Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 11

Katselin heitä hetken mutta se alkoi jo tuntua tuskaiselta joten käänsin katseeni pois. Kyyneleet tulvivat silmiini mutta yritin pitää ne aisoissa koska en halunnut vaikuttaa heikolta itkupilliltä koululaisteni ympärillä. Nousin nopeasti altaasta. En ollut ennen nähnyt sitä tyttöä. Olikohan hän joku meidän koulusta? Ehkä en ollut vain nähnyt häntä ennen. Eilinen ei ollut tainnut merkitä Mikaelille mitään mutta minulle se oli merkinnyt paljon. En pystynyt enään vastustamaan kyyneleitä vaan annoin niiden valua noroina poskiani pitkin. Kaappasin vaatteeni maasta altaan vierestä ja lähdin kävelemään ovea kohti mistä pääsisi sisälle. En vaivautunut laittamaan vaatteita päälleni vaan kannoin niitä kainalossani. Lähestyin ovea ja samalla Mikaelia ja sitä tyttöä. Pysähdyin ovella ja katsoin heihin viimeisen kerran. Olin juuri lähtemässä kun huomasin Mikaelin nostavan katseensa minuun. En halunnut katsoa häneen sillä se sattui. Reagoin hyvin vahvasti siihen nähden ettemme me olleet edes yhdessä. Olin luullut merkitseväni jotain Mikaelille mutta nähtävästi en merkinnyt tai sitten maailmankaikkeus haluaa haistattaa minulle paskat ja leikkiä kustannuksellani. Tietenkään hän ei välittänyt minusta miksi saatoin edes kuvitella niin? Jos olisin ollut normaali sulkeutunut itseni hänen seurassaan enkä olisi antanut itseni uskoa kaikkea potaskaa, en olisi juuri nyt lähdössä bileistä sydän särkyneenä ja itkien. Jatkoin matkaani sisälle tönien muita pois tieltäni. Ihmiset huutelivat perääni ja kirosivat minun tönäistessäni heitä. Mutta en välittänyt ainoa mistä välitin oli se että pääsisin pois täältä, pois Mikaelin luota. Salla tuli minua vastaan ja pysäytti minut. "Hei mikä sinulla on?" hän kysyi huolissaan. Näin Mikaelin tulevan perässäni ja etsien minua katsellaan. Hän huomasi minut ja tuli luokseni tönien muut tieltään. "Se ei ollut sitä miltä näytti" hän sanoi kuulostaen hieman hätääntyneeltä. "Mikä ei näyttänyt miltä?" Salla kysyi ihmeissään. "Ei mikään. Minulle tuli huono olo, joten lähden kotiin" valehtelin Sallalle, tai eihän se oikeastaan valhe ollut mutta ei myöskään koko totuus. Sillä totuus oli se että minulle tuli huono olo katsellessani Mikaelin kähmivän toisen tytön takapuolta. Salla katsoi minua ja hänen katseensa sanoi että tietää minun valehtelevan. "Kerron myöhemmin, mutta nyt minun pitää oikeasti mennä ennen kuin oksennan." Okei saatoin hieman ylireagoida sillä en minä ihan oksentamassa ollut vaikka kuva Mikaelista ja tytöstä pyöri mielessäni koko ajan. Juoksin ulos eikä siellä ollut ketään joten sain omaa tilaa. Hengitin syvään ja käänsin katseeni taivaalle. Oli vielä suhteelisen valoisaa mutta oli silti pimeämpää kuin kesällä. Ilma oli myös viilentynyt jo rutkasti. Palelin hieman joten päätin vetää vaatteet päälleni välittämättä kastuisiko ne märkien bikinieni takia. Kuulin etuoven avautuvan ja sulkeutuvan mutta en kääntynyt katsomaan kuka tuli sillä pystyin jo arvelemaan kuka siellä oli nopeiden askelten takia. Mikael tarttui käsivarteeni ja pyöräytti minut ympäri. Tunsin poskiini kuivuneet kyyneleet. Vetäisin käteni irti hänen otteestaan ja käännyin ympäri. Seisoin selkä häneen päin ja vain katsoin eteeni. "Anteeksi, ei minun ollut tarkoitus" hän sanoi lopulta. "Mitä sinä minulta anteeksi pyytelet emmehän me edes seurustele" sanoin ilkeimmällä äänellä mitä osaan. Käännyin äkisti ympäri ja katsoin Mikaeliin, hän näytti hieman surulliselta. Kuvittelinko vain? Näyttääkö hän tosissaan katuvaiselta? Ehkä hän vain on hyvä näyttelijä. Mutta hän näytti vilpittömältä. Eihän hän voi olla surullinen, kun siihen ei ole hänellä syytä. Hän otti molemmista käsistäni kiinni mutta katsoin häntä murhaavasti joten hän irrotti ottensa. Hän laittoi kätensä päänsä päälle ja katsoi minua. Näytin todennäköisesti siltä että räjähdän kohta joten Mikael peruutti askeleen taaksepäin. "Minä pyydän anteeksi siksi, että pidän oikeasti sinusta enkä tiedä miksi olin sen tytön kanssa." Hän heilautti käsiään ilmassa turhautuneena. "Sinä näytit oikein tyytyväiseltä hänen kanssaan. Sinun ei kannata tuhlata aikaasi minuun sillä minä en halua olla sinun uusi yhden illan panokaverisi" sanoin kiehuen raivosta enkä edes tiennyt miksi olin niin vihainen. Mikael oli vapaa ihminen eikä seurustellut minun tai kenenkään muunkaan kanssa, joten hän sai tehdä mitä halusi. Hän katsoi minua ällistyneenä "sitäkö sinä luulet, että minä olen koko ajan halunnut sinulta sitä yhtä asiaa?" "Etkö sitten ole?" "No en ole, sinun kanssasi tunnen jotain mitä en ole tuntenut kenenkään muun kanssa en edes Millan." Ihmettelin, miten hän oli osannut lausua juuri oikeat sanat oikealla hetkellä ja kaikki vihani pyyhkiytyi pois. En vain pystynyt olla hänelle enään vihainen. Katsoimme toisiamme silmiin ja tälläkertaa hän ei kääntänyt katsettaan pois niinkuin melkein aina ennen. Hän laittoi kätensä kasvojeni ympärille ja katsoi minua silmiin. Hän kumartui hitaasti minua kohti kuin katsoen lähtisinkö pois mutta en aikonut lähteä. Mikael painoi huulensa omilleni, hänen huulensa tuntuivat pehmeiltä ja kosteilta. Hän liu'uttikätensä ristiselälleni ja veti minut täysin kiinni itseensä. Mikael hallitsi suudelmaa kokonaan mutta se ei haitannut. Kiedon käteni varovasti hänen niskaansa. Kaikki tämä oli niin uskomatonta ja silti niin todellista. Tunsin Mikaelin kehon kiinni itsessäni ja hänen huulensa kiinni huulillani. Suudelma muuttui kiihkeämmäksi hetki hetkeltä. Onko tämä todellista? Pelkään koko ajan että kohta kuulen herätyskelloni äänen ja herään omasta sängystäni tajuten tämän kaiken olleen vain unta. Hän irrotti hitaasti huulensa ja katsoi minua suoraan silmiin. Hänen silmissään näkyy intohimoa ja onnellisuutta. Hän ojensi kättään ja minä tartun siihen varovasti. Hän johdatti minut takaisin sisälle. Sama korvat kuurouttava musiikki kuului kun avasimme etuoven. Kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota meihin tai siihen että Mikael tuli sisälle käsi kädessä minun kanssani. Oikeastaan olin iloinen siitä sillä en halua heti 'Mikaelin tyttöystävä' leimaa sillä en halua olla suosittu koulussa. En edes tiedä miksi pitäisi kutsua meidän juttuamme. Emme olleet puhuneet mitään joten päätin otaa asian puheeksi jossain vaiheessa. Etsin katseellani Sallaa mutta hän näyttää olevan kadonnut, hän oli varmaan lähtenyt jonkun jätkän mukaan. Katsoin kelloa ja järkytyin, se oli jo kymmenen illalla. Miten aika oli kulunut niin nopeasti? Mikael veti meidät tanssilattialle ja tanssimme musiikin tahtiin vartalot kiinni toisissamme. Kun olimme tanssineet jo tarpeeksi kauan suuntasimme altaalle. Se oli jo lähes kokonaan tyhjä altaassa oli vain muutama ihminen. Minä laskeuduin veteen ja Mikael päätti hypätä veteen voltin. Hän tuli eteeni ja kietoi kätensä ympärilleni. Salla ei ollut sittenkään lähtenyt, sillä hän katseli meitä ihmeissään ikkunasta mutta esitin että en olisi nähnyt häntä. Mikael painoi huulensa omilleni ja veti minut itseään vasten. Tunsin Sallan katseen poraavan reikiä lävitseni vaikka hän oli ainakin kahdenkymmenen metrin päässä. Minua alkoi naurattaa kun kuvittelin Sallan ilmeen. Mikael irrotti huulensa suultani ja katsoi minua ihmeissään. Minä aloin nauramaan entistä enemmän, elämäni tuntui vain niin täydelliseltä. Käännyin katsomaan Sallaa joka tuijotti meitä suu auki. Kun hän tajusi tuijotuksemme hän pakeni ikkunan luota. Mikael naurahti ja minä kännyin takaisin häntä kohti. "Haluatko olla täällä yön?" hän kysyi. Mietein hetken mitä vastaisin, sillä en tiedä saanko jäädä yöksi, vaikka minä haluaisinkin. "Kyllä minä voin jäädä" sanoin hetken päästä. Mikael hymyili ja suuteli minua otsalle. "Mennään hakemaan juomista" Mikael sanoi ja otti kädestäni kiinni. Laitoimme vaatteet päälle ja menimme sisälle käsikädessä. Sanoin hänelle, että käy hakemassa juomat ja minä etsin Sallan sillä väin. Hän suostui ja lähti kävelemään keittiöön. Minä jäin hetkeksi paikalleni katsellen ympärilleni. Näin Sallan flirttailemassa jollekin pojalle ja lähdin kävelemään heitä kohti. Salla huomasi minut ja sanoi jotain pojalle joka lähti lähes saman tien. Kun pääsin hänen luo hän lähes huusi innokkaalla äänellä "ala selittämään." Naureskelin sille kuinka innokkaalta Salla kuulosti mutta sanoin silti "ehkä myöhemmin." "Ehkä myöhemmin? EHKÄ MYÖHEMMIN!? minun täytyy saada kuulla nyt tai kuolen pois." "Okei, okei me riideltiin, sitten sovittiin ja suudeltiin. Ja sen jälkeen olemme hengailleet täällä yhdessä." "Ai hengailitte? no ei se kyllä siltä näyttänyt ikkunasta" hän sanoi naureskellen. "Mutta asiani oli että voitko sanoa äidilleni että olen teillä yön jos hän kysyy?" "Ai jäät tänne yöksi, mitä te mahdatte tehdä?" Salla tiedusteli. Tiesin mitä hän ajatteli mutta minä en tiennyt halusinko edetä niin nopeasti Mikaelin kanssa. Ei, en ollut enään neitsyt jonkin typerän yhdenillan jutun takia. (A/N sori jos oon sanonu et se on neitsyt, ei ollu aikaa tarkistaa) Yritän unohtaa sen ja olla miettimättä sitä sillä kadun sitä valtavasti. Ainoa ketä tietää siitä on Salla. 16 vuotis syntymäpäivänäni saimme mahtavan (huomaa sarkastisuus) idean että hankkisimme feikit henkkarit ja menimme juomaan. Sieltä sitten päädyin ympärikännissä jonkun luokse. Uskomattoman typerä temppu tiedän. "Ei ainakaan mitään mitä sinä kuvittelet" sanoin hänelle. "Selvä no pidä hauskaa"Salla sanoi ja hänen äänestään kuuli ettei hän uskonut minua. En edes tiedä uskoinko itse itseäni. Hyvästelin Sallan ja lähdin etsimään Mikaelia. Sallakin lähti matkoihinsa varmaan etsimään sen aijemman jätkän käsiinsä. En aluksi meinannutlöytää häntä joten luulin että hän oli taas jonkun tytön kanssa. Meninkeittiöön missä Mikael oli kahden juoman kanssa ja jutteli muutamalle pojalle. He olivat varmaan hänen ystäviään. Helpotuin kun hän ei ollut kenenkään tytön kanssa. Mikael huomasi minut ja viittoi minua tulemaan hänen luokseen. Kävelin hänen viereensä ja hän ojensi minulle toisen juoman. Mikael laittoi vapaan kätensä ristiselälleni ja esitteli minut kavereilleen. "Tässä on Adelia. Adelia tässä on Aleksi, Santeri ja Otto."Tervehdin heitä ja me lähdimme keittiöstä. Aleksi oli ainoa kenet tunnistin. Hän oli se kenen kanssa Eemeli oli suudellut. Huomasin että paikalla oli enään vain muutama ihminen. "Okei kaverit bileet ovat ohi!" Mikael huusi musiikin ylitse. Loput ketkä olivat jäljellä, lähtivät kävelemään huojuvin askelin kohti ulko-ovea. Ihmisten poistuttua menimme laittamaan musiikin pois, täysi hiljaisuus tuntui niin hyvältä. Olin ollut monta tuntia musiikin keskellä joten hiljaisuus oli juuri sitä mitä tarvitsin. "Onko sinulla nälkä?" Mikael kysyi rikkoen hiljaisuuden. Pudistin päätäni kieltäväksi vastaukseski. Tajusin yhtäkkiä unohtaneeni ilmoittaa äidilleni etten tulisi yöksi kotiin. Hän oli varmaan huolesta sekaisin. Juoksin ympäri taloa Mikael kannoillani. Hän ihmetteli minun ryntäilyäni mutta en jaksanut vastata. Kertoisin kohta. Lopulta löysin laukkuni ja otin seiltä puhelimeni. Olin saanut viestejä ja vastaamattomia puheluja molemmilta vanhemmiltani. Kirosin hiljaa ääneen ja kirjoitin äidilleni viestin missä sanoin unohtaneeni ilmoittaa että menen Sallalle yöksi. Pyytelin anteeksi ja vakuutin olevani kunnossa. Laskin puhelimeni läheiselle pöydälle ja menin Mikaelin luo. Selitin hänelle käytökseni ja hän nyökytteli päätään. Hän veti minut halaukseen ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Hän laittoi käden leukani alle ja nosti kasvoni häneen päin. Mikael veti minut hellään suudelmaan. Hän nosti minut syliinsä ja minä kiedoin jalkani hänen ympärilleen. Hän lähti kävelemään yläkerran huonettaan kohti. Rappusten meneminen oli hieman hankalaa koska olin Mikaelin sylissä, mutta selviydyimme siitä .Mikael potkaisi ovensa auki ja tönäisi takaisin kiinni, kun olimme päässeet sinne. Hän laski minut sängylleen. Suutelimme hetken kunnes hän oli ottamassa paitaansa pois ja keskeytin hänet. Laskin käteni hänen rintaansa vasten ja sanoin "en halua kiirehtiä." Käänsin katseeni pois koska pelkäsin Mikaelin suuttuvan. Hän käänsi päätäni niin että katsoin häntä silmiin. "Ei se haittaa ei meillä mikään kiire ole. Voimme odottaa niin kauan että olet valmis siihen." Hymyilin Mikaelille ja hän meni makaamaan selälleen sängylle. Käperryin hänen viereensä hymyillen eikä aikaakaan kun olin jo unessa.

A/N Tuli taas pitempi luku ku normaalisti mut mun teki vaan mieli kirjottaa enkä viitsiny lopettaa. Mut sori k-virheet kirjotan tätä mun tietokoneella ja se yhdistää aina jotkut sanat, mä yritän aina saada ne normaaliks mut en aina huomaa kaikkia, painakaa votee jos tykkäsitte ja kertokaa teijän mp kommenteissa. Kiitos 500 lukukerrasta! Words 1748