From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Thank You for the Pain 1/3

ILMALENTO

Aleksi

"Vittu saatana vittu!!" - mä kiljuin ja konkkasin keikan jälkeen yhdellä jalalla pois lavalta. Mä olin taas satuttanut jalkani hyppiessäni, se oli taittunut mun alta vaan yhtäkkiä ja mä olin lentänyt selälleni kanveesiin kesken keikan päin niitä helvetillisen kokoisia kajarivehkeitä takaseinässä.

Kyllä mua nauratti se kaatuminen sillä hetkellä kun se tapahtui ja mä makasin kaikkien silmien edessä lavan takaosassa. Näytin epäilemättä upealta lojuessani selälläni kippurassa lattiatasossa. Pääsin mä siitä sitten ylös ja sain loppukeikan ajan kärsittyä vielä lavalla, mutta nyt nilkkaan sattui ihan perkeleesti. Onneksi oli sentään viikon vika keikka.

"Allu ooks sä kunnossa? Miten sun jalka? Selkä? Sattuuko johonkin?" - Olli juoksi mun luo vähän hätääntyneenä suoraan kun pääsi pois lavalta. "No ihan se little man näyttäs yhdessä palassa olevan, rauhotu nyt hyvä mies" - Joonas kuittaili Ollille. "Haista paska Porko" - Olli tokaisi sille äreästi ja jatkoi mun ympärillä vouhottamista.

"Vähän nilkka taittu, ei muuta" - mä sanoin ja koitin pysyä pystyssä. "Nyt sit samantien tohon sohvalle lepään etkä saatana rasita sitä yhtään tai sulla ei oo kohta enää jalkaa" - Olli komensi mua sen näköisenä, että olisi syytä ehkä totella. "Joojoo, en mä oo mikään vauva" - mä kuitenkin marisin sille vähän. "Ihan sama, sä oot mun baby joten nyt tottelet kiltisti" - Olli määräsi tiukasti ja mua vähän hävetti kun mä näin Joonaksen virnuilevan naaman Ollin takaa.

Koitin mä kuitenkin totella ja päästä etenemään sohvalle, mutta nilkkaan sattui ihan vitusti, enkä mä päässyt enää askeltakaan. "Helvetin vittu!" - mä huusin ja pysyin paikoillani etten päätyisi uudestaan lattiatasoon makoilemaan. "No ni, siinä näit, kannattaa ottaa tää tosissaan" - Olli motkotti mulle ja tuli auttamaan. Mä otin siitä tukea ja konkkasin sohvalle yhdellä jalalla.

Mä olin tänä kesänä kaatuillut lavalla jotenkin vähän väliä, mulla oli vauhti päällä ja mun aivot ei ilmeisesti lähettänyt aina tarpeeksi signaaleja mun jalkoihin asti että ne olisivat pysyneet mun matkassa mukana. Nyt kuitenkin sattui ekaa kertaa kovempaa, muuten olin päässyt aika vähällä tähän saakka.

Mä mietin moneenko videonpätkään taas tääkin mun lentoretki mahtoi päästä, mutta lohduttauduin sitten sillä, että kyllä muutkin meistä lenteli välillä lavalla, joten mä en ollut bändin ainoa kompuroija. 

Joel ainakin kaatuili välillä, joskus pikkusen ilolientä nautittuaan ja joskus se kompastui johtoihin tai johonkin ihan muuten vaan. Nekin ilmalennot oli aika hienon näköisiä. Porkolta taas lähti välillä taju kankaalle, millon syynä oli lämpöhalvaus, millon se veti sitten vaan niin lujaa, että vaan kupsahti yhtäkkiä lavalle. Tai vähintään oksensi. Kerran mä meinasin kaatua kun liukastuin söpösti sen yrjöihin. 

Mä en muista oliko Niko kaatuillut, ei ainakaan heti tullut mieleen, mutta eniten odotin sitä kun Tommi romahtaisi ryminällä joku kaunis päivä rumpujensa päälle ja ne kaikki kaatuisi pitkin lavaa, siinä olisi keikkamuistoa konsanaan. Se tietysti istui suurimman osan ajasta niin se ei kävisi niin helposti, mutta kyllä sekin päivä varmaan vielä koittaisi. Sitä odotellessa. Mä näin jo sieluni silmin kuinka se koittaisi nousta siitä ylös yleisön edessä ja varsinkin Olli ja Joonas nauraisi tikahtuakseen. Ainakin siihen saakka kunnes se pääsisi ylös ja kuristaisi ne.

Ollikaan ei kauhean usein lennellyt vaikka se liikkui paljon lavalla ja oli välillä mitä taipuisimmissa asennoissa, mutta silloin kun sen jalat lähti sen alta, se tapahtui jostain syystä yleensä aina mun edessä. Tietenkin mä kuittailin sille siitä. Että ei ihme kun lähtee jalat alta kun mut näkee. Vähemmästäkin.

"Tää on varmaan vaan venähtänyt. Mä laitan tähän nyt voidetta, joka auttaa kipuun ja tukisidoksen" - Olli kertoi mulle tunnusteltuaan mun nilkkaa. "Sitten sä otat särkylääkkeen ja jumalauta sentään pysyt siinä paikoillaan" - se jatkoi mun määräilyä ja lähti hakemaan ensiapulaukusta tarvikkeita. Joo, meillä todellakin oli sellainenkin kapistus mukana keikkamatkoilla. Ihan syystä.

Ollin sidottua mun jalan, mä arvelin että nyt mä voisin vähän jo liikkua ja aloin nousta ylös. Mulla oli jano, enkä mä jaksanut enää olla paikoillani. Lisäksi mulla oli energinen olo vielä keikan jäljiltä ja mun olisi tehnyt mieli tehdä ihan muuta kun jumittaa paikoillani.

"Hitto sentään Aleksi, kun me päästään hotellille, mä sidon sut vaikka sänkyyn, että pysyt paikoillaan" - Olli uhkasi ja oli salamana paikalla estämässä mun suunnitelmat. "Ai sitomisleikkejä Matelalla on heti suunnitteilla, anna nyt raukan parannella ees jalkaansa eka vähän ennenku isket kiinni" - Joonas virnisteli vieressä. Tajuaisi nyt pitää oikeasti turpansa kiinni ennenkun Ollilla palaisi hermot, se kiristeli jo hampaitaan sen näköisenä että kohta lähtisi. Muuten se oli melko lauhkea, mutta ilmeisesti se, että muhun sattui ei ollut sen sietokyvyn rajoissa.

"Mut mulla on jano" - mä marisin sohvalta Ollin estäessä mun nousemisen. "Porko koita nyt ees olla jotenki hyödyks ja hae Allulle juotavaa" - Olli ärähti taas Joonakselle vahtiessaan etten mä nousisi ylös. "Mut ei mitään promilleja sisältävää, joku limu vaikka" - se vielä lisäsi. "Vittu" - mä huokaisin Joonaksen lähtiessä hakemaan juotavaa, nyt mä olisin sitten vielä limulinjallakin. Jippii.

Ollilla oli lääkinnällistä koulutusta, se oli opiskellut sairaanhoitoalalla ennen kun bänditouhu otti kunnolla tulta alleen ja se oli ollut sairaalassa töissä. Niinkun Tommikin. Se oli ihan hyvä asia kun mietti meidän bändiä ja sen jäsenten koheltelua. Oli ensiapu aina lähellä.

Mä pääsin hotellille erikoiskuljetuksella. Nimittäin Tommin sylissä. Oli varmaan mielenkiintoinen näky kun bändi saapui hotellille ja yks on jalka paketissa toisen sylissä ja kolmas pörrää siinä ympärillä huolehtimassa muiden raahatessa laukkuja tuskasen näköisinä.

Tommi kantoi mut huoneeseen saakka, mä en voinut edes astua koko jalalle. "Laske se siihen sängylle ihan varovasti" - Olli huolehti heti Tommille ja sai muut vähän hymähtelemään. Mua taas pikkuisen hävetti, mutta Ollia ei tuntunut kiinnostavan. Ei se varmaan edes huomannut muiden virneitä siinä huolehtiessaan.

Mä päädyin sängylle lojumaan Ollin pöyhiessä peitot ja tyynyt niin, että mun jalka oli tuettuna tyynyjen päällä. "Nyt pidät jalkaas tyynyjen päällä koholla, ettei se ala turvota enempää" - Olli neuvoi ja lähti purkamaan laukkuja. 

"Pärjääks sä nyt?" - Niko kysyi multa ja taputti mua olalle. "No kyl toi omahoitopalvelu näyttää ainaki toimivan" - Joel nauroi. "Joo, Olli on oikein elementissään nyt kun sillä on potilas hoivattavana" - Tommikin hymähti. "Me lähetään tästä nyt tieltä pois nii pääsette teidän lääkärileikkien pariin" - Joonas virnuili. "Ollille sopis kyllä semmonen hoitsuasu, mä näin tossa jonkun sexshopin matkalla kun tultiin, siellä ois varmaan jotain rooliasuja" - Joonas vielä vittuili ennen kun kaikki lähtivät omiin huoneisiinsa. Mä aloin saada päähäni jotain mielikuvia Ollista ja valkoisesta hoitsumekosta ja ravistin päätäni hymähtäen.

"Nyt sit vaan lojut siinä parantelemassa sun nilkkaa ja mä palvelen sua" - Olli sanoi tullessaan mun viereen ja silitti mun päätä. Ehkei tää ollutkaan niin kamalaa kun mulla oli oma palvelija toteuttamassa mun toiveita?

__

Sanoja: 1049

Tarinaa taas. Ei voi tietää mitähän kaikkee Allu mahtaa toivoo...?