One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Pliis katotaan se uudestaan!" - kaikki bussissa kerjäsivät, kun keikkakilppi päättyi. "Me katottiin se jo kahesti" - Niko totesi huokaisten. "Vielä yhen kerran jooko? Jooko?" - porukka jatkoi silti mankumistaan. "One more time!" - Joonas virnisti ja toisti videon kaikkien nauraessa.
"Ootteko ny tyytyväisiä?" - Niko kysyi porukalta, videoklipin päätyttyä. "Joo, ollaan" - me naurettiin vedet silmissä. Mä melkein kuulin korvissani sen äänenkin, miten kangas kiristyi äärimmilleen, rusahti ja sitten repesi oikein kunnolla.
Nikon housut oli tosiaan revenneet kesken keikan, niin, että se oli melkein puolikas perse paljaana joutunut esiintymään lavalla, kun ei ollut muutakaan voinut. Sen bokseritkin oli revenneet ja pakarat paistoi niiden välistä paljastaen melkein senkin, minne valo ei sitten enää paistanutkaan.
"Voi olla, että tuut saamaan fanilahjoina aika monet bokserit lähiaikoina" - mä totesin. "Tulis tarpeeseen" - Niko huomautti. Meillä oli kiertue meneillään ja meet&greettejäkin oli jokunen, joten Nikon kalsarikokoelman kasvu oli hyvinkin todennäköistä. Tai ei se oikeastaan kuitenkaan kasvaisi, kun kalsarit harvenisi varmaan samassa tahdissa, ainakin jos sama linja jatkuisi. "Sun pitää hioo sun muuveja lavalla nii ei kaikki ratkee, tai palata takas haaremityyliin tai vaikka hameeseen, jos se auttas" - Joonas virnisti. "Vois, mut ainaki pysyy tuuletus kohallaan näilläkin, hiki siellä kuitenki aina tulee" - se kohautti olkiaan.
Mutta kyllä niitä vaatteita repesi välillä muillakin. Kuului asiaan. Viime rundillakin Joelin housut oli revenneet, mutta vain sisäreidestä, joten se ei ollut joutunut kekkelöimään puoli persettä paljaana lavalla. Oli siitäkin kyllä riittänyt kettuilua, että mahtailiko se lavalla niin paljon, että sen housutkin repesi, kun joku pyrki niissä ylös ja ulos sen esiintyessä. Varsinkin, kun se julkaisi vielä faneille kuvakin, missä juuri siinä kohdalla luki I love you. Suurta oli sen rakkaudenosoitukset.
Mä en kyllä oikeasti tiedä mitä mä olisin tehnyt, jos mun housut olisi revenneet yhtä pahasti kaikkien edessä. Tai varsinkaan jos Alelle kävisi niin. Mä varmaan raahaisin sen äkkiä kauhuissani pois lavalta. Itse mä ehkä koittaisin vaan piiloutua bassoni taa ja suojaisin sillä itseäni lopun keikan ajan.
"Pääset taas pian perseines seiskaan" - mä totesin Nikolle. Ei olisi sille uutta, se oli siellä kalsarit jalassa ennenkin keikkunut, itse asiassa suunnilleen juuri vuosi takaperin. "Se on aina kiva, jos kotopuolessa on asiat niin hyvin, että mun äässistä riittää uutisaihetta ulkomailta asti" - se nauroi. Se ei tosiaan ollut niitä miehiä, jotka ei osanneet nauraa itselleen ja mä olisin hyvin voinut kuvitella sen vetävän keikan loppuun tarvittaessa vaikka sitten ilman housujakin. "No on se hyvä äässi" - mä kehuin sitä. "Kiitos, tykkään itekin, eikä muutkaan oo valittaneet" - se virnisti.
Varmasti olikin niin, mutta mun mielessä oli silti aina yksi yli muiden. Sitä parempaa silmänruokaa vain ei ollut. Se oli enemmänkin fat kuin flat, niin kun sillälailla hyvällä tavalla muodokas, jota silmät ajautui väkisinkin tuijottamaan tai jota oli pakko pikkuisen puristaa tai läimäyttää, jos se sattui sopivasti eteen. Mutta seiskan tai minkään muun juorulehden sivuille se ei todellakaan päätyisi. Over my dead body.
"Mitä sä mietit, kun hymyilet noin?" - Aleksi kysyi multa. "Sua" - mä vastasin sille. Tottahan se oli, ehkä vähän kaunisteltuna, mutta se kuullosti pikkuisen paremmalta kuin se, että mä olisin sanonut haaveilleeni viimeisen noin vartin ajan sen perseestä. Tosin sekin aika oli ehkä hieman alakanttiin arvioitu, mutta siinä oli tauko välissä, joten sitä ei laskettu.
"Tuu viekkuun, sä sammut kohta" - Aleksi hymähti, kun mun silmät alkoi lupsua kiinni keikkabussin tasaisessa hurinassa. Mua nukutti. Mä en jaksanut edes siirtyä punkkaani, vaan siirryin lähemmäs Aleksia ja nojasin siihen. Mä nukahtaisin ihan justiinsa. Mutta ei se mitään, mä voisin hyvin uneksia vähän vielä lisääkin siitä ja sen.. tai siis siitä.
"Helicopter challenge! BC edition! Kuka tulee mukaan?" - mä kuulin porukan huutavan, kun mä havahduin pysähtyneestä bussista, josta Aleksi paineli Joelin kanssa ulos. "Mihin ne meni?" - mä kysyin puolinukuksissa Joonakselta. "Leikkiin helikopteria" - Tommi vastasi sen puolesta. "Joo, me kuvataan se" - Joonaskin sai suunsa auki. "Mitä? Ei. Allu ei tuu semmoseen mukaan" - mä kauhistuin ja olin hetkessä hereillä. Just kun mä olin miettinyt perseitten päätymistä seiskaan, mä sainkin olla huolissani siitä etupuolesta.
"Olli, se oli sen idea" - Joonas kertoi virnistäen ja mä tuijotin sitä suu auki. Tällä oli taas taatusti jotain tekemistä sen hiusten värin muuttumisen kanssa. "Mä armahdan sut, siis tuolla on niinku oikee helikopteri, hölmö" - Joonas täsmensi ja osoitti ikkunasta ulos, missä portin takana tosiaan komeili varmaan joku ilmavoimien maastonvärinen kopteri.
"Aijaa" - mä nolostuin. Mä luulin, että siellä olisi kohta toisenlaiset helikopteroinnit kohta meneillään, niinkun ilman vaatteita versio. Sellaiset, mitä juuri esimerkiksi Joonas usein harrasti kännipäissään kaikkien muiden iloksi. Tai suruksi. Miten sen nyt otti.
"Sä oot vähän ristiriitanen, kun muka huolehdit niin kovin Alen siveydestä, oot suojaamassa sitä aina kaikelta ja hetken päästä oot ite sen kimpussa viemässä ne loputki rippeet sen viattomuudesta" - Joonas hymähti mulle muittenkin nauraessa. "Älä ny oo oikeesti niin omistushalunen, hellitä vähä" - se kuiskasi vielä mun korvaan ja silitti mun hiuksia, ennenkun lähti ulos.
"Mut mut.. " - mä änkytin sen perään. Mitä se oikein höpötti? Olinko mä omistushaluinen ja takertuva? Mustasukkainen? En kai. Vai olinko? En mä voinut olla. En mä ollut sellainen. Mä vilkaisin mun jalkoihin. Mulla oli jalassa valkoiset adidaksen tennissukat, mustaa oli vain niiden logo ja raidat. Joo, nekin sen todisti. En mä ollut. Mutta mä menisin silti varmuudeksi vähän vahtimaan mitä se blondiklubi siellä taas duunasi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 888
Joku stoorin alku + En sano mitään Aleksin rasva ja voidepurkeista ja putkiloista. Enkä siitäkään mitä mun aivot pisti Ollin siltä vuorollaan pyytämään. I say nothing. Nothing comes out of my mouth.
