Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 9

Olin juuri laittamassa lasiani tiskipöydälle kun tunsin Mikaelin takanani. Hän laittoi kätensä molemmin puolin pöytää lanteitteni viereen vangiten minut pöydän ja itsensä väliin. Kiepahdin nopeasti ympäri ja katsoin häntä hämmästyneenä. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sattaa kun katsoin Mikaelia ja tunsin hänet lähelläni. Hän tuli kiinni minuun ja painoi huulensa omiani vasten. Kun tunsin hänen huulensa omillani se oli kuin sähköisku olisi kulkenut lävitseni. En tiedä miksi se tuntui siltä sillä olinhan ennenkin suudellut poikaa enkä ollut reagoinut näin vahvasti. Koko vartaloni kihelmöi hänen kosketuksestaan. Olin hetken jähmettyneenä paikoilleni kunnes vastasin suudelmaan ja painauduin häntä vasten. Suutelimme aluksi rauhallisesti ja hieman varoen kunnes se muuttui intohimoisemmaksi. Kiedoin käteni hänen niskansa taakse ja hän kiersi toisen kätensä ympärilleni ja toista piti poskellani. Mikael puristi minua itseään vasten samalla suudellen minua. Silloin kaikki tuntui täydellistä ihan kuin olisin viimein saanut koottua vaikean palapelin ja sen viimeinen palanen olisi loksahtanut paikoilleen. Tämä tuntui vain niin oikealta näin tämän pitäisi olla, minä ja Mikael yhdessä. Mikaelin kosketus tuntui kuin kipinöiltä ihollani ja minä rakastin sitä tunnetta. Hänen huulensa tuntuivat pehmeiltä vasten omiani. Hän siirtyi suutelemaan kaulaani ja minä refleksin omaisesti taivutin päätäni taakse päin. Hetken kuluttua tunsin Mikaelin hampaat vasten kaulaani ja minä jähmetyin paikoilleni. Hän ei purrut tai mitään se oli vain pieni kosketus mikä hämmästytti meitä molempia. Mikael työnsi itsensä nopeasti pois luotani ja hän katsoi minua hämmentynein silmin ennen kuin painoi katseensa maahan. Hän ei varmaankaan itsekkään tajunnut mitä oli tekemässä. Hän hengitti raskaasti ja olin juuri lähestymässä Mikaelia kunnes hän nosti katseensa ylös, vilkaisi minua ja lähti ovet paukkuen pois. Jäin yksin seisomaan keittiöön posket punoittaen ja miettein mitä helvettiä juuri tapahtui? Suutelin juuri Mikael Valtalaa!

Joku koputti oveen ja sisälläni heräsi pieni toivo että siellä olisi Mikael joka tulisi selittämään käytöstään. Toiveeni tuhoutui kun oven avatessani siellä oli Salla ja Eemeli. Mitä he täällä tekivät? Salla puski sisälle ja meni olohuoneeseen. Eemeli seisoi edelleen ulkona hieman vaivaantuneena ja minä viitoin häntä ihmeissäni sisälle. Lähdin ontuen Sallan perään ja olohuoneeseen päästyäni Salla istui jo sohvalla. Eemeli seurasi minua ja minä istuin Sallan viereen ja Eemeli minun viereeni jättäen kuitenkin vähän meidän väliimme. En tiennyt mitä Salla täällä teki enkä todellakaan tiennyt miksi Eemeli täällä oli. "Moi?" sanoin kysyvästi ja Salla kääntyi katsomaan minua. "Moi" hän sanoi pirteästi eikä Eemeli ollut sanonut vielä sanaakaan. "Mitä ihmettä te täällä teette?" "No tulimme katsomaan sinua tietty" Salla hihkaisi ja minä käännyin katsomaan kysyvästi Eemeliä joka ei näyttänyt saavan sanaa suustaan. "Minä pakotin hänet mukaani" Salla sanoi kun Eemeli oli vain hiljaa. "Et sinä voi ketään pakottaa tulemaan mukaasi" sanoin pudistellen päätäni "No hänet minä silti pakotin." Pudistelin edelleen päätäni kunnes muistin että koulu ei ollut vielä edes päättynyt. "Lintsasitteko te?" kysyin melkein toruvasti. "Joo tottakai." Salla varmaan huomasi minun tuomitsevan katseeni koska hän naurahti ja sanoi "ei se nyt noin vakava asia ole." "Miksi kaikki lintsaavat takiani?" mutisin mahdollisimman hiljaa mutta tottakai Salla kuuli sen. "Kuinka niin kaikki? Kuka muu on lintsannut?" "Ei kukaan!" yritin sanoa mahdollisimman nopeasti ja vakuuttavasti. Pystyin melkein näkemään kuinka rattaat pörivät hänen päässään kun hän yritti miettiä kuka puuttui viimeisiltä tunneilta koulussa. "Se oli Mikael! Hän tuli luoksesi eikö vain?!" Salla huusi ja näin sivusilmällä Eemelin säpsähtävän. Hän varmaan oli omissa ajatuksissaan ja Salla pelästytti hänet. Jätin Sallan kysymyksen huomioimatta ja päätin vaihtaa aihetta. "Eemeli tulethan sinä meidän kanssamme huomenna bileisiin?" Kysyin kääntyen katsomaan häntä. "Bileet eivät oikein ole minun juttuni." "No ei minunkaan mutta menen silti." Hän mietti hetken kunnes myöntyi. Minä ja Salla hihkaisimme riemuissamme. Aloimme puhua kaikesta ja minä kerroin mitä tänään oli tapahtunut. Ensin miksi ylipäätään lähdin koulusta ja sitten mitä sen jälkeen tapahtui. Jätin kertomuksestani pois minun ja Mikaelin suudelman sillä en tuntenut Eemeliä vielä kunnolla joten en voinut olla varma voiko häneen luottaa. Salla oli vähän liiankin innoissaan kun kuuli Mikaelin käyneen katsomassa minua. Sovimme Sallan kanssa että hän tulee koulun jälkeen meille valmistautumaan bileisiin. Puhuimme vielä hetken ennen kuin heidän piti lähteä. Jäin yksin ajatusteni kanssa. En halunnut ajatella mitään, halusin vain olla. Otin kaukosäätimen käteeni ja avasin television. Avasin Netflixin ja selailin elokuvia. Vaihtoehtoja oli niin monia että päätin pitää leffa maratonin. Kävin hakemassa keittiön kaapista sipsipussin ja jääkaapista limsan. Palasin olohuoneeseen ja tein oloni mukavaksi sohvalla. Katsoin mm. Outolinnun, The kissing boothin, To all the boys I've loved before, Ylpeyden ja ennakkoluulon ja Jouluprinssin. Äitini lähetti jossain vaiheessa että hän on ilmoittanut koululle olevani huomisen pois johon vastasin vain "okei." Isäni tuli kotiin ja kyseli vointiani ja vastasin että voin ihan hyvin. Kesken elokuvan nukahdin sohvalle syvään uneen.