From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

What's Wrong? 1/3

BREAKING UP NEWS

Joonas

"Aleksi jätti mut.." - Ollin hiljainen surkea ääni kertoi mulle puhelimessa, kun mä soitin sille. Se kuullosti oudolta ja sen ääni kuului huonosti, enkä mä meinannut kuulla kunnolla sitä mitä se sanoi. Mä sain kuitenkin selville, että se oli sovituskopissa nyt jossakin ostoskeskuksessa ja jumitti siellä yksin Aleksin lähdettyä.

"Mitä vittua? Onks sulla kaikki ok?" - mä kyselin siltä oltuani ensin vähän aikaa hiljaa, ennenkun mun aivot sisäisti sen mitä se juuri oli sanonut. Ja ei tietenkään ollut, kellä nyt olisi tossa tilanteessa, mutta mä olin itse niin shokissa, että mä en tiennyt yhtään mitä mä olisin sille voinut sanoa. "Ei!" - se parkaisi mulle ja lopetti sitten puhelun sanomalla, ettei se pystynyt nyt vaan puhumaan, eikä meinannut kuullakaan mitään.

Mutta mitä helvettiä nyt oli oikein tapahtunut? Olli ja Aleksi oli aina ollut kun paita ja perse, kunnes sitten jossain vaiheessa se paita oli hävinnyt siitä jonnekin ja olikin ollut sitten vain perse ja.. Niin tai siis, että ne oli yhdessä. Pari. Suhteessa. Lovers. Meant to be together forever. Eikö vittu mikään enään nykypäivänä kestänyt?

Mä laskin luurini pöydälle puhelun jälkeen ja katsoin muita jätkiä kauhuissani. Niiden silmät tuijottivat mua kysyvinä takaisin, eikä niistä kukaan sanonut mitään. Mun järkyttynyt ilme ilmeisesti kertoi tarpeeksi hyvin, että jotain ikävää oli sattunut.

"Oleksi on loppu. Slut. End. Finito. Tai ainaki breikillä. Mä en tiiä" - mä sain viimeisimmät uutiset suustani ulos juuri ja juuri, ennenkuin mä romahdin istumaan lähimmälle tuolille. "Mitä?! Ei se oo mahollista!" - Niko parkaisi kauhuissaan. "Onko toi joku huono vitsi?" - Joel kysyi epäilevän näköisenä. "Mua ei ainakaan naurata" - Tommikin totesi siihen. "Olli sanoi, että Aleksi jätti sen" - mä kerroin niille.

Kukaan meistä ei suostunut uskomaan sitä. Se ei vaan voinut olla totta. "Now I'm dead inside and It's NOT alright" - Joel totesi ja putosi polvilleen lattialle, Niko melkein itki ja jopa Tommin naama veti vakavaksi. Ja mä olin yhä ihan yhtä kauhuissani ja hämmentynyt.

Oleksi oli meidän kaikkien ilo ja ylpeys, jotain sellaista aitoa ja oikeaa, mitä oli tapahtunut meidän bändin vuoksi. Siksi, että me oltiin joskus aikoinaan pistetty bändi pystyyn, oltiin jaksettu puurtaa vuosia, pysytty yhdessä, saatu aikaan se missä me oltiin nyt ja mihin me oltiin menossa, niin siinä sivussa oli syntynyt myös vuosisadan lovestory. Oleksia oli kiva katsella, se sai hymyn huulille. Tuli niinkun onnellinen olo, kun näki ne yhdessä. Our little babies. Niillä oli jotain sellaista, mitä muilla ei ollut. Ne oli soulmates. Toisiaan varten luodut.

Me kaikki oltiin ihan hiljaa, jokaisen päässä oli varmaan jonkinasteinen mental breakdown. Mun aivot ei ainakaan tahtoneet toimia. Ei ne yleensäkään ihan täysillä ehkä käyneet, mutta tunnelma oli muutenkin nyt ihan erilainen.

"Mitä me tehään?" - Tommi kysyi pitkähkön hiljaisuuden jälkeen. Me ei oltu nähty kumpaakaan niistä hetkeen, eikä meillä ollut hajuakaan mikä oli voinut mennä muutamassa päivässä näin pieleen. "Meijän on pakko tehä jotain" - mäkin sanoin muille niiden nyökkäillessä. "Aleksi ei tykkää, jos me sekaannutaan niitten asioihin, mut ny ei kyl muukaan auta" - Joel totesi vielä kuitenkin.

Tottahan se oli. Olli oli kasvanut meidän kanssa ja tottunut siihen, että kaikki tiesi toistensa asiat vähän ehkä turhankin tarkkaan. Muutenkin siis, kun vaan sen, että kellä oli isoin.. hetkinen.. (Santtua ei nyt laskettu), kuka kusi rundilla aina housuun, mikä se erikoisin tapa valmistautua keikalle oli, mitä Tommin mummo sanoi sen nenästä tai jotain muita, mutta oli siis paljon henkilökohtaisempiakin juttuja, mitkä ihan kaikki välttämättä ei useinkaan kestäneet päivänvaloa. Aleksi kuitenkin välillä huomautti, että kaikki ei aina silti kuulunut yleiseen tietoon, vaikka kuinka tiivis porukka oltiinkin.

Etenkään sen ja Ollin asiat, tai vaikka esimerkiksi asennot, mitä me aina välillä oltiin kiinnostuneina niiltä tiedusteltu. Vaikka meidän mielestä se olisi kyllä ollut aika tärkeää tietoa. Tai siis mitä sitten jos keikkareissulla hajoaisi vaikka niiden sänky, niinkun romahtaisi kasaan niinkun joku sohvakin oli joskus tehnyt, eikä ne pääsisi sieltä itse enää ylös vaan jäisi jumiin ja tarvisi hälyttää apua, tai jos jommallakummalla menisi vaikka joku paikka sijoiltaan, eikä ne kumpikaan pystyisi yhtäkkiä puhumaan ja lääkäri kysyisi mitä on sattunut, eikä kukaan osaisi kertoa? Tai jotain muuta mitä nyt voisi aika todennäköisesti sattua. Ainakin mun aivojen mukaan, jotka alkoi yhtäkkiä taas toimia ja tuotti taas normaalia ajatusvirtaansa.

"Mitä jos pakotetaan ne samaan paikkaan ja jätetään ne sinne puhumaan asiat halki?" - mä ehdotin ja ihmettelin itsekin miten hyvin mun pääkoppa taas toimi. "Joo, hyvässä lykyssä ne muistaa taas, että ne kuuluu toisilleen" - Nikokin totesi. Ne ei alun alkaenkaan olleet pystyneet pitämään näppejään erossa toisistaan, eikä se varmasti ollut mihinkään muuttunut nytkään, ja kun ne jätettäisiin kahdenkesken, olisi paremmat saumat sovinnolle. "Joo, ainaki ne saa juteltua, kävi miten kävi" - Tommikin totesi, näyttäen silti edelleen aika huolestuneelta.

"Meillä on mökki vapaana, hoidetaan sinne kaikki valmiiks ja jätetään ne vaan sinne?" - Niko ehdotti. Sen oli pitänyt mennä sen puolison kanssa vuokramökille viikonlopuksi, mutta sille oli tullut jotakin perhejuttuja. Sitten se oli kuulemma ollut aikeissa ehdottaa sinne menoa meille kaikille, mutta tästä oli nyt tullut sitä tärkeämpää.

"Hyvä idea, me mennään Tommin kanssa ettiin Olli ja te hoidatte Aleksin sinne" - mä sanoin Joelille ja Nikolle. "Joo, kaapataan ne vaan mukaan, eikä puhuta mitään, varsinkaan niistä" - Joelkin totesi. "Me ei voida tässä kohtaa alkaa mennä siihen väliin, ettei siihen tuu mitään rikkinäinen puhelin - efektiä, niiden täytyy puhua toisilleen ja olla yhessä" - mä vielä selvitin ja muut oli samaa mieltä mun kanssa.

Niinpä meillä oli master plan, mitä me lähdettiin toteuttamaan. Me lähdettäisiin Tommin kanssa etsimään Ollia. Niko ja Joel hakisi Aleksin ja ajaisi mökille ennen meitä laittamaan kaikki valmiiksi. Sitten me vain häivyttäisiin ja jätettäisiin ne sinne ilman autoa kahdenkesken koko viikonlopuksi ja toivottaisiin parasta.

--

Sanoja: 927

Ja mulla on kohta mental breakdown somehiljaisuuden takia, mut ootan innolla mitä sieltä sit räjähtää ku se loppuu ¿