Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 13

Heräsin kello kymmenen siihen kun Mikael silitti hiuksiani. "Huomenta, heräsithän sinä viimein" Mikael sanoi ja suukotti otsaani. "Huomenta" vastasin unisesti. Kaivauduin syvemmälle peiton uumeniin. Tunsin kuinka Mikael yritti repiä peittoa pois päältäni. Tartuin peittoon kiinni niin tiukasti kuin pystyin. Mikael naureskeli yritykselleni jatkaa uniani. "Kuules unikeko nyt on aika nousta." "Eeii en halua nousta" marisin kuin mikäkin pikkulapsi. Mikael jatkoi naureskeluaan ja minä kurkkasin varovasti peiton alta. Mutta tietenkin Mikael käytti hyväkseen tilannetta missä en pitänyt niin kovaa kiinni peitosta ja hän vetäisi sen pois. Kylmyys valtasi heti kehoni ja aloin melkein täristä. Sen peiton alla oli niin lämmin etten olisi koskaan halunnut lähteä sieltä. "Miten pääset aamuisin ylös sängystä jos se nytkin vaikutti näin haastavalta?" Mikael kysyi naurukohtausten välissä. "No silloin saan olla peiton alla niin kauan kuin haluan joten pystyn nousemaan sitten kuin niin päätän." Esitin mököttäväni. Laitoin kädet ristiin rinnalleni ja väänsin naamani kurttuun. Mikael puristi hellästi poskeani ja sanoi "voi kuinka pikku Adelia onkaan söpö." Katsoin häntä epäuskoisesti "Vai että pikku? Minä sinulle pikkuiset näytän." Hyökkäsin leikilläni hänen kimppuunsa. Hän otti minusta kiinni ja painoi sänkyä vasten. Hän piti ranteistani kiinni ja rutisti niitä patjaa vasten. Ja jalkojeni päälle hän varasi hiukan painoa niin etten voinut liikuttaa niitä. Hän teki tuon kaiken niin nopeasti että en kerinnyt reagoimaan mitenkään. Miten hän oli noin nopea? "Juuri se sinä olet, pikkuinen" hän sanoi virnistäen. Yritin rimpuilla pois hänen otteestaan mutta siitä ei tullut mitään sillä hän oli niin järkyttävän vahva. "Okei luovutan. Olen pikkuinen sinuun verrattuna, päästätkö minut nyt pois?" Hän näytti juuri siltä että miettisi hartaasti mitä tekisi. Ainoa mikä puuttui oli leuan rapsutus minkä hän todennäköisesti olisi tehnyt jos hänen kätensä olisivat vapaat. Lopulta hän nyökkäsi ja kierähti päältäni pois päästäen minut vapaaksi. Katsoin häntä hetken muka kiukkuisesti kunnes me molemmat repesimme nauruun. Nauroimme vaikka kuinka kauan ja minua alkoi jo hiljalleen sattumaan vatsaan kaiken nauramisen takia. Laitoin käteni suuni eteen ja yritin tasata hengitystä. Mikael hekotti edelleen vieressäni mutta lopulta me molemmat rauhoituimme. "Minun täytyy mennä suihkuun" sanoin lopulta. Haisin varmaan kamalalta, kun olin hikoillut koko illan niissä bileissä. "Mikä sattuma niin minunkin" Mikael sanoi virnistäen. "Ei tule kuuloonkaan sinä menet alakertaan tekemään mitä haluat, itseasiassa voit vaikka tehdä ruokaa, sillä välin kun minä olen suihkussa." Heiluttelin vielä sormeani hänen naamansa edessä. Hän vielä yritti muuttaa mieleni koiranpentu katseella mitä en pysty vastustamaan mutta käänsin vain katseeni äkkiä pois hänestä etten muuttaisi mieltäni. Koiranpentukatse oli ainoa tapa millä mieleni sai muutettua.

 Lähdin nopeasti sängyltä ja Mikael yritti tavoitella minua varmaankin yrittääkseen kääntää katseeni hänen  ilmeeseensä mutta siihen en suostunut. Lähdin nopeasti huoneesta mutta sitten tajusin etten edes tiennyt missä kylpyhuone sijaitsi. Olin kahden vaiheilla menenkö kysymään Mikaelilta vai etsinkö sen itse. Jos olisin mennyt kysymään häneltä olisin todennäköisesti syönyt sanani yhteis suihkusta joten päätin lähteä itse etsimään kylpyhuonetta. Availin muutamia ovia kunnes löysin etsimäni. Siellä oli suihku, lavuaari, kylpyamme ja valkoiset seinät. Koko kylpyhuone näytti omalla tavallaan yleelliseltä. Mietein hetken menenkö suihkuun vai ammeeseen mutta päädyin lopulta menemään suihkuun. Amme kyllä houkutti paljon sillä en itse omistanut sellaista mutta jos menisin ammeeseen en suostuisi lähteä sieltä enään. Kävin pikaisessa suihkussa ja pesin itseni. Menin yhden kaapin luo ja arvaukseni oli osunut oikeaan sillä siellä oli pyyhkeitä. Otin yhden ison valkoisen pyyhkeen ja kääriydyin siihen. Pyyhe oli varmaan pehmein mitä olin koskaan käyttänyt. Kuivasin itseni ja menin se päälläni alakertaan. Kävelin ympäri taloa etsien Mikaelia. Löysin hänet keittöstä puhelimeltaan. Hän nosti katseensa puhelimestaan ja katsoi minua päästä varpaisiin. Hän nielaisi ja sanoi "nyt on käynyt niin ettei meillä ole ruokaa joten tilataanko pitsat?" Nyökyttelin innokkaana päätäni ja Mikael katsoi minua huvittuneena. "Minkä pitsan sinä haluat?" Kerroin haluavani kinkku, ananas, tuplajuusto pitsan. Hän nyökkäsi ja soitti johonkin ruokapaikkaan. Päätin mennä tutkimaan paikkoja. Talo oli yllättävän siisti eilisten bileiden jälkeen. Vieraat olivat joko olleet erittäin siistejä. Tai Mikael oli siivonnut kaiken ennen kuin heräsin, veikkasin jälkimmäistä. Talo oli suuri ja kalusteet olivat mustavalkoisia. Talo oli kerta kaikkiaan kaunis jopa ulkoa päin katsottuna, en ollut eilen vielä kiinnittänyt siihen huomiota. Huoneet olivat korkeita ja kaikki oli väriteeman mukaista. En ollut kuullut Mikaelin tuloa kuin vasta silloin kun tunsin hänen kätensä vyötärölläni. Tunsin hänen käsiensä lämmön jopa pyyhkeen lävitse ja hänen hengityksensä niskassani. Tunsin myös ne ihmeelliset kipinät. En tiennyt miksi tunsin ne. "Ruoka on tuloillaan siinä kuitenkin menee vielä aikaa" Mikael kuiskasi korvaani. Painauduin hieman häntä vasten. Hän veti minut sohvalle istumaan. Me vain istuimme siinä hiljaa sylikkäin ilman häiriötekiöitä. Se oli mukavaa vain olla eikä tehdä mitään. Mikaelilla oli minuun rauhoittava vaikutus. "Teillä on kaunis koti" sanoin lopulta. Mikael mutisi jotain ja painoi kasvonsa kaulaani vasten. Hänen hengityksensä kutitti kaulaanin joten päästin suustani pienen kikatuksen. Tunsin hänen suunsa kääntyvän hymyyn kaulaani vasten. En tiedä kuinka kauan olimme kerenneet olla siinä, kun ovikello soi. Pitsa oli joko tullut rutkasti normaalia nopeampaa tai olimme menettäneen ajantajun, en tiedä kumpi. Mikael meni avaamaan oven ja puhui jonkun kanssa. Varmaankin paitsakuskin. Olisin mennyt katsomaan jos minulla olisi ollut päälläni jotain muuta kuin vain pyyhe. Mistä tulikin mieleeni että voisin vaihtaa vaatteeni. Kävin hakemassa vaatteeni ja puin ne ylleni. Palasin alakertaan ja menin istumaan sohvalle. Hetken kuluttua kuulin kuinka ovi suljetaan ja Mikael tuli kahden pitsan kanssa olohuoneeseen. "Tässä neidin pitsa" hän sanoi ojentaen toista laatikkoa. Otin sen ilomielin vastaan. Avattuani nenääni pöllähti taivaallinen ruoan tuoksu. Minulla oli kauhea nälkä joten söin pitsaani kauhealla vauhdilla. Mikael naureskeli vieressäni ja kommentoi aina vähän väliä jotain minun ruokahalustani. Mikael söi koko pitsansa ja minä vähän yli puolet. Lopulta me vain makasimme sohvalla sillä meistä kumpikaan ei jaksanut liikkua. Mikael laittoi pleikkarinsa päälle ja meni Netflixiin. Selailimme elokuvia jonkin aikaa kunnes päädyimme katsomaan Twilight houkutuksen. Jouduin kylläkin suostutella Mikaelia varmaankin kymmenen minuuttia ennen kuin hän suostui. Mikael kommentoi koko leffan ajan jokaista kohtaa. Esimerkiksi "miksi Edward näytti siltä että oksentaisi kun hän näki Bellan ensimmäisen kerran?" tai "EII! ÄLÄ NYT SAATANA PURE BELLAA!" Minä taas naureskelin hänelle sillä olin nähnyt nämä elokuvat jo ennenkin. 

Katsoimme vielä muutaman elokuvan jonka jälkeen kello oli neljä. Päätin että oli minun aika lähteä kotiin. Pakkasin tavarani ja vaihdoimme Mikaelin kanssa numeroita. Laitoin kenkäni jalkaan ja olin juuri lähdossä kunnes Mikael tarttui ranteestani kiinni. Hän vetäisi minut suudelmaan. Tuhannet kipinät tanssahtelivat kehossani hänen kosketukseestaan. En voi koskaan päästä ylitse tästä oudosta mutta ihanasta tunteesta mitä hänen kosketuksensa tuo. Olin ollut jo pitkään ihastunut häneen mutta kesän alussa tunne oli jotenkin voimistunut vaikka en nähnytkään häntä montaa kertaa koko kesänä. En tiennyt mistä se johtui. Lopulta irroittauduimme toisistamme vastahakoisesti ja hän sanoi virnistäen "nähdään taas enkeli." Enkeli? Vai että sellainen lempinimi. Ulkoa päin näytin normaalilta ja vain hymyilin. Mutta pääni sisällä juhlin sillä hän oli keksinyt minulle ihanan lempinimen. En vastannut hänelle mitään vaan lähdin pois ja hymyilin hänelle vielä ovella. Päätin kävellä kotiin sillä sinne ei ollut pitkä matka. Otin puhelimeni taskusta ja selasin someni läpi kävellessäni. Nopeasti olin jo kotonani ja sisälle päästyäni sain huomata vanhempieni olevan taas töissä. En nähnyt heitä juuri ollenkaan kotona heidän töittensä takia. Menin huoneeseeni ja istahdin sängylleni. Mietein mitä tekisin. Näin lattialla lojuvat juoksuvaatteeni. Mietein olisiko järkevää lähteä lenkille vaikka nilkkani oli mitä oli. En edes tiennyt kestäisikö nilkkani juoksua. Lopulta päädyin peilini eteen pukemaan juoksuvaatteitani. Tällä kertaa en juoksisi vaan kävelisin normaalin lenkkini. Hain keittiöstä juomapulloni ja täytin sen vedellä. Laitoin kengät jalkaani ja lähdin ulos. Oli ihan kiva ilma, ei ollut liian kylmä eikä liian kuuma. Lähdin kävelemään polkua kohti ja pian jo pääsinkin sinne. Kävelin rauhallista tahtia sitä pitkin kunnes kuulin takaani rasahduksen. Sitä seurasi toinen ja käännyin ympäri. En ollut uskoa silmiäni kun näin edessäni suden.

A/N Mä en keksi mitään sanottava joten hypätään sen kohan yli. Paitsi mun on kyllä pakko ylistää sitä et After traileri julkastiin tänään ja mä rakastan sitä. Ootteko te lukenu Aftereitä? Ne löytyy myös Wattpadista. Mutta kertokaa teijän mp ja painakaa votee jos tykkäsitte. Kiitos 800 lukukerrasta! Words 1294