From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

In the Army now 4/8

RIGHT NIGHT

Aleksi

"Herra alikersantti, alokas Kiimave.. eikun Kaunisvesi, ilmoittautuu pantavak.. siis palvelukseen" - mä harjoittelin jo valmiiksi sujuvasti mun repliikkejä mennessäni sovitusti ilmoittautumaan siihen mulle napsahtaneeseen päivystysvuoroon. Tai mä ja se turboturpa mun tuvasta oltaisiin vuoronperään apupäivystäjinä alikersantti hottiksen toimiessa varsinaisena päikkynä. Tai siis Matelan.

Päivystäminen oli kuulemma yksi niistä asioista, joka oli parasta mitä täällä voi tehdä housut jalassa. Niinkun sarkastisesti sanottuna. Epäilemättä moni olisi mielummin nukkunut, kun yrittänyt pysyä päivystäjänä epätoivoisesti hereillä yön pimeinä tunteina. Armeijassa jos jossain uni todellakin maistui, silloinkun siis sai nukkua. Mua tosin ei nukuttanut nyt yhtään enää. Mulle oli tullut yhtäkkiä joku kauhea energiapiikki ja mun aiempi väsymys oli tiessään.

"Herra alik.. " - mä aloitin kun mä saavuin paikalleni, ennenkun mut keskeytettiin. "Vitut, rentoudu, me ollaan täällä nyt kahestaan. Nyt ei tarvi olla virallinen" - alikessu Matela sanoi mulle ja ohjasi mut istumaan päivystäjän pöydän ääreen. Mä nyökkäsin, kun en mä oikein tiennyt mitä mä olisin siihen sanonut ja istuin tuolille sen seisoessa siinä vieressä.

"Mut voit kyllä vastata mulle pariin juttuun, ennenkun pääset kiinni päivystämisen iloihin" - se sanoi kuitenkin jotenkin vähän mietteliään näköisenä. Mä taas mietin vaan sitä, että se oli musta vaan joidenkin kymmenien senttien päässä ja sopivalla korkeudella, koska mä istuin ja se seisoi. Alikessu siis. Sen maastohousut istui sen päälle ihan helvetin hyvin ja mun olisi tehnyt mieli vähän tunnustella mitä kivaa niiden alta olisi löytynyt.

"Yks: onks sulla ketään kotipuolessa oottelemassa, siis ooks varattu?" - se täräytti mulle kysymyksen keskeyttäen mun haaveilut. "E - ei, en oo" - mä änkytin. En mä ollut yhtään varautunut vastaamaan tämmöiseen. Mä olin odottanut jotain inttiin liittyviä kyssäreitä tai jotain vastaavaa. Miksi se multa tollasta kyseli?

Mä sain kuitenkin siihen pian vastauksen. Se tuli mua lähemmäs ja katsoi mua tarkkaan, samalla kun mun sydän hakkasi tietään ulos mun rinnasta. Mä istuin täysin liikkumatta jännittyneenä paikoillani ja odotin mitä se tekisi. "Sun pumppu hakkaa hulluna. Älä jännitä. Ei sun muru tarvi" - se sanoi ja kumartui sitten suutelemaan mua. Mun jännitys hälveni siinä kohtaa. Ja mä vastasin sen suudelmaan. Ehkä vähän turhankin innokkaasti. Mä nousin ylös tuolilta, heitin käteni sen ympärille ja kiskoin sitä kiinni itseeni. Se oli hyvä suutelemaan ja mä suutelin sitä ahnaasti takaisin. Se tarttui muhun ja nosti mut istumaan pöydän päälle irtautumatta mun huulilta, samalla kun se painautui mun jalkojen väliin, tiiviisti mua vasten.

"Kaks: Tykkäsiks sä tästä?" - se kuiskasi mulle suudelman päätteeksi ja katsoi mua suoraan silmiin. "Jooh" - mä henkäisin tuijottaen sitä takaisin silmät suurina. "Mä oon nähny miten sä katot mua" - se virnisti ja mä varmasti helotin punaisena kun tomaatti. "Sä oot ihan hiton ihana" - se huokaisi mulle ja sai mun sydämen lepattamaan jotenkin oudosti. Se sipaisi vielä sormillaan mun poskea, ennenkun se siirtyi musta hieman kauemmas, kun jostakin alkoi kuulua ääntä.

"Mun täytyy mennä, mä suoritan hetken päästä iltavahvuuslaskennat, tänne tulee vielä jengiä ennenku hiljaisuus kohta alkaa, mut nähään vähä myöhemmin, jos kaipaat jotain luettavaa, nii jätkillä on piilo tuolla kaapin perällä" - se naurahti osoittaen metallista isoa asekaappia. Sitten se nousi ylös ja häipyi, mun jäädessä yksin päivystämään ja miettimään, että mitä helvettiä just oikein tapahtui.