Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 3

Seuraavalla tunnilla meillä molemmilla on kuvaamataitoa. Lähdemme yhdessä luokan eteen odottamaan opettajan tuloa. Tunnin aiheena on taulut. Meidän pitää valita yksi maalaus, maalata siitä oma näkemyksemme ja kirjoittaa tietoa siitä. Salla päätti valita Mona Lisan ja minä taas Haavoittunut Enkeli maalauksen. Rupeamme tekemään omia töitämme ja keskustelemme aina välillä jostain. Maalatessani mietin Mikaelia. Miksi hän tuli kysymään juuri minulta tulisinko vai en? Ehkä hän on kiinnostunut minusta... Okei Adelia mitä sinä oikein ajattelet ei se sinusta tykkäisi. Kellojen soiminen keskeyttää ajatukseni. Kerään nopeasti tavarani ja lähden luokasta pois. Salla odottaa minua käytävällä josta lähdemme yhdessä kaapeillemme.

Tarkistan lukujärjestykseni. Seuraavaksi minulla on kemian kaksoistunti. Hyvästelen Sallan ja ryntään luokkaan kellojen soidessa. Menen istumaan takimmaiseen riviin kuten aina. Luokkaan saapuu oppilaita jotka menevät myöskin istumaan. 

Olen uppoutunut ajatuksiini, kun kuulen jonkun kysyvän "onko tämä paikka varattu?" Nostan katseeni ja näen pojan. En ole nähnyt häntä kertaakaan joten hän on varmaankin uusi. Pojalla on mustat hiukset ja ruskeat silmät. Eli toisin sanoen hän on komea. "Ei se ole varattu" vastaan hetken kuluttua tarkkailtuani poikaa tarpeeksi kauan, mutta en sentään liian tungettelevasti. Poika istuu viereiselle tuolille. Hän on erittäin lähellä ottaen huomioon että meidän koulussa on kemian ja fysiikan luokissa paripulpetit. Hetken kuluttua poika kääntyy puoleeni ja avaaa suunsa. "Moi minun nimeni on Eemeli. Entä sinun?" Olen hetken hiljaa, kunnes vastaan "Olen Adelia. Oletko sinä uusi?" "Aloitin tänään tässä lukiossa" hän vastaa nopeasti. En aio sanoa enempää ellei Eemeli kysy jotain.

 Olen huono uusien ihmisten kanssa sillä olen erittäin ujo ihminen. Ajattelen aina muiden mielipiteitä minusta joten omistan myös huonon itsetunnon. Olen aina hieman hämilläni jos joku tuntematon tulee puhumaan minulle omasta tahdostaan. Mietin aina ensimmäiseksi miksi kukaan puhuisi tälläiselle, kuin minä olen. Ajattelen aina jos joku muu, kuin Salla puhuu minulle ystävälliseti koulussa niin hänellä onn jotain taka-ajatuksia. Ehkä hän on pakotettu puhumaan minulle tai se on vain jokin veto kavereiden kesken. Toisin sanoen en luota kuin vain niihin ketkä ovat osoittaneen olevansa luotettavia.

Tunnen jonkun tönäisevän minua käsivarteen. Nostan katseeni pulpetista ja katseeni osuu noihin ruskeisiin nappisilmiin. "Muut ovat jo lähteneet syömään. Aiotko sinä tulla vai tuijottaa pulpettia lopun päivää?" Eemeli kysyy huvittuneena. Käännän katseeni nopeasti pois hänestä ja huomaan muiden tosiaan jo lähteneen. Mutisen jotain epämääräistä ja nousen ylös penkiltäni. Kävelemme yhtä matkaa ruokalaan jossa näen Sallan jo istumassa yhdessä pöydässä. "Haluatko tulla istumaan minun ja Sallan kanssa tuonne pöytään?" kysyn osoittaen pöytää jossa Salla istuu. Eemeli miettii hetken ja näen hetken epäröintiä hänen katseessaan. "Ei siitä ole vaivaa, tule vain jos sinulla ei ole muuta seuraa" sanon vain vakuuttaakseni hänet. "No kai minä voin jos siitä ei todella ole vaivaa, en halua tungetella" poika sanoo. "Et sinä tungettele, minulla ei ole nälkä joten menen odottamaan jo sinne tule sitten perässä" huikkaan Eemelille ja lähden pöytää kohti.

 Istun Sallaa vastapäätä ja kuten arvasin Sallalla on jo paljon kysymyksiä liittyen poikaan kenen kanssa tulin ruokalaan. "Kuka hän on? Miksi sinä olit hänen kanssaan? Tykkäätkö sinä hänestä?" Päätän keskeyttää hänet ennen kuin hän pääsee yhtään pidemmälle kysymyksissään. "Hän on Eemeli, tulin hänen kanssaan koska olemme kemian pari ja hän on uusi ja lopuksi en tykkää hänestä sillä tavalla. Hän on muuten tulossa syömään kanssamme joten ole kiltti hänelle." "Ainahan minä olen kiltti." En vastaa mitään vaan pyöräytän silmiäni. Etsin katseellani Eemeliä jonosta ja pian löydänkin hänet. Hän ei ole päässyt liikkumaan paljoakaan eteenpäin jonossa joten tiedän, että hänellä tulee kestämään vielä jonkin aikaa.

"Mutta minä en ymmärrä miksi lastenohjelmissa on virtahepoja, sillä nehän ovat vaarallisia joten miksi lapsille uskotellaan että ne eivät ole?" Taasko? Sallalla on aina ollut omituinen tapa ilmaista hermostuneisuuttaan. Kun hänelle on kerrottu tai hän on kuullut jotain huolestuttavaa Salla alkaa miettiä ääneen aivan aiheeseen kuulumattomia turhia asioita. "Ehkä siksi koska lapset ajattelevat niiden olevan söpöjä. Ja nyt kerrot mikä sinulla on tiedän, että sinua vaivaa jokin joten kakista ulos." sanon koska tiedän hänen haluavan kertoa jostain. Salla on hetken hiljaa ja lopulta sanoo "No päädyin sattumalta kuulemaan Mikaelin ja hänen kaverinsa keskustelun kun tulin vessasta. He naureskelivat jollekkin jutulleen, ensin en ajatellut sen olevan ihmeellistä mutta sitten he alkoivat puhumaan kuinka joku oli ollut niin naurettavan näköinen kun Mikael oli mennyt puhumaan tälle. He sanoivat kuinka tämä tyttö oli ollut aluksi sen näköinen että olisi saamassa sydänkohtauksen ja kun Mikael oli kysynyt tytöltä jotain bileisiin liittyen tämä oli vain seissyt paikoillaan kunnes oli saanut mumistua jotain takaisin." Salla ajattelee varmasit samaa kuin minä. Minä käyttäydyin juuri tuolla tavalla. Oliko Mikael oikeasti naureskellut minun kustannuksellani selkäni takana?

A/N: Joo täs ois tää kolmas luku kertokaa mitä piditte ja kertokaa kans minkä pitusii lukuja haluisitte. Lyhyempiä (500-800 sivua) vähän useammin vai pitempiä (900-1500 sivua) vähän harvemmin. Eli nykyään kirjotan noin 700 sanasia. Tos ylhäällä on Eemeli Words 775