Betrayed by an Alpha (in finnish)✅

Luku 2

Hän on Mikael, koko koulun upein ja suosituin poika. Hänellä on vaaleat, tuuheat sivuilta lyhyemmät taakse vedetyt hiukset, taivaansiniset silmät ja mitä suurenmoisin kroppa. Hänen vatsalihaksensa näkyvät tämän valkoisen paidan alta. Hän harrastaa jalkapalloa ja käy salilla. Olen ollut jo jonkin aikaa ihastunut häneen, mutta en ole kertonut siitä kenellekään. En edes Sallalle, koska vaikutan tyhmältä jos kuvittelen hänen edes puhuvan minulle saati sitten tykkäävän minusta.

Käännän katseeni nopeasti pois hänestä ennen, kuin joku huomaa tuijottamiseni tai punastumiseni. Mikael astelee toiseksi etummaiseen riviin suoraan Millan taakse. Milla kääntyy heti tuolilla toisin päin ja he suutelevat. Tunnen pienen mustasukkaisuuden pistoksen mutta päätän olla välittämättä siitä.

Onko koulu mitään jos siellä ei ole sitä "it" paria? No meidän koulssamme se pari on Milla ja Mikael. He ovat seurustelleet yläasteelta asti. Milla on erittäin sinisilmäinen eikä usko puheita siitä, että Mikael on maannut monien tyttöjen kanssa heidän seurustellessa vaikka kaikki tietävät noiden puheiden olevan totta.

Havahdun mietteistäni, kun nauru luokassa yltyy. "Adelia Ojanen" Tapani kailottaa luokassa. Nostan katseeni nopeasti seinästä opettajan silmiin. Punastuin kun huomaan koko luokan tuijottavan minua mukaan lukien tuo sininen silmäpari. "Anteeksi sanoisitko uudestaan kysymyksen?" Piipitän hiljaa kuulostaen säälittävältä. Osa naurahtelee itsekseen ja toiset pyörittelevät päätään tai silmiään. "Sanoin, että kaikken pitää kertoa kesänsä kohokohta ja aloitamme sinusta, joten nyt kun saimme huomiosi kerrohan kesäsi kohokohta." Mietin hetken ja vastaan "kesäni kohokohta oli perheemme reissu Kreikkaan." "Hyvä! Seuraavana on..." En kuule lausetta loppuun kun jo vaivuin takaisin ajatuksiini.

Minut kuitenkin herättää mietteistäni Tapanin ääni, joka kysyy Mikaelilta samaa kysymystä. "Kesäni kohokohta oli, kun ei tarvinnut katsella sinun tai muiden opettajien rumia naamoja" Mikael sanoo ivallisella äänensävyllä. Miksi hänen pitää olla niin ilkeä kaikille muille paitsi kavereilleen? Tapani vain pudistelee päätään. Lopputunnin vietin selten puhelinta. Kerään tavarat, kun kello soi. Olen juuri kävelemässä ovesta ulos, kun Mikael kävelee ohitseni suoraan oven eteen ja kääntyy jolloin samalla melkein törmään hänen rintaansa. "Perjantana meillä on allasbileet kaikki ovat tervetulleita seitsemän jälkeen." Luokka riemastuu oikein kunnolla tuosta kutsusta, Mikael virnistää poikamaisesti ja laahustaa käytävälle. Lähden luokasta hänen perässään ja etsin katseellani Salla tuloksetta.

Lähden kaapilleni ja laitan kirjani sinne. Kun käännyn näen Mikaelin suoraan edessäni nojaamassa viereiseen kaappiin virne koristaen suunpieliään. Hän varmaan nauraa sisäisesti ilmeelleni joka näyttää siltä, että pyörryn siihen hänen eteensä. Olin pelästynyt niin pahasti että luulin sydämmeni pompanneen melkein kurkkuuni asti. Minulta kestää hetki tajuta, että se oikea Mikael seisoo edessäni vinistellen minulle.

Olen koulun vähiten suosittujen listalla koska en ole kaveri suosittujen kanssa ja olen joidenkin mukaan hikke. En ole minkään paras koulussa mutta en nyt huonokaan. Suositut eivät yleensä puhu muille, kuin kavereilleen. "Hei Adelia, aiotko sinä tulla perjantaina meille?" hän kysyy hetken kuluttua. En vastaa mitään, sillä en tiedä mistä hän puhuu. Mikael taitaa tajuta sen, ettei minulla ole mitään ideaa mistä hän puhuu joten hän jatkoi "Siis niihin bileisiin meillä perjantaina." Kysyikö Mikael juuri minulta aionko tulla hänen bielisiinsä? Luulin, että kutsu ei ollut tarkoitettu minulle. Tottakai minä haluan mennä ja olen juuri vastaamassa myöntävästi, kunnes mieleeni tuli etten tosiaankaan ole menossa sinne yksin. "Tulen jos Sallakin päättää tulla" vastaan hetken hiljaisuuden jälkeen. 

Nostan katseeni suoraan hänen silmiinsä mutta hän kääntää päänsä nopeasti pois. "Sinun kaverisi voi myös tulla nähdään siellä." Hän on juuri kääntymässä pois päin, kun muistan yhden asian. "En tiedä missä sinä asut" sanon vähän nolona. Mikael tarttuu käteeni ja kirjoittaa siihen jotain ja hetken tarkkailun jälkeen huomaan sen olevan osoite. Mutta enemmän huomiota kiinnitän siihen kuinka lämpimät ja vahvat kädet Mikaelilla on. Hänen kosketuksensa lähettää kylmiä väreitä koko kehooni vaikka hän koskettaakin vain kättäni. Kirjoitettuaan osoitteensa hän vain kääntyy ja lähtee. 

Tuijotan paikoilleni jäätyneenä Mikaelin loittonevaa selkää. En edes huomaa Sallan tuloa ennen kuin hän avaa suunsa ja kysyy "tuliko Mikael juuri puhumaan sinulle?" Käännyn äkisti Sallaan päin ja huomaan hänen katsovan minua kuin omistaisin kolme päätä. "Kyllä se oli Mikael ja miksi katsot minua noin?" "Kysytkö sinä tosissasi miksi katson sinua noin? Tajuatko, että koulumme komein ja suosituin jätkä juuri puhui sinulle!" Salla melkein huutaa. Painan käteni hänen suunsa eteen hiljentääkseni hänet. "Shhh! Älä huuda ja kyllä minä sen ymmärrän." Otan käteni hitaasti pois hänen suunsa edestä, vain varmistaakseni ettei hän ala huutamaan uudestaan. Kun olen varma että Salla on hiljaa otan käteni kokonaan pois. "Eli siis mistä hän tuli puhumaan sinulle?" Salla kysyy hetken kuluttua. "Hän kysyi tulenko hänen allasbileisiinsä joihin hän kutsui porukkaa tunnin loputtua. Ja minä sanoin että tulen jos sinä tulet mukaani." Vastaan hitaasti ettei Salla saa taas kohtausta ja ala huutamaan. Huomaan Sallan silmistä heti sitä intoa mikä näkyy aina kun hauskanpito mainitaan, joten tiedän heti että Salla menee sinne varmasti. "No tottakai me menemme sinne!"

A/N Joo eli täs ois toinen luku. En tiedä kuinka usen päivittelen tätä mut ainki täs alussa yritän olla mahdollisimman aktiivinen. Kuinka usein haluisitte et päivitän tätä ja minkä pituisia lukuja haluisitte? Anteeks k-virheet ja muistakaa painaa votee ja kommentoida. Tos ylhäällä on Mikael