From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Tour Life 4/15

BASS PLAYING.. RIGHT..

Olli

"Fuck" - mä kirosin katsoessani itseäni peilistä. Mä koitin asetella kaksin käsin mun kiharoita niin, että ne peittäisivät mun otsassa olevan haavan, mutta silti se sieltä vaan loisti. Oli kulunut jo jokunen päivä siitä, kun se oli sattunut ja mä voin jo ihan hyvin. Mä olin saanut antibioottikuurin ja kipulääkettä, niin mun oireetkin oli jo helpottaneet aikalailla niiden myötä.

Aleksi oli pakottanut mut pysymään pedissä ja lepäämään pari päivää. Nyt mä olin kuunnellut sitä. Mikään mun vamma ei ollut niin paha kuin se ilme, joka sillä oli ollut, kun mä olin havahtunut hereille pyörryttyäni. Se oli pidellyt mua ja melkein itkenyt siinä kaikkien edessä. En mä kestänyt katsoa sitä niin. Mä olisin kärsinyt vaikka mitkä kivut, jos mä olisin saanut peruutettua takaisin siihen hetkeen, kun mä ignoorasin sen, vaikka se ajatteli vain mun parasta. Sen jälkeen kaikki oli mennyt vaan pieleen.

"Hei, sä oot nätti siitä huolimatta, so pretty it hurts" - Aleksi lohdutti mua. "Se arpi tekee sulle vaan isomman badboy imagon, tytöt tulee tykkään" - Joel totesi naama kiinni luurissaan. "Wuhuu, kiljun innosta sit yhdessä niiden kanssa" - Aleksi pyöritteli silmiään sille ja testaili käsissään mun uutta bassoa. Vanhallekun oli käynyt vähän köpelösti portaikossa. Bassoparat koki kovia mun seurassa aina toisinaan.

"Anna mä näytän sulle" - mä sanoin, asetuin Allun taakse, tartuin bassoon ja rämpytin sitä niin, että näytti siltä kuin Ale olisi itse soittanut. Muakun ei melkein näkynyt sen takaa ja se kiersi omat kätensä piiloon selkänsä taa mun kyljille. Ainoa vaan, että sen tatuoinnit olisi yhtäkkiä ottaneet hatkat sen käsivarsista ja siitä olisi muuttunut oikeakätinen, niin ei se nyt ihan läpi mennyt.

"Mä käytän tätä klippiä yhteen videoon, thanks" - Joel ilmoitti kuvattuaan meitä ja häipyi sitten samantien johonkin, meidän jäädessä kahdestaan paikalle.

"Pidä tota" - mä sanoin ja annoin basson takaisin Alelle. Se otti sen käsiinsä. Siis sen basson. Sillä mä tarvin nyt mun käsiä muuhun paljon tärkeämpään. Siitä oli jo pitkä aika, kun me oltiin viimeksi harrasteltu mitään. Keikkabussi, kipeänä oloa ja nyt mun toipuminen. Ei ollut käynyt sellaiset jutut mielessäkään. Eipä. Ainahan ne kävi. Tai ei vain käynyt, vaan pysyi tiukasti siellä joka hetki. Mä en saisi Aleksista ikinä tarpeekseni. Se oli ihana ja nyt mä ajattelin, että mulla voisi olla ehkä jo pienet saumat. Hetki vaan jotenkin tuntui siltä. Niinpä mä painoin huuleni sen niskaan.

"Olli, sä oot vielä toipilas" - se huokaisi, kun mä aloin suudella sen niskaa. "Mä toivun parhaiten, kun mä nautin susta, sä oot mulle parasta lääkettä" - mä kerroin sille jatkaen sen koskettelua. Mä työnsin käteni sen paidan alle ja hiplasin sen rintaa. Mun sormet löysi sen vasemman nännin ja mä nipistin sitä, joka se sai sen inahtamaan hiljaa.

"Mä tiiän et säki haluut" - mä maanittelin sitä henkäillen sen korvaan ja imaisin sen kaulan sivustaa huulieni väliin. Se huokaisi. "Tietenki haluun, mut sä et saa rasittua, illalla on jo keikkakin" - se muistutti. "Vai yritätkö sä toteuttaa sitä sun come & go sametime - plääniä?" - se kysyi multa sitten otsa rypyssä. "No en, ei mulle riitä kerta sun kanssa, mä haluun niitä kertoja vielä miljoona tai tsiljoona tai ihan äärettömästi" - mä kerroin sille. Mikään maailmassa ei saisi mua jättämään Aleksia, jos se jotenkin musta olisi kiinni.

"Olliih, oikeestiih" - se vikisi, kun mä työnsin käteni sen housuihin ja hivelin bokseitten päältä sen kalun ääriviivoja, kunnes mun kädet harhaili niiden sisään etsien sen koko komeuden käsiinsä. Mä pyöritin hiljaa hellästi kämmentäni sen kovettumassa olevan kalun päätä vasten ja se alkoi inistä kiimaisena. Mä tiesin hyvin mitä mä tein, enkä halunnut lopettaa. Mä aloin hieroa itseäni sen persettä vasten. Mä halusin sitä ihan vitusti nyt ja mä tunsin, kuinka se painoi itseään jo enemmän muhun kiinni, eikä siltä taatusti jäänyt tuntematta munkaan kovuusaste.