From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Valentine's Day 9/9

WHAT THE FUCK CAN I SAY?

Olli

Ystävänpäivä. Kuka senkin oli keksinyt. Mukaromanttinen kaupallinen hörhötys, joka oli väkisin vedetty jostain tännekin. Rakkautta ja punaisia ruusuja. Mitä jos ei ollut sitä rakasta tai oli, muttei voinut edes olla sen kanssa? En mä tajunnut mikä tässä päivässä muka oli niin hienoa.

Mutta täytyi mun silti myöntää, että porukka oli pannut parastaan, sali oli koristeltu nyt näyttävästi, oli sydämiä ja ruusuja ja mekin oltiin onnistuttu, niin valohommissa, kun musajutuissakin aika hyvin. Täällä oli jopa bändi soittamassa. Ei nää mitkään varsinaiset tanssiaiset olleet, eikä täällä onneksi mitään pukukoodia sentään ollut, mutta monilla oli nättejä asuja päällään ja urpoimmat jätkätkin oli pukeutuneet ihan siististi. Mäkin olin laittautunut. En edes tiedä miksi.

Mutta mitä tää ilta mulle silti antaisi? Ei mitään. Mä katsoisin vaan jostakin nurkasta, kun muut tanssisi jonkun kanssa ja pitäisi muutenkin hauskaa. Oli muakin toki pyydetty monet kerrat jonkun seuraan, mutta en mä halunnut mennä. Mä olisin halunnut tanssia vaan yhden tietyn kanssa, enkä mä voisi viedä sitä tanssilattialle. En, vaikka mä kuinka haluaisin.

Mä hain juotavaa ja kävelin vähän sivummalle juomaan sitä ja katselin lavan suuntaan, missä bändi soitti, kun yhtäkkiä Aleksi seisoi mun vieressä. "Sä näytät tosi hyvältä" - mä kerroin sille katsottuani sitä. Se tosiaan näytti. Sillä oli mustat suorat housut, tumma paita ja puvuntakki, mustat kiiltelevät kengät, joissa oli kullatut metalliset koristeet, sekä kultaisia koruja täydentämässä sen asua. "Kiitti. Niin säki" - se sanoi mulle, mutta jotenkin vaisusti. 

Me seisoskeltiin vierekkäin, mutta aika suuren välimatkan päässä toisistamme, melkein kun kaksi vierasta. Jos joku olisi katsonut kauempaa, se ei olisi pitänyt sitä mitenkään epäilyttävänä. Mulla olisi ollut niin paljon sanottavaa sille, mutta mä en vaan osannut ja mun olisi tehnyt myös niin mieli koskea siihen. Edes halailla vähän. "Voinko mä tulla sun luo illalla?" - mä kysyin siltä. Mä katsoin Aleksiin varovasti ja näin, kun se puri huultaan ja huokaisi sitten syvään, ennenkun vastasi.

"Olli, ei tätä oo enää järkevä jatkaa" - Aleksi totesi mulle sen pienen hiljaisuuden jälkeen. "Mitennii?" - mä hätäännyin. Miten se saattoi sanoa noin? "Koska mä haluun enemmän kun sä, mä haluun olla julkisesti yhessä, enkä olla mikään sun likanen salaisuus, jonka luona sä käyt kääntymässä ja sit häivyt" - se sanoi mulle. "Mä en voi vaatia sitä sulta ja kyl mä ymmärrän, mut mä tarviin itteni takia enemmän, nii.. no, oon pahoillani" - mä kuulin sen vielä selittävän, mutta mä vaan tuijotin tyhjyyteen ja yritin ymmärtää mitä se sanoi.

Tää oli mun syytä. Mä olin sanonut Aleksille, että mä halusin sen ja jättänyt sen sitten taas yksin. Häipynyt epävarmuuksissani mitään sanomatta. Ja tehnyt siitä vielä pahempaa lähtemällä aina yhteisen yön jälkeen. Ja tähän se oli nyt johtanut. Se jättäisi mut. Kokonaan. Enkä mä saisi enää edes niitä pieniä hetkiä, mitä mä tarvitsin. Mä en voisi enää koskea siihen, enkä olla sen kanssa ja pahimmillaan mä saisin katsoa taas, kun se olisi jonkun muun kanssa, kun mun. Eikä se koskisi muhun enää, eikä suutelisi mua. You threw me away, so what the fuck can I say, it's Valentine's Day..

"Mut, mut.." - mä änkytin ja yritin saada sanoja suustani. "Mut mä rakastan sua" - mä kuiskasin hiljaa, kun sanat vihdoinkin tuli ulos mun suusta. Mutta ei Aleksi enää kuullut, se käveli jo poispäin ja mä katsoin sen loittonevaa selkää. Mulla nousi kyyneleet silmiin ja mun kurkkua kuristi. Mun rintaakin alkoi puristaa ja mun silmissä sumeni, musta tuntui melkein kuin siltä, että mä saisin kohta jonkun paniikkikohtauksen tai jonkun sellaisen. 

Vitut, vitut ihan kaikesta, mä ajattelin ja kokosin itseni. Mä en voinut antaa tän loppua näin. Mähän vittu rakastin sitä. Mä juoksin kaikkien tanssivien parien ohi lavalle, missä bändi soitti tanssimusaa. Mä repäisin laulajalta mikin kädestä kesken kappaleen ja bändi lopetti samalla soittamisen. Koko saliin tuli aivan hiljaista äskeisen musiikin keskeydyttyä ja mun kädet tärisi vähän, kun mä seisoin lavalla mikki kädessä ja kaikki katsoi mua.

Mutta mä tekisin sen. Mä olin vittu tässä ja mä tekisin sen. "Aleksi, mä rakastan sua" - mä kuiskasin mikkiin. "Aleksi Matias Kaunisvesi, mä rakastan sua" - mä lausuin kovempaa ne sanat mikkiin ja tällä kertaa ne ei jääneet kuiskaukseksi, vaan tulivat voimalla ulos mun suusta, niiden kaikuen salin seinissä. "Mä rakastan sua ja haluun olla sun kanssa!" - mä jatkoin kovempaa saatuani lisää rohkeutta jostain itselleni. 

"Kuuliko kaikki muutki ny varmasti?" - mä kysyin koko vitun koululta, kun jokainen naama oli viimeistään nyt kääntynyt tuijottamaan mua. Myös mun kaverit, nekin urpot, jotka olivat pilkanneet Aleksia ja joku niistä naurahtikin vähän, kuvitellen tän kai olevan joku paraskin vitsi. Mä näin epäuskoisia katseita, mutta myös muita, jotka teki mut rohkeammaksi ja mä päätin samantien tehdä asian selväksi kaikille niin, että niistä tyhminkin varmasti ymmärtäisi.

"Joo, mä oon homo, vitun hinttari, saatanan takatuuppari hinuri ja mä rakastan Aleksi vitun Kaunisvettä, deal with it!" - mä karjuin mikkiin, kohdistaen sanani erityisesti niille virnuileville urpoille, jotka olivat kyseisiä sanoja välillä viljelleet ja joiden naamoille alkoi nyt muodostua erilaisia ilmeitä, niiden vetäessä vähän kalpeiksi ja vakaviksi, tai ainakin vähintäänkin yllättyneiksi.

Mä näin lavalta kuinka Aleksi kääntyi katsomaan mua salin toisella puolella. Se seisoi paikoillaan yllätettynä kaikkien katsoessa vuorostaan nyt sitä, mutta lähti sitten tulemaan mua kohti, muiden tehdessä sille tilaa salin väkijoukossa. Mä työnsin mikin takaisin laulajalle ja astuin alas lavalta. Muut teki mullekin tilaa, kun mä lähdin astelemaan kohti Aleksia sen pyrkiessä salin väkijoukon läpi. Mä huomasinmyös  Aleksin tyttökaverin mun vieressä, kun mä raivasin tietäni eteenpäin tanssilattialla. Se tyrkytti mulle punaista ruusua ja hymyili. Mä katsahdin siihen, otin siltä ruusun vastaan ja jatkoin matkaani.

"Sä oot yks idiootti" - Aleksi sanoi mulle, kun mä vihdoinkin pääsin sen luo. "Saanks mä anteeks, että mä oon niin tyhmä?" - mä kysyin siltä ja katsoin sitä vähän hädissäni. "Ehkä, riippuu siitä onks toi mulle?" - se kysyi multa muka miettivästi, mutta mä näin sen hymyilevän mulle. Mä ojensin sille kiireesti sen ruusun kädestäni. Se otti sen vastaan ja tuli mua lähemmäs. "Mäki rakastan sua" - se kertoi mulle ja se helpotus, mikä mun sisälle sillä hetkellä levisi, oli ihan sanoinkuvailematon. Se rakasti mua. Se oikeesti oli nyt tässä ja sanoi, että se rakasti mua.

Mä otin sitä kiinni vyötäröltä, nostin sen ilmaan mun käsivarsille ja painoin sen siitä syliini halaten sitä tiukasti. Sitten mä suutelin sitä. Eikä mua kiinnostanut enää pätkääkään tuijottiko meitä joku, oli se sitten lauma urpoja tai koko vitun koulu. Katsokoon vaan, hankkikoon jokainen helvetti silmälasit tai vaikka kiikarit, että näkisivät kauempaakin paremmin. Mä olin juuri siinä missä mä halusinkin olla, käsivarsillani se ihminen, kenet mä siihen tarvitsin.

Bändi alkoi kuitenkin soittaa taas uudelleen ja ainakin suurimmanosan huomio siirtyi meistä muualle, kun porukka alkoi taas tanssimaan. "Saanko luvan?" - mä kysyin Aleksilta hymyillen ja ojensin käteni sille. Se hymyili mulle ja me alettiin liikkumaan musiikin tahdissa. Mä painoin otsani vasten sen otsaa ja pitelin sitä vaan lähelläni.

"Mä lupaan, etten mä enää lähe tästä mihinkään" - mä mumisin sille. "Parempi onki" - se kuiskasi mulle söpösti hymyillen ja suuteli mua uudelleen. Mä kiersin käteni taas sen ympärille ja ajattelin onnellisena, että mä taisin kuitenkin vähän tykätä ystävänpäivästäkin.

--

Sanoja: 1149

Denial is a river in Egypt..  your husband is Gay..  ;) + Vihdoinki tää jo viikon kestäny ystävänpäivä loppu. Tän luvun piti olla se ystävänpäivän luku.