Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 31

Auringon ensisäteet tulvivat ikkunan kautta huoneeseen. Silmäni aukeavat hiljalleen ja valon täytteinen huone saa silmäni hetkeksi sumeiksi. Valon säteet värittävät huonetta kauniisti. Varjot muodostuvat huonekalujen taakse saaden ne olemaan ainoat kohdat joihin valo ei yletä. Räpyttelen edelleen silmiäni odottaen tottuvani valon määrään. Minulla on kuuma paksun peiton alla. Työnnän sen kokonaan pois päältäni maaten edelleen selälläni. Ainoa asia päässäni on että haluan kotiin omaan sänkyyni potemaan niin sanottua kipeyttäni.

Otan puhelimeni pöydältä ja huomaan taas uusia viestejä äidiltäni  ja Sallalta. "Nuori neiti kotiin nyt heti! Meillä on vähän puhuttavaa." Äitini viestin jälkeen en haluakkaan enään niin kovasti kotiin. "Missä ihmeessä sinä olet?" "Kello on yli 11 miksi et ole koulussa?" "Haloo??" Sallalta taas on tullut viestejä enemmän kuin yksi. Vilkaisen puhelimeni kelloa ja toden totta se näyttää jo melkein 12. En tiedä miten olen saanut nukuttua näin pitkään. "Olen kipeä." Vastaan ainoastaan Sallalle. Lasken puhelimeni takaisin yöpöydälle pois käsistäni.

Venytän jalkani ja käteni ääripituuksiinsa ja hieron viimeiset unenrippeet pois silmistäni. Manaan pääni sisällä sitä ettei minulla ole vaihtovaatteita mukanani. No miksi edes olisi? Eihän tänne tulo edes ollut minun käsissäni. Ai niin, se riitakin tapahtui. Kuinka voin edes unohtaa sen? En voi ajatella sitä koko aikaa tai tulen hulluksi. Ehkä kuuma suihku saisi ajatukseni taas järjestykseen. Tartun tuumasta toimeen ja lähden huoneesta. Käyn jokaisen paitsi yhden oven läpi yläkerrassa. Tiedän ettei yksi huoneista ainakaan ole suihku koska Mikael meni kyseiseen huoneeseen nukkumaan. Ehkä se on hänen oma huoneensa?

Viimein etsintäni saa päätöksen kun löydän kylpyhuoneen viimeisen oven takaa. Onneksi täällä on vesivessa ja suihku eikä huussia. Astun huoneesseen ja ensimmäisenä päätän etsiä jostain pyyhkeen ettei minun tarvitsisi kutsua alastomana Mikaelia tuomaan minulle pyyhettä. Sehän olisi katastrofi. Kuitenkin lyhyen tutkiskelun jälkeen löydän etsimäni. Pyyhkeet täällä ovat yhtä pehmeitä kuin Mikaelin perheen asunnolla. Mieleeni tulee bileiden jälkeinen päivä. Miten Mikael oli niin rento ja mukava. Kuinka tilasimme pitsat ja katsoimme Twilightia. Muisto saa sydämmeni puristamaan. Silloin kaikki oli vielä mahtavasti.

Astun suihkun alle ja annan lämpimän veden valua ihoani vasten. Voisin pestä itseni nopeasti mutta en ole kotona vaan Mikaelin perheen mökillä joten ei ole minun vanhempieni huoli maksaa vesilaskuja. Voin heti vaikka ottaa tilanteesta kaiken huvin irti. Vettä vain kuluu kulumistaan kun lopulta päädyn olemaan suihkussa kokonaiset 45 minuuttia. Varmaan oma henkilökohtainen ennätykseni. Mitenköhän edes sain vietettyä niin paljon aikaa siellä?

Kuivaan itseni ja kiedon vartaloni pyyhkeeseen. Olen juuri tarttumassa kahvaan kun ovi äkkiä avautuukin. Kiljahdan pienesti säikähdyksesstä ja nostan katseeni Mikaelin silmiin. "Anteeksi." Kuulen hänen sanovan ennen kuin ovi paiskautuu takaisin kiinni. Hän paiskasi juuri oven kiinni päin naamaani! Onneksi ei sentään mennyt rikki. Ihme jätkä... Avaan oven varovasti ja suljen sen yhtä hitaasti. En näen Mikaelia enään missään. Hän varmaan meni alakertaan tai huoneeseensa. 

Kipitän nopeasti paljain jaloin huoneeseen jossa yövyin. Vedän eiliset vaatteet ylleni ja jätän huoneen taakseni. Tallustan portaat alas ja näen lähes heti Mikaelin keittiössä. Jätän hänet tekemään omia juttujaan ja suuntaan olohuoneeseen. Istun sohvalle ja mietin mitää voisin tehdä. Tämä koko paikka on jumalan selän takana joten ei täällä mitään tekemistä ole. Voisin mennä aamukävelylle. Tai päiväkävelylle, miten sen nyt ajattelee. Se ainakin virkistäisi eikä tarvitsisi olla loukussa täällä sisällä. Voisin myös purkaa energiaa jota on kertynyt vaarallinen määrä aamun aikana. Jos en pian saa energia varastojani tyhjenemään, hypin kohta katossa. Siksi minä ja kahvi olemme vaarallinen yhdistelmä.