From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Love is Blind (Channel)

Aleksi

"Tää on vaan nauttimista näiden poikien kanssa olo, tästä tulee vielä helvetin hyvä!" - mä totesin haastattelussa viisujen alla. "Auuuu. Aamen! Aleksi voi saada tänään munaaaa!!" - Niko kailotti haastattelun lopuksi kaiken kansan kuullen. Voi luoja, mä ajattelin mielessäni, mihin mä olinkaan sotkeutunut liittyessäni bändiin?

Oikeasti mä en kyllä vaihtaisi bändiä enää mihinkään, vaikka aina joskus mopo meinasikin jollain karata vähän käsistä. Mä olin tykästynyt bändiin, jopa niin paljon, että mä olin ollut valmis laittamaan mun oman nousussa olevan artistiuran taka-alalle. En mä olisi tehnyt sitä jollen mä olisi nähnyt tässä bändissä ja sen jäsenissä sellaista potentiaalia mitä ei todellakaan joka puolella näkynyt. Meidän yhteistyö oli ollut saumatonta ja lahjakas bändiporukka oikeasti oli muutakin kuin pelkkiä työkavereita, ne oli toisilleen tärkeitä, jopa rakasti toisiaan ja pyrki kaikki yhdessä viemään bändiä eteenpäin samalla intohimolla.

Kun mä liityin bändiin, mä tiesin, että me päästäisiin vielä pitkälle, mutta kaiken sen lisäksi mä en todellakaan ollut odottanut sitä muuta mitä siitä kaikesta seurasi vielä mulle. Ihan pelkästään vain siksi, että yhtenä päivänä mä sanoin joo kun mua pyydettiin mukaan bändiin. Joskus sitä muutenkin miettii miten pienet asiat elämässä vaikuttaa siihen mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta. Niinkuin vaikka mitä jos Joel ei ikinä olisi laittanut mulle viestiä, mä en olisi ikinä tavannut sitä ja sen kautta tutustunut koko bändiin tai koskaan liittynyt siihen? Tai mitä jos pojat Oulussa ei olisi ikinä alunperinkään tavanneet toisiaan tai perustaneet koko bändiä? Jossitella voisi vaikka miten pitkälle, mutta joskus sitä vaan teki hyviä valintoja ja osui oikeaan.

Mutta sen lisäksi, että mä olin rakastunut bändiin, mä olin sitten vielä mennyt iskemään silmäni yhteen mun bändikavereista. Se ei todellakaan ollut ollut mun tarkoitus, enkä mä vieläkään edes käsittänyt miten niin oli edes käynyt. Mä huokaisin, tässä maailmassa oli vittu 8 miljardia ihmistä ja mä olin toivottoman rakastunut bändikaveriini. Mutta eipä sitä tunteilleen mitään voinut, rakkaus oli sokeaa, eikä sitä voinut valita kehen rakastui. Se, tekikö asialle jotakin, oli sitten aivan toinen juttu. 

Mä tosiaankin olin ihan kusessa Olliin. Kyllä mä olin huomannut meidän välisen kemian jo Timebombin aikana ja sitten kun mä olin liittynyt bändiin, me oltiin tutustuttu paremmin ja nyt Dark Siden ja Umk:n aikana vielä lähennytty entisestään, mutta en mä ollut silloin ihan ensin ajatellut sen olevan mitään ihmeempää. Joskus joihinkin ihmisiin vaan ihastui vähäsen, eikä ne johtaneet mihinkään sen kummempaan vaan menivät ohi ajan kanssa, mutta tää oli nyt jotain ihan muuta. Nyt kun me oltiin jatkuvasti tekemisissä toistemme kanssa tässä viisuhuumassa, mä huomasin kuinka paljon yhteistä meillä oli. Olli sai mut nauramaan kaikelle ja mun olo oli onnellinen sen lähellä. Ja joka kerta kun se koski muhun mä tunsin kipinöitä meidän välillä. 

Tällä hetkellä me jaettiin yhdessä hotellihuone. Mä olin päättänyt vihdoinkin tehdä asialle jotakin ja niin sanotusti varovasti kokeilla kepillä vähän jäätä ja selvittää, olinko mä yksin tunteitteni kanssa vai olinko mä lukenut Ollia ihan väärin, koska musta oli ehkä tuntunut, että sekin oli näyttänyt merkkejä sen suuntaan, että se tykkäisi musta. Tietysti kun omat tunteet oli mitä oli, niin sitä saattoi koittaa vaan ajatella jokaista kosketustakin enemmäksi mitä se oikeasti oli, mutta mä päätin kuitenkin, että mä tuon jotenkin ilmi Ollille mun tuntemukset. 

Me oltiin vaihteeksi vietetty melko kosteaa iltaa ja mä olin aika humalassa kömytessäni lopulta meidän hotellihuoneeseen. Olli oli siellä jo valmiiksi, sillä oli vähän huonompi viinapää kun meillä muilla ja sen illanvietto loppui aina lyhyeen. Niinkuin nytkin, valitettavasti. Se kuitenkin tajusi itse poistua paikalta suht ajoissa, toisin kun esimerkiksi Niko, joka usein saatiin kantaa jonnekin nukkumaan.