From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

What's Wrong? 3/3

ALL'S WELL THAT ENDS WELL

Joonas

Me oltiin oltu koko viikonloppu jätkien kanssa kun tulisilla hiilillä. Mistään ei ollut meinannut tulla mitään, kun me oltiin kokoajan mietitty vain Oleksia. Nyt me oltiin menossa hakemaan niitä mökiltä. Me oltiin vähän aikaisessakin, tai oikeastaan aika paljonkin, kun ei me oltu kerta kaikkiaan enään kestetty kauempaa. Ei millään. Epätietoisuus oli raastavaa. Tän olisi ollut pakko onnistua. Ihan pakko.

"Mä haluun meijän lovebirdsit takaisin" - mä vinguin muille autossa, kun en mä malttanut odottaa, että selviäisi mikä se niiden tilanne nyt oli. "Ne onki ainoita lintusia, mistä mäki tykkään" - Joel totesi siihen huokaisten ja mä näin, kuinka se nypläsi sormillaan sen hihansuita ja paidan helmaa. Se teki sitä aina silloin, kun sitä hermostutti tai turhautti joku.

Me mentiin vähin äänin mökkiin mitään niille ilmoittamatta, ihan vain siksi, että me oltaisiin voitu vielä perääntyä, jos ne yhä keskustelisi niiden tilanteesta tai sitten vaikka riitelisi. Mistään sellaisesta ei kuitenkaan ollut merkkejä. "Oho" - Joel sanoi ja se osoitti sohvan vieressä lattialla lojuvaa käytettyä kumia ja tyhjää, pöydällä olevaa kortsupakettia. "Mulla on nyt hyvät vibat tästä" - mä sanoin tyytyväisenä. Normaalisti me oltaisiin varmaan reagoitu vähän jotenkin muutoin kyseiseen näkyyn, mutta nyt kaikki oli vaan odottavan iloinen ilme naamallaan, niinkuin näähän oli kai jo hyvä merkki siitä, että sopu oli syntynyt?

Makkarista löytyi sitten itse pariskunta. Peiton alta päällekkäin. Mä en ollut ehkä koskaan ollut yhtä iloinen, kun mä yllätin ne sängystä. Tai jostain muusta paikasta. "Jeee!!" - me huudettiin yhteen ääneen ja painuttiin sisälle huoneeseen, niiden säikähtäessä meidän yllätyshyökkäystä. Niiden ilmeet tosiaan kertoi, ettei ne olleet odottaneet meitä ihan vielä. Aleksi näytti ihmeen kauhistuneelta ja Olli jotenkin turhautuneelta.

Mä hyppäsin Ollin selkään peiton päälle sänkyyn halimaan sitä, Aleksin puristuessa sen alle, jolloin siitä pääsi joku kumma vinkaisu ja Olli katsoi sitä naama punertuen pahoittelevan näköisenä. Mä ja Niko halattiin niitä onnellisena ja Joelkin liittyi meidän seuraan. Siinä me sitten kaikki oltiin, oven suussa seisovaa Tommia lukuunottamatta, samalla sängyllä, kunnes Olli sai suunsa auki, kun Aleksi oli ensin katsonut sitä aika tuimasti.

"Tota, jätkät.. jos nyt voisitte hetkeksi siirtyä viereiseen huoneeseen kuitenki" - Olli pyysi meiltä edelleen naama punaisena ja mä muistin, että Aleksi tahtoi vähän yksityisyyttäkin ja tuota, nyt kun mä tarkemmin mietin, niin peiton alla taisikin olla hommat vielä pahasti kesken. Ainakin siis siitä päätellen, että Olli ei liikkunut Aleksin päältä minnekään ja Ale oli hiljaa naama punaisena, puristi peittoa tiukasti käsissään ja puri huultaan. Ja ovensuussa seisova Tommikin koitti viittoilla meille käsimerkein jotakin, jonka mä tulkitsin, että vähän äkkiä nyt pois täältä häiritsemästä.

"Oleksi" - mä huokaisin kuitenkin onnellisena noustessani Ollin päältä ylös. Niko pussasi Alea otsalle, Joelkin taputti sitä päähän ja ohi kävellessään vielä Ollia olalle. Me katsottiin niitä vielä sydämiä meidän silmissä kimaltaen, ennenkun jätettiin ne rauhaan, Tommin suunnilleen työntäessä meitä jo ulos huoneesta.

"Oleksi näyttää olevan kunnossa taas" - Tommikin totesi sitten tyytyväisenä suljettuaan makkarin oven. "Joo, siltä tosiaan näytti" - mä huokaisin iloisena hymyillen. Viikonloppu oli tainnut mennä juuri niinkuin pitikin. Luojan kiitos. 

"Ja kuuluu" - Niko kuiskasi, kun huoneesta kantautui vielä hiljaisia huokauksia olkkariin saakka, jossa me hiljennyttiin kuuntelemaan niitä, kun jotain parastakin musiikkia ja istuttiin paikoillaan melkein kun oltaisiin viettämässä jotakin pyhää hartaushetkeä. "Ihanaa" - mä henkäisin ja olin ihan fiiliksissäni. En siis sillä tavalla, vaan siksi, että mä olin iloinen, että asiat oli menneet hyvin. Mä en ikinä enää valittaisi yhdestäkään äänestä mitä niistä pääsisi.

"Onneksi te saitte sovittua" - mä sanoin ja halasin Oleksia vähän myöhemmin, kun me kaikki oltiin jo olkkarissa. Kaikki muutkin tuli halimaan meidän kanssa ja kaikilla oli jo helpottunut tunnelma. "Okei, mut mitä me siis saatiin sovittua?" - Aleksi kuitenkin kysyi ja ne molemmat katsoi meitä jotenkin ihmetellen. "No siis, kun kai toi oli sovintoseksiä ja te ootte sopineet sen mikä nyt sit ikinä olikaan vialla ja kaikki on nyt hyvin?" - mä varmistin niiltä kysyvänä. "Niin, että Joonas tässä koittaa kysyä, että kai te nyt sit ootte palanneet yhteen?" - Joel koitti tiivistää mun puheita. "Ei me.." - Olli aloitti sanomaan ja mulle, niinkuin varmaan muillekin, tuli taas hetkessä takaisin se epätoivofiilis. Ei saatana. Ei.

"Älkää nyt vittu sanoko, että tää kaikki oli ihan turhaa, te selkeesti rakastatte toisianne ja ootte täällä vielä naineetkin koko helvetin pitkän viikonlopun, ettekä silti oo vai enää yhessä?!!!" - mä paruin ja huusin niille muiden komppaillessa ja nyökkäillessä mun vieressä, ja heitin sitten turhautuneena koko Oleksia tyhjällä kumipaketilla.

"Niin että mitä vittua, ootteko te yhessä vai ette?" - Nikokin kysyi jo epätietoisen näköisenä, joskin vähän mua rauhallisemmin ja me kaikki katsottiin niitä vastausta odottaen. "No ollaan ollaan" - Olli vastasi ja veti Aleksin kainaloonsa. "Mitä tää ny oikein on? Yhessähän me ollaan oltu jo vaikka kuinka kauan?" - Aleksi ihmetteli ja rypisti otsaansa.

"Porko?" - kuului jätkien kysymys yhteen ääneen ja seuraavaksi kaikkien katseet kääntyi muhun. "Olli sanoi mulle puhelimessa, että Aleksi jätti sen!" - mä puolustauduin, enkä tajunnut enää mistään mitään. Aleksi kääntyi nyt vuorostaan katsomaan kysyvästi Ollia, joka näytti sekin olevan ihmeissään, kunnes mä näin kuinka se sitten tajusi.

"Niin, Aleksi jätti mut. Siis yksin sinne sovituskoppiin. Se lähti hakemaan mulle yhtä kokoa suurempia farkkuja, ku ne oli liian kireät, mitä mä ensin sovitin. Sillä kesti hetki ja mä jumitin ilman housuja siellä kopissa, kun en viitsinyt pukea omia taas siinä välissä turhaan päälle" - Olli selitti perjantain tapahtumia.

"Mutta se oli pitkä hetki, Joonas soitti sillon" - se jatkoi selitystään. "Nii, mulla kesti, mä en löytäny heti oikeeta kokoa" - Aleksikin vahvisti. "Mut miks sä sit olit hermona, kuullostitki ihan surkeelta?" - mä ihmettelin Ollille. "No kun mä aattelin, että mä oon lihonu, ku mä en mahtunu niihin ekoihin housuihin!" - se parkaisi. "Mut ei se ees oo, ne oli vaan jotain ylikireetä aasiakokoa" - Aleksi lohdutti ja pussasi Ollia poskelle. Ikäänkun Ollilla nyt olisi huolta mistään lihomisesta. Jos se sai joskus muutaman lisäkilon, ne karisi sekunnissa jo pois siltä sen kuntoillessa.

"Ja sit kun sä palasit, nii se sovituskoppi alkoikin tuntua aika tosi kivalta paikalta" - Olli sanoi vähän hiljempaa Aleksille, joka punastui ja hymyili söpösti Ollille. Siellä sovituskopissa oli taidettu sovitella vähän jotain muutakin jonnekin, kun vain niitä housuja jalkaan..

"Voi jumalauta! Me täällä luultiin, että te ootte eronnu! - Tommi pauhasi kun kaikki palaset tapahtumista oli loksahtaneet paikoilleen. "Ja itkettiin silmät päästämme!" - Nikokin vahvisti. "Ryypättiin ja paruttiin koko vitun viikonloppu!" - Joelkin kuvaili meidän mennyttä viikonlopun tunnelmaa. Se ei tosiaan ollut kulunut kovinkaan mukavissa fiiliksissä.

"Ai siks te järkkäsitte meille tän mökkeilyn?" - Olli tajusi. "No, me saatiin kyllä oikein kiva viikonloppu. Kiitti vaan. Pitänee erota useemminki" - Aleksi totesi hymähtäen meitä kiitellessään. "Nevö, vaikka kivaa onki ollu.." - Olli totesi siihen, veti Aleksia lähemmäs itseään ja katsoi sitä hellästi.

"No loppu hyvin, kaikki hyvin" - Niko totesi. Ei meitä ketään nyt suuremmin enää harmittanut, Oleksi oli fine ja ne oli saaneet nähtävästi kivan viikonlopun. Mä kuitenkin funtsin, että mun pitäisi ehkä vähän parantaa mun Ollin kanssa kommunikointia, me ei enää vietetty niin paljoa aikaa yhdessä kahdenkesken kuin joskus ennen ja näin siinä sitten kävi.

Mutta mä silti en varmaan ikinä kyllästyisi katsomaan sitä, miten nätisti palvoen Olli aina katseli little mania. Mulla oli välillä vähän paha tapa salakuvata niitä ja jotain videoklippejä mä heittelin sitten aina joskus mun ig storyihinkin. Yleensä semmoisia aika viattomia, mutta yhteistä niille kuitenkin oli, että Olli katsoi niissä aina Aleksia, niinkuin se koskaan ei olisi nähnyt mitään yhtä ihanaa. Eikä varmaan ollutkaan. Toi jätkä oli totaalisen kusessa.

--

Sanoja: 1210

By the way; tätä kirjaa on kirjoteltu ny jotain puolisen vuotta ja tää on part 125 :o