One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Aleee, Olliii!!!" - jätkät kailotti meidän saapuessa Nikon kotiin. "Uudet ajat, raittiit tavat?" - mä runoilin niille kysyvästi, vaikka näki ja kuulihan sen jo kauas, että tipaton tammikuu oli ilmeisesti saanut päätöksensä jo niiden kaikkien osalta. Mutta kuten sanottua, olihan sekin sentään jonkinlainen saavutus selviytyä loppiaiseenkin saakka.
"Juomat kouraan ja kurkusta alas!" - Joel neuvoi ja työnsi bisset meille molemmille käteen. Niinpä meidänkin tipaton pääsi päätökseensä viimeistään nyt Aleksin kohottaessa tölkin huulilleen ja mun seuratessa sen esimerkkiä perässä.
"Parisuhde on välillä kun pelais aliasta. Yks huutaa naama punasena ja toinen yrittää arvata mistä vitusta on kyse" - Niko huokaisi Joonaksen ja Tommin nyökytellessä. Nikon puoliso oli paennut kissan kanssa paikalta, epäilemättä ihan syystä, mutta sitä ennen ne oli kuulemma käyneet keskustelua siitä, miltä kämpän tulisi meidän illanvieton jäljiltä näyttää.
"En tiiä, mä en varmaan ikinä tuu oleen parisuhdeihmisiä, ihan liian hankalaa" - Joel totesi jälleen kerran. "On siinä hyvätki puolensa" - Niko kuitenkin huomautti. Kaikki kyllä tiesi jo tässä vaiheessa, että oikeasti se palvoi sen puolisoa, eikä se motkottanut sille yleensä ihan turhasta. Joskus oli nimittäin vähän saattanut käydä niin, että kämppäkin oli pienen kaaoksen vallassa seuraavana päivänä. "On on" - mäkin totesin katsoessani Aleksia, joka hymyili itsekseen valitessaan sopivaa musaa taustalle soimaan. Se näytti tosi söpöltä.
"Pelataanko jotain?" - Aleksi ehdotti ja mä epäröin jo valmiiksi. Tällä porukalla kun kaikki pelit ja leikit lähti yleensä aina enemmän ja vähemmän lapasesta. "Mulla onkin juuri sopiva game mielessä" - Joonas virnuili samantien jo pahaenteisesti. Se oli selvästikin suunnitellut tätä ja koska Joonaksen ehdottamat pelit eivät yleensäkään olleet aina sieltä kaikista tavallisimmasta päästä, niin niinpä mä olin hetken kuluttua päätynyt polvilleni Aleksin eteen. Miksihän me ei koskaan voitu olla ihan normaaleja ja pelata vaikka vittu jotain helvetin kimbleä tai Afrikan tähteä?
"Tää on ny kyl aika epäreiluu, Ollilla on liian suuri etu" - Tommi totesi katsoessaan kun mä olin polvillani Aleksin edessä ja valmistauduin ottamaan jotain suuhuni. "Nii, noi kuitenki treenaa tätä varmaan lähes päivittäin ku me muut ollaan ihan keltanokkia tässä" - Joonaskin valitti. "Kai?" - se kuitenkin lisäsi vielä perään ja katseli kaikkia vuorotellen kysyvästi. "Ollaanhan?" - se alkoi sitten pohtia otsa rypyssä ja sai heti jämäkän "No ollaan ollaan!" - huudon kaikilta vastaukseksi. Mikä nyt sitten totuus ikinä olikaan.
Kyseisen pelin tai leikin, whatever, nimi oli syväkurkku ja nimensä mukaisesti se oli sitä. Sitä pelattiin pareittain ja toisen osapuolen lantiolle oli kiinnitettynä kurkku. Se siis komeili siinä sidottuna vyöllä kiinni niin, että se sojotti siinä jalkojen välissä eteenpäin koko komeudessaan. Se kuka ehtisi ottaa suuhunsa sen ekana kokonaan, voitti. Kurkkua ei siis tarvinut niellä, mutta se tuli poistaa haukkaamalla siitä paloja ja kuka sai ekana tuhottua sen kokonaan, oli voittaja.
Mä otin suih.. suuhuni kurkkua Aleksilta sen kannustaessa mua, Joonas Tommilta ja Joel Nikolta. "And we have a winner!" - mä huudahdin ylpeänä noustessani ylös lattialta, vaikka mielummin mä olisin ottanut ihan jotain muuta suuhuni kun kurkkua. En nyt sentään kumminkaan ehkä kaikkien edessä. Joka tapauksessa mun tekniikka oli ollut ottaa kurkku aina syvälle suuhun ja haukku kerrallaan aina puraista se poikki. Joonas taas oli koittanut nopeilla pikkuhaukuilla tuhota kurkun ja tuli toiseksi. "En mä pysty tähän" - Joel totesi ja luovutti leikin kun se alkoi jo vähän yskiä. "Menikö väärään kurkkuun?" - Tommi irvaili sille sen vierestä. "Haahaa" - Joel köhisi noustessaan ylös lattialta. Ei kurkku kuulemma ihan piimänveroista ollut, mutta ällöttävää kuitenkin, eikä ruokailuasentokaan nyt ihan natsannut. Mä olin kyllä tykännyt. Kovastikin.
"Tajuutteks te miten erikokosia ja muotosia kauppojen kaikki kurkut on?" - Joonas kyseli leikin jälkeen. Se kertoi kuinka se oli kuulemma kaupassa kurkkuhyllyllä etsinyt pitkään kolmea samankokoista kurkkua ja pyöritellyt niitä siellä heviosastolla käsissään niin kauan, että joku mummo oli tullut kertomaan millaisen kurkun se itse sieltä aina valitsi. Se ei kuulemma koskaan ollut tahtonut pientä, ryppyistä eikä käyrää, vaan kurkun tuli olla paksu, pitkä ja kauniin suora. Vaikka oli se vielä myös kertonut, että enemmän se oli kuitenkin kiinni siitä, miten tai mihin sitä käytti. Sitten ne oli yhdessä etsineet Joonakselle sopivia kurkkuja ja lopulta oikeanlaisten kurkkujen löytyessä Joonas oli kiittänyt mummoa kauniisti avusta.
Kurkkujen jälkeen me kaadettiin kurkkuumme vain lisää ilolientä ja meidän ilta jatkui sen verran märissä merkeissä, juoden siis, että alkoi jo näyttää siltä, että ei tästä mihinkään baariinkaan enää kannattaisi lähteä, vaan ihan meidän oma illanvietto oli riittänyt biletykseksi tällä erää.
Aleksi istuskeli pöydän ääressä juomassa bisseään ja mä hieroin sen hartioita sen ynähtäessä. Ne oli taas jumissa sen istuttua näytön edessä parina päivänä ties miten pitkään. "Mitä siellä keittiössä oikein tapahtuu?" - Niko huusi olkkarista kun se kuuli Aleksin tuskanhuudot. "Olli on Alessa! Olli on Alessa!" - Joonas kailotti juosten mun ohi ja läimäsi mua samalla perseelle. "Hei!" - mä huusin sille vähän huuli pyöreänä sen huutamisista samalla kun mä irroitin otteeni Aleksin hartioista kun muut ilmestyi ovelle ja räjähti nauramaan.
Mä käännyin muita kohti kysyvänä vaan katsoakseni, kun ne pyöri kippurassa lattialla vedet silmissä. Sitten mä katsahdin taas Aleen. Sekin nauroi mulle ja katseli mun persettä. Kyllä se sitä monesti muutenkin tuijotteli, mutta ei se silloin naureskellut, ihaili pikemminkin. Ainakin mä toivoin niin. Että mitä tää nyt oikein oli?
"Voitteks te kertoo mikä on noin hauskaa?" - mä tiedustelin jo vähän turhautuneena kun mä en vieläkään ainoana tajunnut mille tässä oikein naurettiin. "Olli on.. Alessa.. Alessa" - Nikokin nauroi tikahtuakseen. Mitä vittua? Ei nyt tolleen voinut huudella, sitä paitsi mähän vaan hieroin Aleksin hartioita, ei siinä ollut mitään kummallista. Eikä meidän viime yökään muiden tiedossa kai ollut, silloin viimeksi toi lause oli nimittäin saattanut pitää hyvinkin paikkansa.. Mutta ei mennä nyt siihen.
Mutta sitten mä vihdoin huomasin sen itsekin. Mulla oli keltainen kaupan -50% alennustarralappu kiinni mun farkkujen persauksessa. "Ihan sama mitenpäin ton vaan aatteleeki nii on aika dirtya" - Joelkin hekotti. "Nii, Alessa tai alessa persettä puoleen hintaan, kova on tarjous!" - Joonaskin vielä hihitteli. "Haahaa, kiitti Joonas taas tästäki" - mä totesin. "Eipä kestä" - se virnisti ja kohotti pulloaan hörpäten sen samalla tyhjäksi.
"Mä ostan sut mun omaksi ja maksan ihan täyden hinnanki" - Aleksi kuiskaili mulle, painoi kätensä mun farkkujen takataskuihin vetäen mut lähemmäksi sitä ja katsoi mua jotenkin tosi söpösti. Hitto se oli ihana. "Mä oon jo sun" - mä kuiskasin sen korvaan sille takaisin, enkä voinut enää vastustaa kiusausta vaan suutelin sitä. "Tais tulla kaupat" - Tommi totesi ääneen muille. "It's the real deal" - Nikokin sanoi muiden nyökkäillessä. "It is what it is" - Joelkin totesi siihen olkiaan kohauttaen ja jatkoi pullonsa tyhjentämistä.
"Illemmalla?" - Aleksi kuiskasi hiljaa mun korvaan, irroitti alelapun mun perseestä ja painoi sen mun housujen etumukselle. "Ei oo kyl alekamaa, pikemminki Alen kamaa" - se vielä jatkoi ja jätti mut odottamaan palavasti sitä hetkeä kun me oltaisiin taas kahden kesken.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 1107
Mulla oli joskus alelappu -50% liimautunu persaukseen. En kyl tehny kauppoja + lisäsin viel kuvan ku Olli niin tykkää noista hintalapuista.
Wanha ja wäsyny: Miksi Ollilla on kiire kauppaan? - Siellä on Ale.
