From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

In the Army now 1/8

LET'S GO

Aleksi

Mä katselin bussin ikkunoista ohikiitäviä maisemia ja mietiskelin asioita. Lähinnä ajankulua. Välillä aika tuntui kuluvan suorastaan madellen ja välillä taas sitten veteli eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä tahtonut pysyä.

Juuri tämä päivä oli tuntunut vielä jokin aikaa sitten hyvin kaukaiselta, sellaiselta, jonka tiesi joskus koittavan, mutta jota ei välittänyt oikeastaan ajatella.Se oli juuri se sellainen asia, joka siirrettiin aivojen perukoille odottelemaan parempaa hetkeä sen ajattelemiseen, mutta sitä hetkeä ei kuitenkaan koskaan tullut. Aina kun löytyi jotain muka tärkeämpää ajateltavaa. Se oli vähän niinkuin sama, jos olisi pitänyt siivota tai tehdä jotakin muuta yhtä tylsää, jonka aloittamista koitti lykätä eteenpäin ihan minkä tahansa tekosyyn varjolla ja yhtäkkiä kalenteri olikin täynnä kaikkea paljon muka tärkeämpää tekemistä ja homman saattoi siksi siirtää eteenpäin määräämättömäksi ajaksi.

Kunnes se päivä sitten yhtäkkiä olikin jo melkein käsillä ja silloin iski paniikki siitä, miten kaikki tulisi menemään ja miten siitä lopulta selviäisi. Ja nyt se kirottu päivä oli sitten lopultakin kaikesta huolimatta koittanut. Se, jota ei enää voinut minkään tekosyyn varjolla siirtää eteenpäin. Se, jota oli pelätty ja odotettu kauhun sekaisin tuntemuksin. Se, joka oli nyt tässä.

"Mennäänkö samaa matkaa?" - joku tyttö kysyi multa viereiseltä penkiltä ja katsoi mua anovasti. Mä katsoin sitä tarkemmin ja se näytti suunnilleen mun ikäiseltä, jolla selkeästi oli sama suunta kun mullakin. Sekin oli yksin liikkeellä ja varmaan yhtä ihmeissään kun mäkin. "Mennään vaan" - mä lupasin. Ei mua seura haitannut, olisi kiva jutella edes jonkun kanssa.

Bussi pysähtyi päämäärässään tien varteen, ison parkkipaikan viereen. Mä heitin putkikassin olalleni ja astuin bussista ulos monien muiden lailla. "Tästä se lähtee" - mä totesin äsken bussissa tapaamalleni tytölle ja me lähdettiin kävelemään samaan suuntaan, kun muukin väkijoukko. Se vaikutti olevan jollain tavalla vielä vähän enemmän hukassa kun mä ja siksi se oli varmaan uskaltanutkin pyytää mua sen seuraan. Vähän niinkun henkiseksi tueksi, kun sama kohtalo tässä oli molemmilla kuitenkin edessä. Vaikka se selkeästi olikin tästä silti myös innoissaan, toisin kun mä.

Väen seassa kävellessäni mä katselin ihmisten kasvoja ja niiden ilmeitä. Jotkut näyttivät surkeilta, jotkut pelokkailta yrittäen parhaimpansa mukaan salata sitä, toiset vain jännittyneiltä, useimmat taas todella vittuuntuneilta, mutta oli seassa niitäkin, jotka olivat niin innokkaita, että hyvä kun tahtoivat pysyä housuissaan tarpoessaan eteenpäin väkijoukossa. Mä en tiedä mihin joukkoon mut olisi pitänyt lukea. Ehkä niihin jännittyneisiin? Ja vähän ainakin vittuuntuneisiinkin.

Parkkipaikalla näkyi runsain mitoin autoja, nuorehkoja ihmisiä olalle taputtelevia vanhempia, lähinnä nyyhkiviä äitejä, ylpeän näköisiä isiä ja itku kurkussa kyyneleet silmissä jätkiä halailevia tyttöjä. Ja sitten sellaisia kun mä, jotka olivat päättäneet saapua paikalle ihan omin voimin. Tai no, mä olin tullut bussilla, mutta ilman läheisiä kuitenkin. Ne mä olin hyvästellyt jo kotona. En mä kaivannut mitään nyyhkiäisiä tänne, teki tarpeeksi tiukkaa muutenkin luopua vapaudestaan. Eikä tässä saatana sentään sotaan oltu menossa. Ainakaan melkein.

"Venaa vähän" - mä sanoin mun matkaseuralle ennen portteja, kun mä pysähdyin hetkeksi ottaakseni äänet pois mun puhelimesta. Mä kuitenkin hämmästyin, kun mä kaivoin luurin taskustani. Mä tulin yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa ja olin kai aika helposti lähestyttävä, mutta mä olin silti jotenkin pelännyt, että mua voitaisiin vähän pilkata tai yrittää tehdä mun ajasta yhtä helvettiä täällä, muttei se ehkä enää nykypäivänä olisikaan välttämättä niin. Mä tiesin nimittäin yhden asian. Mun grindr ei ollut ikinä pitänyt yhtä kovaa ääntä, kun nyt mun saapuessa kohta korkeiden aitojen taakseen peittämälle alueelle.

Mutta sen hiljentämisen lisäksi, mä päätin varmuudeksi silti kuitenkin poistaa kyseisen sovelluksen luuristani. En mä tiedä miksi mä en ollut jo tehnyt sitä. Mun tavoite ei kuitenkaan ollut etsiä täältä seuraa tai joutua täällä silmätikuksi, enkä mä tarkkaan tiennyt mitä mä voisin odottaa tältä ajalta. Mä kun tulisin viettämään täällä aikaani puolesta vuodesta noin vuoteen, miten nyt omalle kohdalle sattui kosahtamaan ja se mun pitäisi kestää. Tavalla tai toisella.

Me katsottiin mun seuran kanssa toisiamme, ennenkun astuttiin porteista sisään, asetuttiin jonoon muiden perään ja valmistauduttiin tarkastukseen. Meidän taakse jäi suuri keltainen kyltti, jossa luki isoin mustin kirjaimin, usealla eri kielellä : Sotilasalue.

--

Sanoja: 627

Mä nyt kirjotan tämmösen, ku tätä toivottiin, vaikka kaikki termit on mulla ihan hukassa, koska en tie inttijutuista hevonpeetä, joten tästä tulee varmaan aika paska, mut ainaki oon sit yrittäny xD + Sorry jo valmiiks, mut tää stoori tulee tod.näk tosi hitaasti muutenki, koska lomaa, reissua, keikkaa, umk:ta, putousta ym. kaikkee tulossa. I ♡ Flatline. Can't wait to see it live! :)