From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

West Coast Vibes 5/6

LA BABY

Aleksi

"Mä voisin muuttaa tänne Losiin" - Olli kertoi mulle palmujen katveesta, kun me kuljeskeltiin jossain Los Angelesin bulevardilla. Me oltiin tultu vielä hetkeksi katselemaan menoa ennen illan, ja samalla koko kiertueen päättävää keikkaa. Aika täällä olisi kohta loppumassa ja kotiinpaluu odotti jo melkein nurkan takana.

"Okei?" - mä totesin. Täällä oli mahtavaa, mutten mä nyt ehkä kuitenkaan nähnyt itseäni asumassa täällä tai missään muuallakaan noin neljän miljoonan ihmisen kaupungissa. Saati sitten Ollia! Jätkä saanut aina itseään edes hilattua kotipuolessakaan pääkapunkiseudun ruuhkiin sieltä pohjolan perämetsistä.

"Nimikin sen jo kertoo, Ma-te-LA, mate LA, kaikki frendit vois puhuu musta sit niin" - se tavasi sen nimeä. Mä naurahdin. "Missä me sit asuttas?" - mä tiedustelin siltä. "Kuka sano, että mä sut ottasin mukaan?" - Olli kysyi multa virne naamallaan. "Hei!" - mä huudahdin ja mutristin mun huulia muka loukkaantuneena. Sen olisi nyt parempi todellakin vitsailla, koska mä en ollut päästämässä tota kundia näpeistäni, en tosiaan. En, vaikka se muuttaisi toiselle puolen maailmaa. Mun olisi seurattava sitten vaan perässä.

"Älä muru mökötä, ikäänkun mä nyt voisin muka ees olla ilman sua, it's not possible, sä oisit sit mun LA baby" - se sanoi ja otti mua kiinni käsistä.

"Mut Ale, rakas, mun täytyy tunnustaa sulle yks juttu" - se kuitenkin sitten kertoi, ilmeen sen kasvoilla muuttuen vähän vakavaksi. Mä katsoin sitä kysyvästi. "Mä.. mä.. kun me oltiin Vegasissa, niin mä.." - se alkoi änkyttää ja mä odotin sen jatkavan. Sille tuotti selvästi vaikeuksia kertoa jotain ja mua alkoi pikkuisen huolestuttaa. Mitä se oli oikein tehnyt?

"No, mä niinku halusin pyytää.. tai kun mä niinku.. mun teki mieli kosia sua" - se sitten sai lopulta kakaistua ulos. Mä olin ihan äimänä. Tuijotin sitä suu auki. Mitä mä just olin kuullut?

"Öh, halusiks sä siis.. mennä mun kanssa naimisiin?" - mä änkytin nyt vuorostani, vaikka sitä kai kosiminen nyt yleensä tarkoitti. "Joo, halusin.. tai haluan! Mut vasta sit joskus" - se kertoi ja puristi mun käsiä lujemmin omissaan. Mä tuijotin sitä edelleen ja koitin ymmärtää jotakin, mutta mun aivot jumitti tai sitten sen selitykset oli vähän epäselviä.

"Mä tajusin, ettei se ollut kai oikein ajankohtaista, mut mun teki silti mieli. Ja tota.. niin.. mä halusin vaan jonku takia kertoo sen" - se jatkoi ja punastui.

Se oli oikeassa. Ei se ollut ajankohtaista. Noin miljoonastakaan eri syystä. Mutta se, että se edes mietti sellaista.. että se niinkun halusi sitoa itsensä muhun joskus, muutenkin kun välillä käsiraudoilla, merkkasi mulle aika tosi paljon.

"Mä olisin sanonut kyllä, mun päässä ei välillä oo yhtään järkevää ajatusta, kun mä oon sun kanssa" - mä kerroin sille. Se oli totta. Meissä ei oikeasti ollut varmaan mitään mikä olisi ollut järkevää. Ja mä olin mielestäni muuten aina ollut ihan suht fiksu ja tehnyt ihan hyviä valintoja mun elämässä. Mutta sitten oli tullut Olli ja pistänyt kaiken uusiksi. Ja silti, vaikka tunteet oli voittaneet järjen, se oli paras valinta mitä mä koskaan olin tehnyt.

Mä en voinut itselleni mitään. Mä hyppäsin Ollin syliin. Se otti mut kiinni ja piteli mua sylissään, meidän katsoessa vain hymyillen toisiamme. "Mun ois ehkä pitäny sittenki toteuttaa se" - se naurahti. "Mä luotan siihen, että sä toteutat sen, sitten joskus" - mä mumisin kasvot kiinni sen omissa. Se suuteli mua siinä, ihan keskellä katua, mutta täällä ollessa oli käynyt jo hyvin selväksi se, ettei ketään ympärillä kiinnostanut. Ihmisiä tuli ja meni, eikä kukaan katsonut ketään randomeita rakastavaisia.