katselin ympärilleni, bileet olivat vielä käynnissä ja lähes kaikki olivat humalassa. Katsoin taas Adeliaa ja Sallaa kohti mutta nyt siinä seisoi vain Salla. Näin vilauksen Adeliasta ja hän oli juoksemassa ulko-ovea kohti. Lähdin taas kerran hänen peräänsä ja kun avasin oven ja astuin ulos, näin Adelian seisomassa keskellä pihaa. Hän oli jo laittanut vaatteet päälleen. Kävelin nopeaa vauhtia hänen taakseen ja otin hänen käsivarrestaan kiinni ja pyöräytin hänet ympäri. Hänen poskillaan oli kuivuneita kyyneliä ja minulle tuli vielä pahempi olo. Olin aiheuttanut hänelle tuskaa. Hän vetäisi kätensä otteestani ja kääntyi ympäri selkä minuun päin. "Anteeksi, ei minun ollut tarkoitus" sanoin lopulta. "Mitä sinä minulta anteeksi pyytelet, emmehän me edes seurustele." Hätkähdin hieman sillä hänen äänensä oli jäinen. En ollut koskaan kuullut hänen ääntään noin ilkeänä ja jäisenä. Hän kääntyi taas kerran ympäri ja katsoi minuun. Hänen silmissään paloi vihan liekit mutta samalla myös paistoi surullisuus. Tartuin häntä käsistä mutta hän katsoi minua erittäin vihaisesti joten päästin irti. Laitoin käteni pääni päälle ja katsoin häneen. Hän näytti siltä että olisi pommi joka räjähtäisi muutamassa sekunnissa joten peruutin askeleen taaksepäin. "Minä pyydän anteeksi siksi, että pidän oikeasti sinusta enkä tiedä miksi olin sen tytön kanssa." Heilautin käsiäni turhautuneena. Turhautuneena itseeni ja omaan käytökseeni. "Sinä näytit oikein tyytyväiseltä hänen kanssaan. Sinun ei kannata tuhlata aikaasi minuun sillä minä en halua olla sinun uusi yhden illan panokaverisi." Hän oli raivoissaan, sen kuuli ja näki hänestä. Katsoin häntä ihmeissäni. "Sitäkö sinä luulet, että minä olen koko ajan halunnut sinulta sitä yhtä asiaa?" Miten hän voi edes kuvitella sellaista? Tiedän että minusta menee juoruja ympäri koulua mutta ne eivät ole totta. "Etkö sitten ole?" "No en ole, sinun kanssasi tunnen jotain mitä en ole tuntenut kenenkään muun kanssa en edes Millan." Sanani näyttivän vaikuttaneen häneen. Ne olivat kuin vettä liekeille ja hänen vihansa näytti pyyhkiytyvän pois. Katsoimme toisiamme silmiin ja minä laitoin käteni hänen kasvojensa ympärille ja kumarruin hitaasti häntä kohti. En halunnut hänen lähtevän. Painoin huuleni hänen huulilleen ja tunsin taas kerran samat kipinät kehossani kuin ensisuudelmassamme. Toivoin hänen vielä antavan anteeksi, tekisin mitä tahansa sen puolesta. Voiko tämä kaikki meidän välillämme olla sitä mitä luulen? 

A/N Joo täs on nyt paljon toistoa edellisistä luvuista mut mä halusin et te pääsette Mikaelin pään sisälle ja tajuutte et se ei oikeesti tarkottanu tehä sitä ja et se ei käytä Adelian kiltteyttä hyväkseen. Ja joo sori ettei alkuviikosta tullu lukuu anteeks. Sori k-virheet, kertokaa mp kommenteissa ja painakaa votee jos tykkäsitte. Ja kiitos 700 lukukerrasta! Words 1525