From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

It's London, Baby! 1/2

BACK TO WORK

Aleksi

"Back in business again!" - Joonas kuulutti kun bändiporukka oli taas lomatauon jälkeen kasassa. "Vihdoinkin" - mä huokaisin. Meillä oli edessä pitkään suunniteltu biisien kirjoitusmatka, jota meistä jokainen oli varmasti odottanut kovasti. Olisi myös aika helvetin mahtavaa tavata ulkomaisia artisteja, sellaisiakin kenen kanssa mulla oli historiaa jo ennen bändi aikoja, jopa yhteinen biisikin.

Tämmöiset reissut oli muutenkin mahtavia kun kaikki oli messissä, siis samassa paikassa taas yhdessä, jokaisella mukanaan omat ideansa, joita me yhdessä päästäisiin kehittelemään eteenpäin. Niiden lopputuloksena taas sitten toivottavasti syntyisi jotakin upeaa ja jäisi paljon hauskoja muistoja. Niinkun Joel oli sanonut, niin parasta koko bändiajalla, oli jokaikinen minuutti. Mulla oli nytkin jo tyytyväisempi olo kun moneen viikkoon.

Pitkät lomat ei muutenkaan ollut mun juttu, jotkut ehkä tykkäsi lomailla, mä en. Mä viihdyin paremmin, kun mun ympärillä tapahtui kokoajan jotain musiikin saralla. Toki mä omaa aikaakin kaipasin, mutta pitkäksi aikaa mä en osannut pysähtyä paikoilleni. En ollut koskaan osannut. Eli ehkä se loma ja lepo siis tulikin tarpeeseen, vaikka se ei siltä musta aina tuntunutkaan. Musiikki oli kuitenkin ainoa asia mihin mä jaksoin kunnolla pysähtyä ja siksi työtkään eivät useinkaan tuntuneet varsinaisesti edes töiltä, koska mä tein sitä mitä mä rakastin.

Mun loman mieleenpainuvin juttu olikin varmaan ollut se, kun mä olin ikävissäni käynyt yksin Ikeassa. Mä olin pyörinyt siellä noin tunnin, sovitellut persettäni erilaisille sohville, haistellut eri tuoksuisia kynttilöitä ja ylipäätään kai katsellut vaan kaikkea, jonka jälkeen mä olin onnistunut lopulta löytämään sieltä tien ulos. Toki muutenkaan mun loma ei niin hohdokasta ollut ollut, koska oli ollut huoli Rillasta sen sairastuttua, mutta onneksi siitäkin oli kuitenkin selvitty säikähdyksellä. Sitä asiaa mä en enää halunnut miettiäkään sen enempää, mikään ei varmaan ollut stressaavampaa kun oman lemmikin sairastaminen, siinä meinasi isonkin miehen sydän särkyä tai tässä tapauksessa little manin.

Mutta nyt me oltiin tässä. Vihdoinkin. Me oltiin lähdetty jo matkaan ja tällä hetkellä lennettiin kohti Lontoota. Mä katsoin koneen ikkunasta taivasta ja mietin edelleen miten mä olinkaan tätä kaikkea kaivannut.

Jotain, tai paremminkin jotakuta, mä olin kuitenkin ikävöinyt ihan kaikista eniten ja se joku istui nyt mun vieressä lentokoneessa. "Kato mikä pilvi" - Olli osoitti mun yli ikkunaan. Taivaalla näkyi valkoinen pilvenhattara, joka muistutti jotain hyvinkin tuttua asiaa. "Toi pilvi näyttää ihan isolta kyrvältä" - Joonas huomautti meidän takaa Joelin vierestä avaten asiaa muillekin ääneen kuullessaan meidän keskustelun. "Joo ja toi on ku perse" - Joel mietti juodessaan vichyaan katsoessaan ikkunasta ulos. "Kattokaa ne pilvet lähestyy toisiaan!" - Joonas ilmoitti tarkkoja havaintojaan ja me katsottiin Ollin kanssa tarkemmin näkymiä taivaalla kun pilvenhattarat kohtasi toisensa. Ollin käsi osui ihan 'vahingossa' silloin mun reidelle ja jäi siihen hetkeksi lepäämään. "No ni pilviveikot, rauhotutaas taas!" - Niko huomautti Tommin vierestä, joka oli vetänyt lippiksensä naamansa eteen ja yritti kai torkkua tai sitten sitä ei vaan kiinnostanut ja se yritti pysyä mahdollisimman tunnistamattomana ettei sitä sotkettaisi meidän filosofisiin keskusteluihin mukaan.

"Mitä sä raahaat oikein mukana?" - jätkät tiedusteli kentällä kun mulla mun matkatavaroissa oli matkalaukun lisäksi muutakin mitä mä varjelin. "Jotain vaan" - mä totesin kertomatta mitään sen tarkemmin. Mä olin teettänyt jotain Ollille, eikä sen mukaan ottamisessa ollut mitään järkeä, mutta otin sen mukaan kuitenkin, koska mä halusin näyttää sen sille sen syntymäpäivänä. Mun matkatavarat sitten taas.. niistä ei puhuta. Mä rukoilin nytkin, niinkuin tänään aiemminkin kentällä Stadin päässä, etten mä joutuisi niiden kanssa tarkempaan syyniin. Siitä voisi tulla helvetin noloa.

Illalla hotellilla me päätettiin mennä vielä porukalla hotellin baariin, pitihän Ollin huomisia synttäreitä juhlistaa jo vähän etukäteenkin edes muutamalla drinkillä. Tai oikeasti se oli vähän ehkä tekosyy, mutta toisaalta, olihan jonain muinakin juhlapäivinä niinkun aatonaatto, aatto ja sitten sen perään vielä muitakin juhlapyhiä. Esimerkiksi vaikka jouluna.. eikö samaa voisi ihan hyvin soveltaa synttäreihinkin?

"Mä meen jo edeltä, hyvät yöt kaikille!" - mä ilmoitin muille hyvissä ajoin ennenkuin vuorokausi vaihtui Ollin synttäreitten puolelle ja painelin baarista meidän hotellihuoneeseen jättäen Ollin jälkeeni puolitäyden juoman kanssa. Mä olin päättänyt yllättää sen ja mä tarvitsin vähän omaa aikaa siihen, sillä jos mä sitä yhtään tunsin, se aika jäisi melko vähäiseksi sen seuratessa mun perässä todennäköisesti hyvinkin pian. Mä en halunnut olla siitä enää erossa yhtään enempää kuin oli tarpeellista ja mä uskoin asian olevan niin toisinkinpäin.

Olli tulikin huoneeseen noin vartti mun jälkeen kellon juuri vaihtuessa seuraavan vuorokauden puolelle. "Mihin sä oikein karkasit?" - se kysyi heti ovelta ja sitten seisahtui paikoilleen nähdessään mut.

Mä makasin meidän hotellihuoneen sängyssä kyljelläni vasemman käteni varassa toinen jalka koukussa, päälläni vain valkoiset liekkikuvioiset tennissukat, sekä kaulassa roikkuva musta kravatti, koska tarvitsihan nyt juhlapäivänä tietenkin olla myös pukeutunut juhlallisesti.

"Mä oon ihan sun käytettävissä synttäripoju" - mä kerroin Ollille sen tuijottaessa mua. "Tee muru mulle mitä haluut" - mä kuiskasin vielä koittaen kuullostaa alistuvalta ja seksikkäältä samaan aikaan ja näin kuinka Olli puri huultaan ja sen lempeä katse muuttui palavaksi sen silmien harhaillessa pitkin mun melkein alastonta vartaloa.

--

Sanoja:  776

Vieläki juhlitaan synttäreitä. Olli haluu varmaan puhtaat sukat jalkaan ja nukkuun.