From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Round'n Round 2/11

DRUNK AND SAD

Joonas

"Mitä sä teet?" - mä kysyin Ollilta, kun mä saavuin takaisin keikkabussiin ja mut kohtasi kummallinen näky. Olli nimittäin tanssi jonkun ison pehmolelun kanssa jonkun erittäin hitaan musiikin tahdissa, hieroi kasvojaan siihen ja halaili sitä sylissään silmät kiinni. Se oli kai joku Tommin saama fanilahja tai jostain se oli ainakin yhtäkkiä kesken rundin bussiin ilmestynyt.

"Hyssh, älä häiritse mun hetkeä Aleksin kanssa" - Olli vain vastasi mulle ollessaan melkein kun jossain toisessa ulottuvuudessa. Ehkä se olikin. Se oli nimittäin juonut aika huolella ja oluttölkkien lisäksi, pullo kirkastakin oli korkattu. Ja se ei todellakaan sopinut sille. Ei sitten yhtään. Sillä kun ei ollut mikään kaikista parhain viinapää muutenkaan.

Me oltiin kahdestaan bussissa, jollei sitä isoa pehmonallea laskettu mukaan, mitä se nyt niin kovin tuntui kähmivän. Kaikki muut olivat crewtä myöten lähteneet bilettämään jo aikaa sitten. Mäkin olisin voinut ja olin ollut jo lähdössäkin, mutta olin perunut osaltani koko homman. En mä ollut voinut jättää Ollia nyt yksin.

Aleksi ja Olli oli nimittäin riidelleet aiemmin päivällä, sitten mököttäneet ja sen jälkeen Olli ei ollut halunnut lähteä enää mihinkään. Aleksi oli siitä huolimatta kuitenkin pysynyt aiemmassa suunnitelmassa ja lähtenyt, joten Olli oli ilmeisesti päättänyt perinteiseen suomalaiseen tyyliin hukuttaa murheensa pois juomalla. Siispä se oli kaatanut kurkkuunsa melkein kaiken mitä oli bussista löytänyt, sen pienen hetken aikana, kun mun oli ollut ihan pakko käväistä muualla.

"Olli, se on nalle. Allu ei oo täällä" - mä ilmoitin sille, enkä ollut yhtään osannut varautua sen reaktioon. Mä olin kuvitellut enemmänkin koko nallejuttua joksikin vitsiksi, mutta se riita ja sen humalatila otti ilmeisesti sille tosi koville.

"Pitääkö sun pilata aina kaikki! Kai mä nyt tiedän, ettei se ole täällä! Tiedän saatana ihan tuskallisen hyvin, niin, että mun rintaa viiltää, enkä mä meinaa saada happea, kun mä ajattelen sitä! Antaisit mun edes hetken kuvitella muuta, let me dream!" - Olli huusi mulle poru kurkussa ja painui punkkaansa nallen kanssa, vetäen sen verhon tiukasti kiinni.

Mä tiesin, että se oli tosissaan. Sen ääni muuttui erilaiseksi aina silloin, kun se kiihtyi. Se niinkuin tuntui lähtevän aina jostakin syvemmältä ja painui alas sen huutaessa. Eikä se usein todellakaan huutanut. Mä olin tuntenut sen pitkään ja ne kerrat kun se oli oikeasti huutanut mulle, oli aika vähissä. Ja mä tiesin kyllä olevani usein aika ärsyttävä.

"Olli rakas, ei ollu tarkotus" - mä menin sen punkan luo ja juttelin sille sen verhon läpi. "Sä voit aina puhuu mulle, kyl sä sen tiiät" - mä sanoin yrittäen lohduttaa sitä.

Mä olin pistänyt jo vähän aikaa sitten merkille, että Ollin käytös Aleksia kohtaan oli hiukan muuttunut. Aina se oli ollut sitä kohtaan vähän suojelevainen, mutta nyt se oli ollut jotenkin erityisen kiinni siinä. Se oli roikkunut sen kimpussa jatkuvasti.

Mä olin jo aiemmin vihjaillut Ollille, että sen pitäisi vähän hellittää, mutta se ei ollut tehnyt sitä ja lopulta Aleksilla oli mennyt hermot. Eikä sekään hermostunut helposti. Mä en usko, että ne edes riitelivät juuri koskaan. Olli palvoi Aleksia ja Aleksi oli liian kiltti riitelemään. Mä en siis ihan tarkkaan tiennyt mitä tässä oikein oli takana, mutta tuskin kovin monikaan jaksaisi kauaa sitä, jos toinen hengittäisi niskaan kokoajan.

"Mä en jaksa, musta tuntuu kun mä en vois hengittää, loppuu happi" - kuului surkea ääni verhon takaa. "Tiesiks, että normaali ihminen voi selvitä monta minuuttia kokonaan ilman happea?" - mä kysyin. En tiedä miksi, mutta kai mä yritin vaan keksiä jotain sanottavaa. "Vitut mistään hapesta, mä en selviä ilman Aleksia" - se alkoi parkumaan, enkä mä saanut sitä rauhoittumaan enää millään.