From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

From the bottom of my fucking heart 1/3

LUUSERI

Olli

Mä istuin paikallisen baarin edessä katukivetyksen reunalla joltain ohikulkijalta pummittu rööki kädessäni. En vittu varmasti menisi tonne baariin enää takaisin. Miks helvetissä mä olin ollut niin idiootti? Mä olin järkeni menettänyt. Lopullisesti. Vajaaälyinen. Imbesilli. Luuseri. Ihan saatanan tyhmä jätkä, joka ei ajatellut ikinä mitään yhtään pidemmälle. "Vitun mulkku" - mä sanoin itselleni itseinhon vallassa ja potkaisin viatonta kivenmurikkaa mun vieressä kadulla. 

Me oltiin tultu jätkien kanssa studiolta suoraan baariin juhlistamaan meidän uutta biisiä, joka me oltiin saatu tänään valmiiksi. Siitä oli tullut ihan helvetin kova. Ehkä yksi kovimmista tähän mennessä. Varmaan julkaistaisiin se vielä sinkkuna ennen seuraavaa levyä. Ei me oltu tehty vielä ihan niin tarkkoja suunnitelmia siitä, mutta todennäköisesti.

Baarissa me oltiin porukalla tilattu heti suoraan pöytä täyteen erilaisia drinkkejä ja shotteja. Mitäs sitä nyt suotta oltaisiin aloiteltu mitenkään kevyemmin millään miedommilla. Nyt oli ollut aihetta juhlistaa kunnolla, eikä kukaan pysyisi vesilinjalla. Eipä kyllä yleensäkään. Ei siihen totta puhuen aina kauhean kummoista juhlanaihetta tarvittu, jos teki mieli ryypätä, niin sopiva syy löytyi aina. Oli se sitten vastavalmistunut biisi tai vaikka vittu Porkon kerrankin onnistunut kynsien lakkaus. 

Mulla ei ollut mikään mahtavin viinapää ja mä olin ollut melkein heti alkuillasta jo ihan päissäni. Aluksi mä olin viihtynyt muiden seurassa meidän pöydän vieressä heilumassa ja sen jälkeen jonkun aikaa tanssilattialla. Sitten mä olin hillunut pitkin baaria esitellen mun taidokkaita tanssiliikkeitä, jonka jälkeen mä olin palannut takaisin meidän pöytään, kaatanut kurkkuuni taas pari shottia lisää ja siirtynyt tanssilattialle paluun sijasta meidän pöydän päälle tanssimaan. 

Tässä kohtaa kellään baarissa ei voinut enää jäädä mun tanssiliikkeet näkemättä, ellei sitten ollut sulkenut järkytyksestä silmiään. Oikeasti mä olin kyllä varmaan ihan pätevä liikkeissäni, ainakin siis vähän vähemmän kännisenä, mutta palautteesta päätellen ilmeisesti olin riittävän hyvä nytkin. "Olli Olli Olli!!! " - huutojen, pöydän rummutuksen ja taputusten yllyttämänä mua oli kannustettu jatkamaan ja siitähän mä olin sitten vasta innostunutkin. 

Siinä samalla pöydän päällä hytkyessäni mä olin myös keksinyt, että mulla on liikaa vaatteita päällä ja alkanut riisua vähän ylimääräisiä pois. Sitten mä olin huomannut, että mulla oli edelleen silti kuuma ja poistanut vielä vähän lisää vaatetta ja jatkanut tanssiani lopulta pelkissä boksereissa. Siinä kohtaa kaikilla oli vielä kai kuitenkin ihan hauskaa. Mutta sen jälkeen mä sain vielä oikein kuningasidean.  Mä olin alkanut vetää sylitanssia Aleksille. Niinkun siinä koko baarin katsellessa ja kannustaessa, puhelimiakin siinä oli heilunut kuvaamassa sitä kaunista tapahtumaa.

Mulla oli ollut tosiaan enää ne pelkät bokserit jalassa kun mä olin ängennyt itseni Aleksin syliin. Onneksi kai edes ne, nyt kuin jälkikäteen asiaa ajatteli. Vaikka ehkä mut olisi heitetty siinä kohtaa jo ulos baarista jos mä olisin nekin riisunut? Joka tapauksessa mä olin pyöritellyt persettäni Aleksin edessä, hinkannut itseäni sitä vasten ja sitten mä olin tehnyt sen ihan kaikista älyttömimmän vedon. Mä olin kuuluttanut kovaan ääneen sen olevan mun elämän mies, jonka jälkeen mä olin kuiskannut sen korvaan, että mä rakastan sitä ja sitten mä olin tunnustuksestani rohkaistuneena vaan suudellut sitä oikein antaumuksellisesti muiden hurratessa edelleen.

Vasta silloin mä olin tajunnut katsoa tarkemmin Aleksin naamaa. Se oli näyttänyt yllättyneeltä ja järkyttyneeltä. Mä en ollut ikinä nähnyt sen naamaa sellaisena. Se oli valahtanut ihan kalpeaksi, se ei hymyillyt eikä edes katsonut mua, se vain istui siinä tuolillaan liikkumatta mun alla eikä sanonut mitään.

Sillä hetkellä mä olin kokenut jonkinasteisen valaistumisen. Mä olin tuntenut itseni ihan hirveäksi, kamalaksi ahdistelijaksi ja hävennyt itseäni. Mä toivoin, että Aleksi olisi edes raivonnut mulle ja haukkunut mut maanrakoon tai vetänyt vittu vaikka mua nyrkillä päähän, mutta se oli pysynyt vaan hiljaa paikoillaan. Mä olin äkkiä noussut sen päältä, pukenut jotain vaatteita hädissäni päälleni, kerännyt loput vaatteet kasaan syliini ja poistunut koko baarista katsomatta taakseni. Mä olin kuullut jotain huutoja vielä perääni, mutta mä en ollut välittänyt niistä. Mä olin halunnut vaan äkkiä pois.

Ehkä kaikista pahinta tässä kaikessa oli vielä se, etten mä edes voinut laittaa tätä pelkästään kännisekoilun piikkiin. Se oli totta. Siis se kohta, että se oli mun elämän mies. Mä rakastin Aleksia. Olin rakastanut jo vaikka miten pitkään. Siitä ei vain tiennyt kukaan muu mun lisäksi. Siis ennen tätä iltaa. Nyt sen tiesi koko baari, jokainen bändikaveri, varmaan kuvattujen tanssivideoiden takia muukin koko saatanan maailma ja tietenkin Aleksi itse. 

Nyt mä sitten istuin tässä ulkona se rööki kädessäni. Mä olisin jo polttanut sen, mutta kun mä en yleensä röökannut niin ei mulla ollut vittu edes tulta. Mä painoin kasvoni käsiini ja kirosin taas itseni alimpaan helvettiin.

Kun mä jotenkin pääsin taas jaloilleni, mä katkaisin röökin kahtia, heitin sen johonkin hevonvittuun ja lähdin kävelemään huojuen kohti kotia melkein puolisokeana pyyhkien mun silmiä, joista koitti puskea kyyneleitä ulos. 

--

Sanoja: 745

Joku tarina taas.