From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

City of Angels 13/13

L.A TRIP

Aleksi

"On se totta" - mä kerroin Ollille pidellessäni käsissäni nyt vihkitodistusta, jossa oli meidän molempien nimet. Me oikeasti oltiin menty naimisiin. Myöhään eilen illalla, meidät oli vihitty aviopariksi jossakin beachilla Los Angelesin piirikunnassa. Paperi näytti ihan pätevältä ja viralliselta, siinä oli leimat, todistajat ja kaikki kohdillaan. 

Mä ojensin paperin Ollille ja katsoin sen ilmettä kun se tutki sitä. Mä en tiennyt mitä Olli sanoisi tai miten se reagoisi, me oltiin kumpikin aika hämmentyneitä asioiden saamasta uudesta käänteestä. "Mä tahtoisin muistaa tän" - Olli sanoi mulle katsoen mua miettivästi se paperi kädessään. "Kysytään jätkiltä, ehkä joku tietää tai muistaa jotain?" - mä ehdotin. "Joo, mut sitä ennen.." - Olli sanoi ja veti mut sen syliin. "Mä haluun suudelman, sellaisen ihan kunnollisen, mä haluun tuntea sut" - se pyysi ja katsoi mua lempeästi. Mä halusin selvittää tän asian, mutta jotenkin se ei silti tuntunut yhtä tärkeältä tässä hetkessä, kun Ollin kanssa suutelu.

Kävi ilmi, että joku jätkistä muisti jotakin, toinen vähän enemmän, kolmas ihan pikkuisen ja neljäs ei lainkaan. Eilinen oli jostain kumman syystä jäänyt kaikille vähän pimentoon. Ne oli kuitenkin kuvanneet tapahtumia. Oli useita videoita ja monia kuvia todistusaineistona tapahtumista. "Tässä on nyt ekoja videoita eiliseltä" - Niko sanoi meidän kokoontuessa yhdessä katsomaan ja virkistämään kaikkien muistia siitä, mitä eilisiltana ja viime yönä oli oikeastaan tapahtunut.

Ensimmäinen videoklippi oli vielä täältä meidän kämpiltä, tosta pihalta. Videolla näkyi kuinka Olli oli polvistunut mun eteen. Kun mä näin sen, mun mieleen välähti kuvia siitä tilanteesta. Mä olin itse ehdottanut sille sitä, ainakin tavallaan. Mä olin kertonut haluavani olla sen kanssa koko mun lopun elämää. Jätkät oli siitä alkaneet heittää vitsiä naimisiin menosta ja mä olin sanonut Ollille haluavani naimisiin. Sitten se oli vaan kosinut mua, mä olin suostunut ja koko hommasta olikin äkkiä tullut totta.

Mä näin videolta itseni. Mä olin ihan hurmoksessa, mutta mä näytin onnelliselta. Samoin kun kaikki jätkät mun ympärillä, ne leijui jossakin pilvissä tai eilistä kun muisteli niin pikemminkin pilvessä. Ne hymyili, itki, nauroi ja hurrasi.

Sitten me oltiin ilmeisesti päätetty, että sen asian oli tapahduttava nyt ja heti. Me oltiin myös tajuttu, ettei meillä ollut sormuksia, illalla sekin oli silti jotenkin järjestynyt. Me oltiin käyty valitsemassa meille nopeasti sormukset jossakin koruliikkeessä. Sillä aikaa jätkät oli etsineet vihkijän. Vaikkei nyt Vegasissa oltukaan, ei pikahäät Losissakaan olleet mikään uusi käsite, joten semmoinen oli varmaan aina löydettävissä. Olli oli myös vaatimalla vaatinut, että meidän pitäisi mennä johonkin tiettyyn paikkaan hoitamaan homma.

Videolle oli ikuistettu myös se tärkein eli itse The Moment. Mun sydän hakkasi kovempaa kun mä valmistauduin katsomaan sitä. Mä tunsin kuinka Ollinkin ote mun kyljestä tiukkeni.

Me seisottiin vastakkain hiekkarannalla paljain jaloin aivan veden rajassa ja pidettiin toisiamme käsistä. Meidän edessä rannalla seisoi se vihkijä ja sen takana meidän todistajina kaikki jätkät. Muuten koko ranta oli tyhjä, meidän takana näkyi vain merta loputtomiin ja aallonmurtaja. Laskeva aurinko sai meren kimaltelemaan kauniisti ja taivaan loistamaan eri väreissä. Pieni tuulenvire hulmutti Ollin kiharoita nätisti ilmassa ja se näytti ihan järjettömän komealta.

"Kato sun silmiä" - Olli huokaisi sen ääni väristen. Mä katsoin itseäni videossa. Mun silmät näytti sinisimmiltä kuin ikinä, ne oli samanväriset sen meren kanssa ja ne loisti nätisti sen kimmeltäessä. Mun päässä välähti ja mä muistin ton hetken. Mä muistin kuinka mun silmät oli kostuneet liikutuksesta ja siksi ne varmaan näytti tolta. Mä näin myös kyyneleen Ollin silmäkulmassa, niin siinä videolla kun livenä nytkin mun vierellä.

Videolle oli tallentunut myös se hetki kun meidät julistettiin aviopariksi ja me suudeltiin. Mä muistin nyt miltä se oli tuntunut. Suudelma oli ollut hidas ja pitkä, sitä oli seurannut vielä toinen ja sitten me oltiin seisty siinä vielä hetki otsat vastakkain, kasvot melkein toisissa kiinni puristaen toisiamme käsistä.

"Mä muistan" - Ollikin sanoi hymyillen. "Ja mä muistan miksi me oltiin juuri tuolla" - se kertoi. "Mä kävelin tuolla silloin kun mä olin sulle loukkaantunut. Mä näin ton paikan, se oli niin kaunis ja mä istuin tossa rannalla pitkän aikaa, katsoin vaan merta ja mietin sua" - se selitti ja se näytti onnelliselta. Ja se taas teki mutkin onnelliseksi. Yhtäkkiä se otti mua kädestä kiinni, pyöräytti mut ympäri ja laski mut käsiensä varassa alemmas. Se kumartui suutelemaan mua ja sen katse oli täynnä onnea ja iloa. Mä hyppäsin sen syliin hymyillen halaamaan sitä ja se pyöritti meitä ympäri suudellen mua.

Meidän takaa alkoi kuulua parkumista. Joonas ja Niko siinä taas tunteili katsellessaan meitä. "Ja taas mennään" - Tommi huokaisi. Joelkin näytti vähän tunteilevalta ja liittyi niiden seuraan. Se saattoi kyllä myös olla, että se tunteili kotiinpaluun vuoksi. Silläkin tulisi ikävä tätä paikkaa.

Videoilta näkyi myös pätkiä jälkeenpäin seuranneesta juhlimisesta, juuri meille tyypillisestä sekoilusta. Pilviveikkojen bileet oli nähtävästi jatkuneet nestemäisemmissä merkeissä meitä juhliessa. Tai ainakin sen jälkeen kun oli ensin selvitty kimppahalista, parkuvasta Joonaksesta ja liikuttuneesta Nikosta, joita Joel ja Tommi oli joutuneet rauhoittelemaan.

"Muistatko sä meidän hääyön?" - Olli kuiskasi mun korvaan ja sai mut punastumaan. Mikä oli kai jo vähän hölmöä, mehän oltiin nyt säädyllinen aviopari. Sillä oli muhun vain sellainen vaikutus, mä punastelisin varmaan vielä vanhanakin kun se kuiskuttelisi jotakin mulle. Meidän loppuyö oli sujunut hellemmissä merkeissä kahden kesken, siitä ei sentään onneksi ollut videoita, mutta nyt kun mun muisti oli palautunut, niin mä kyllä todellakin muistin sen. Me oltiin otettu kunnolla kaikki irti ja nautittu toisistamme. Siinä oli ollut mukana joku kokonaan uusi tunnelatauskin, mitä mä en ollut ennen kokenut ja Olli oli ollut vielä tavallistakin kiihkeämpi ja intohimoisempi rakastaja.

Nyt me oltiin kuitenkin lähdössä pian jo kotiin. Me tehtiin päätös, että me käytettäisiin sormuksia vain tietyissä tilanteissa ja ne pysyisi poissa ulkopuolisten silmistä. Siksi mä laitoin omani mun kaulaketjuun ja Olli laittoi omansa rannekoruunsa. What happens in California, stays in California, nyt toistaiseksi vielä ainakin.

Mua hymyilytti. Mä olin tullut tänne biisinkirjotusmatkalle poikaystäväni ja bändikavereitteni kanssa, ollut eilen vielä epävarma yhteenmuutostakin ja tänään mulla olikin aviomies, jonka kanssa mä alkaisin nyt kulkea meidän yhteistä matkaa. Joskus musta tuntui, etten mä oikein itsekään pysynyt perässä mun elämässä. Jostain ihan käsittämättömästä syystä mä en kuitenkaan tuntenut minkäänlaista epävarmuutta enää mistään. En mä ymmärtänyt sitä itsekään. Nyt musta vaan tuntui siltä, että näin tän kaiken pitikin olla.

Olli seisoi mun takana, kiersi toisen kätensä mun ympäri ja tarttui mun käteen. "You and me? It's a forever kind of thing" - se kuiskasi mun korvaan ja sillä hetkellä, siinä pidellessäni Ollia kädestä ja puristaessa toisessa kädessäni nyt mun kaulakorussa riippuvaa sormusta, mä tunsin ihan valtavaa onnen tunnetta ja kaikki ne ahdistavat ja epävarmat tuntemukset olivat hiipuneet jo kauas pois mun mielestä.

--

Sanoja: 1028

Losi viety loppuun. Vihdoinki.