From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Round'n Round 8/11

DAY OFF

Joel

Mä heräsin mun pään sisällä käyvään vitunmoiseen jyskytykseen. Varmaan se viimeinenkin jäljellä oleva aivosolu hakkasi sieltä tietään ulos.

"Fuck" - mä totesin kömpiessäni silmät sirrillään kohti keittiötä etsimään jotain juotavaa ja särkylääkettä, kun ikkunasta sisään tunkevat auringonsäteetkin osuivat vielä mun silmiin. Se vittupää pyrki muutenkin tunkemaan väkipakolla valoaan mun aivojen pimeimpiinkiin sopukoihin ihan liian varhain joka aamu. Ikäänkun mun mieli sen avulla jotenkin kirkastuisi ja yhtäkkiä mun päivät olisikin täynnä pelkkää iloa ja valoa.

Muutkin täällä näkyivät jo heräilleen, Olli makasi olkkarin sohvalla, pää Aleksin sylissä ja siinä ne tuijottelivat toisiaan kun olisivat vieläkin olleet vastarakastuneita. Ihan liian söpöä mulle näin aamutuimaan, pisti jo melkein oksettamaan. Aleksi silitteli Ollin hiuksia ja hymyili sille, kun mä ja samalla Niko ja Joonaskin, laukattiin yhtäkkiä huoneeseen häiritsemään niiden hetkeä.

Meidät huomatessaan Olli nousi kiireesti ylös ja veti Aleksin sen syliin siliteltäväksi niin, että ne vaihtoivat paikkoja. Mä huomasin, kuinka Aleksi pyöritteli sille silmiään. "Olli muisti kuka on suhteen top" - Joonas vinoili ja sai Ollin katsomaan sitä pahasti. "Hölmö" - Aleksikin hymähti sille ja taas ne jämähtivät tuijottamaan toisiaan.

Niiden ilta oli tainnut olla onnistunut. Oli kyllä meidänkin. Mä niin rakastin Saksaa. Maata, sen ihmisiä ja halpaa olutta. Meidät oli jopa tunnistettukin moneen otteeseen illan mittaan ja selvästikin me oltiin tekemässä vaikutusta tässä maassa. Varsinkin, kun vielä loppuillasta tehtiin oikein lähtemätönkin vaikutus, kun bilettäminen lähti vähän lapasesta. Mutta keikkojen välipäivät oli rentoutumista varten, mitä se sitten itse kullekin tarkoitti. Mun aivot ainakin kaipasi nollaamista.

Joka tapauksessa mä olin tyytyväinen, kun nyt rundin aikana seuraajamäärät oli nousseet ja etenkin juuri Saksassa meidän musa tuntui uppoavan jengiin. Tällä hetkellä meitä kuunneltiinkin eniten juuri täällä.

"Sä oot vielä hengissä!" - Niko huudahti onnellisena ja pyrähti Aleksin kimppuun, ryöstäen sen julmasti Ollin sylistä. "Etkä saanu ees ruokamyrkytystä?" - se vielä varmisti Aleksilta ja halasi sitä. "Hei, vähä ny luottoa" - Olli rypisti otsaansa.

Maailman surkeimpana kokkina mä kyllä tiesin, että Olli oli oikeasti ylittänyt itsensä ja tehnyt paljon sen eteen, että se sai yllätettyä Aleksin ja oli onnistunut siinä. Ja vaikkei olisikaan, Aleksi olisi silti ollut otettu sen vaivannäöstä. Oli ollut silloinkin, vaikka muuta väittikin mua härnätessään, kun mä olin kerran luvannut tarjota sille kunnon safkat ja lopulta kärventänyt pari onnetonta kananmunaa pannulla. Mutta sekin oli ollut mulle jo hyvä suoritus.

Ja siis eri tavalla otettu kun Ollin kanssa, pakko vielä varmuudeksi tarkentaa, ei helvetti, pitikö tässä alkaa ajatuksiaankin jo selittelemään. Mutta tässä kohtaa se saattoi silti olla ihan aiheellista.

"Mä oon maistanu sun sooseja ja.." - Joonas totesi Ollille. "Mäki oon" - Aleksi keskeytti sen. "Mä puhuin ruuasta" - Joonas huomautti. "Mä ehkä en" - Aleksi virnuili sille. "Joo, se nälkä menikin siinä, katos kummasti just jonnekin" - Joonas sanoi ja näytteli yökkäilevänsä. "Harmi, mä tein juuri upean aamiaisen, mut oo ilman sit" - Tommi huikkasi sille siihen väliin keittiöstä.

"Syödään ja lähetään sit?" - Niko ehdotti Aleksille, joka nyökkäsi. Ne olivat puhuneet jo eilen käyvänsä asioilla ja tsekkailemassa lähimestoja, mutta mä olin varma, että ne halusivat taas vaan päästä juoruilemaan kaikesta. En mä oikeasti tiennyt mitä kaikkea ne juttelivat, mutta mä olisin tullut hulluksi, jos mä olisin ollut Ollin saappaissa. Niko ja Aleksikun oli vähän verrattavissa semmoisiin tyttökavereihin, bestiksiin, jotka kertoivat toisilleen varmaan ihan kaiken.