From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Go nuts!

Aleksi

"Mua stressaa ihan vitusti se huominen" - Olli kertoi mulle ajatuksiaan ja huokaisi syvään vetäen sohvatyynyn sen kasvojen peitteeksi. Meillä oli tulossa iso livehaastattelu, eikä ne olleet Ollin lempijuttuja. Ei munkaan, vaikka mä olin tehnyt niitä vuosia jo ennen bändiäkin.

Mä en kuitenkaan stressannut niitä niinkuin Olli, mutta en mä vieläkään aina joka kohtaan jotain hatusta vetänyt, niinkun vaikka joku Niko tai Joel. Tai keksinyt sekunnissa jotain vitsiä tai todellakaan aikonut laulaa yksin kaikkien edessä tosta noin vain, vaikka jengi kuinka yrittäisi siihen yllyttää. Yhteishaastiksissa oli kuitenkin se hyvä puoli, että joku saattoi aina pelastaa toisen ja oltiin me sovittu, että tiettyihin juttuihin me ei kommentoitaisi ikinä mitään, lähinnä vaikka toisten yksityiselämää koskeviin kyssäreihin.

Toki suurinosa haastatteluistakin meni meillä aina ihan kivasti, mutta tällaiset nopeatempoiset haastikset, joissa Ollikin joutui ääneen ja missä saatettiin kysyä melkein mitä tahansa, ei olleet yhtään sen mieleen. Edelleenkään, vaikka matkan varrella varmuus olikin kasvanut. Se silti usein mielummin pysyi sivummalla ja vain näytti hyvältä.

"Mikähän siihen auttas?"- mä kysyin siltä ja ajattelin, että jos mä vaan sanoisin sille, että hyvin se menee, se olisi ihan loputon suo. Tai siis jos jännitti tai stressasi jotakin, niin ei siihen välttämättä aina halunnut kuulla, että hyvin se menee. Sillä jotenkin mitätöitiin se huoli siitä, se oli kuitenkin aito, vaikka se homma hyvin ehkä tulisi lopulta menemäänkin. Ei sitä kuitenkaan etukäteen tiennyt. Entä jos ei menisikään? Ja toisinaan vaan riitti, että jostakin ylipäätään selvisi ja ainakin se oli sitten ohi.

"Tää" - se vastasi mun kysymykseen ja alkoi puristella mun persettä. "Selvä, jos siitä on apua, niin anna mennä vaan" - mä totesin, tai ehkä jopa vähän yllytin, kun mun mielestä se tuntui aika kivalta. Mä tykkäsin muutenkin sen käsistä mun perseellä, minkä läheisyyteen ne mun onnekseni tuntui aika usein päätyvänkin.

"Mä näin semmosia pallien näköisiä stressipalloja, hankitaanko sulle semmoset, nii voit aina sit puristella niitä ku sua alkaa stressata?" - mä ehdotin Ollille kun se oli puristellut mun persettä vähän aikaa. "Mä luin muutenki, että stressipallon puristelu aktivoi sormien, ranteen ja kyynärvarren lihaksia nii se on hyväksi rasittuneille käsille ja samalla se purkaa niinku stressiä ja rentouttaa" - mä vielä selitin sille. Semmoset stressballsit voisi olla sille juuri tarpeen, kun se muutenkin näpräsi sormillaan aina.. juttuja. Sen bassoa siis esimerkiksi.

"Muuten hyvä idea, mut en mä tarvii, mulla on jo" - se sanoi hymyn noustessa sen naamalle ja yritti tunkea käsiään mun housuihin, niiden etupuolelle. "Eiei!!" - mä huusin. "Juujuu, Ihan vähä ja hellästi vaan!" - Olli selitti sen käsien lähestyessä taas uhkaavasti mun collarien vyötäröä.

"Ne tuntuis nii kivalta käsissä, ne on just semmoset käteen sopivat" - se sanoi mutristaen sen huulia ja tehden sen ilmeen, joka sai sen näyttämään maailman söpöimmältä. "Sulla on omatki, puristele niitä!" - mä kuitenkin ehdotin sille julmasti, enkä taipunut sen söpöilyihin. "Ei se oo nii kivaa, mä puristelen mielummin sun" - se kertoi mulle pyrkien kokoajan sohvalla mua lähemmäksi. "Anna ny mä ees vähän silitän! Se oli sun idea! Jookojookojooko?" - se sanoi jo vähän muka turhautuneena kun mä siirryin aina vain sitä kauemmaksi sohvalla.

Kun mä en päässyt enää kauemmaksi, mä nousin ylös ja lähdin juoksemaan sitä karkuun yrittäen pelastaa mun ballsit. Se sai mut kuitenkin kiinni, vaikka mä yritin vielä tehdä väistöliikkeitäkin ja harhauttaa sitä. Tässä kävi silti näköjään aina samoin, kun jossain meidän painimatsissakin tai missä tahansa fyysisessä asiassa meidän välillä, mä alistuin sille. Se kävi vaan luonnostaan. Mä välillä yritin muuta, mutta silti se oli kai joku luonnonlaki, että se meni niin.

Se kaatoi mut lattialle, istui mun päälle ja piti mun käsistä kiinni. "Saat palkkion?" - se yritti tehdä mun kanssa jo jotakin diiliä asiasta. "Ai siitä jos mä annan sun puristella mun palleja?" - mä nauroin sille. Tosi normaalia touhua. Kaikki muutkin teki niin varmaan kokoajan.

"Nii. Sitä paitsi mä aattelen siinä sunki parasta, mä oon lukenu, että miesten kannattaisi kopeloida kiveksensä läpi tietyin väliajoin, niinku kaikkien kyhmyjen ja semmosten ikävien hommien varalta ja mullakun on lääketieteellistä koulutusta, niin mä olen sua pätevämpi siinä hommassa, joten sun täytyy antaa mun vähän tunnustella" - se piti mulle kunnon luennon aiheesta antaen mulle syitä ja perusteita, miksi sen täytyisi päästä muhun käsiksi.

"Mites usein tommonen tarkki sitten täytyy tehdä?" - mä tiedustelin siltä lisäinfoa. "En mä ny ihan tarkkaan muista, mutta oisko vaikka pari kertaa päivässä ihan ok? " - se virnisti. "Just joo" - mä nauroin sille ja sen puristeluinnolle. Oli siitä ennenkin puhuttu, finnit, kuplamuovi, pallit.. you name it.

"Mut mikä se palkkio oli?" - mä kysyin vähän ehkä jo liiankin kiinnostuneena. "Ahaa! Mä tiesin, että sä haluut mun hiplaavan niitä!" - Olli virnisti mulle. "Mä vaan päätin huolehtia mun terveydestä ja purkaa sun stressiä" - mä huomautin, vaikka kyllä mä taisin jo vähän halutakin. Tai ehkä vähän enemmänkin. "Mitä sä haluut palkkioksi?" - se kysyi multa. "Sua" - mä vastasin sille sen katsoessa mua nätisti.

"Tuu kulta tänne" - se pyysi hymyillen ja veti mut perässään ylös lattialta. Se suuteli mua ja tällä kertaa mä annoin sen käsien löytää mun housujen sisään, ilman, että mä pakenin paikalta. Ei olisi muuten tullut enää pieneen mieleenkään.

Myöhemmin illalla mä silittelin Ollin hiuksia, sen maatessa rentona ja alastomana mun päällä, ollen juuri siinä ja siinä rajamailla, että nukkuiko se jo. Stressin poisto oli ilmeisesti onnistunut, joten ilmeisesti nää mun stressipallot oli toimineet hyvin. Mua hymyilytti kun mä vedin peittoa paremmin meidän päälle. Ainakin mä tietäisin, mitä mäkin tekisin seuraavan kerran, kun mua alkaisi joku asia stressata. Löytyi ne stressipallerot siltäkin. Stressticles indeed. Squidge all your troubles away..

--

Sanoja: 904

It's friday night and it's all about balls. Piti saada tää pois drafteista. Sorry. Mulla on muuten tommonen stressipallo, jota mä puristelen iltasin, se auttaa nukkuun. Ja on usein kädessä vielä aamullaki. Siis se ballero. Mut se on tylsästi vaan semmonen sateenkaaripallo, eikä mikään balls, giggeli tai boobs tai mitä niitä ny on..