Niin hiton onnelliset veljekset

Ilo - Onneksi on vielä ihaniakin ihmisiä

---------------------------------
Tässä luvussa puhutaan ruotsia, mutta koska en itse osaa sitä, niin en rupee vääntää kääntäjän kanssa enkä laittaa suomennoksia erikseen, vaan ne repliikit, jotka on puhuttu ruotsiksi, on kirjoitettu kursiivilla!

PS. Tämä luku saattaa olla tuttu Eihän enkelit pelkää pimeää-kirjan lukijoille, sillä tää kyseinen kohtaus on siinäkin kirjassa, mutta Leon näkökulmasta! Niin, ja Topi on tuttu Revityt siivet eivät kanna-kirjan lukeneille, sillä Topi on sen päähenkilön (Nooran) serkku!
---------------------------------

Luvun päähenkilöt:
Ilo Kangas (19v), Jami Vänninen (19v), Leo (20v), Joona (20v), Topi (21v)

Musiikki jytäsi sisällä ihan saakelin kovaa, joten olimme tulleet Jamin kanssa pihalle säästääksemme korvaparkojamme, istuen yhdellä pihan rautaisista koristeellisista penkeistä. Olimme erään meitä vuotta vanhemman Veetin bileissä Lukonmäellä, joka oli kyllä saattanut olla virhe, koska täällä tulis vähintäänkin kuulovaurio. Ainakin jos viettäis aikaa sisällä. Pitäis ehkä lähtee kohta kotiin..

"Että semmoset bileet", vieressäni istuva Jami tokaisi, mun kääntäessä sinivihreiden silmieni katseen Jamin vihreisiin. Ruskean tukkansa peittona sillä oli musta lippis, ja ylläänkin tummasävyisiä vaatteita, kuten aina. Toisin kun mulla. Mä olin aina - kuten nytkin - pukeutunut kirkkaisiin väreihin, ja puolipitkät keskijakauksella olevat hiuksenikin olivat aina yhtä värikkäät ja huomiota herättävät. Tällä hetkellä ne oli päältä hempeän vaaleanpunaiset ja alta tummanruskeat. Olin myös ehostanut itseäni tänään hieman; mulla oli punertavaa luomiväriä ja olin liimannut poskipäilleni tekotimantteja. Toisessa korvassani mulla roikkui kristallikorvis ja kaulassani oli paksu hopeaketju, jonka päässä killui lohikäärmeen koura pitelemässä kristallipalloa.

"Jeps. Ei jotenkin yllätä, kun on Veetistä kyse. Kun sen täytyy päästä leveilee niiden upealla äänentoistolaitteistolla sun muuta", mä hymähdin, saaden Jamin virnistämään.

"No jep. Tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin", Jami hymyili vinosti, mun hymähtäessä uudelleen. No jep. Veeti oli kunnon snobi sekä aikamoinen naistenmies, ja siitä oikein paistoi se, miten se leveili perheensä rahoilla saadakseen pesää. Joten ei, en tiiä itsekään, miks me oltiin tultu tänne pippaloihin. Varmaan ihan vain viettääksemme aikaa muiden Posselaisten kanssa, joita ei tosin vieläkään näkynyt. "Onks kukaan laittanut mitään sinne meidän WhatsApp-ryhmään?"

"Ootas, mä vilkaisen.." mä mutisin ja kaivelin luurini taskustani. Jamin puhelimesta oli jo tunti sitten loppunut akku, kun se höntti oli unohtanut ladata paska-akkuisen puhelimensa ennen lähtöä. "No hitto, joo. Niki on laittanut sinne, että ne päättikin jättää tulematta kun kuulivat, että Joona on kutsuttu tänne, ja että toivottavasti me ei olla ehditty jo tulla tänne eikä varsinkaan olla kohdattu Joonaa."

"No, en ihmettele että ne päätti jättää tulematta, en minäkään tahtois olla saman katon alla Joonan kaa.." nyt vuorostaan Jami mutisi, vilkaisten taloa päin ennen kuin kohdisti vihreiden silmiensä katseen takas muhun. "Pitäiskö meidänkin lähtee pois? Minäkään en oikeesti välittäis kohdata Joonaa."

"Joo, ehkä me voitais-"

"Jou Ilo ja Jami! Mukava nähdä teitä!" tuttu ääni kiekaisi kuitenkin ykskaks minut keskeyttäen, mun ja Jamin kääntäessä katseemme Leoon, joka huiskutteli meille kädellään. Me vastattiin sen tervehdykseen ilahtuneet hymyt kasvoillamme samaan aikaan, kun se lähti astelee meitä kohti joku meille tuntematon jätkä-oletettu vanavedessään. Jos Leo oli täällä niin olisimme turvassa Joonalta ja voisimme jäädä vielä hetkeksi.

Leo me tunnettiin lukiosta sekä lukion aikana järjestetyistä tuhansista bileistä joihin sekä mä ja Jami että Leo ja sen ystävä Elias olimme osallistuneet. Leo ja Elias olivat vuotta vanhempia kuin me, eli samanikäisiä kuin Riemu. En kuitenkaan tuntenut Leoa Riemun ansiosta, vaan ihan omasta takaa, sillä Leo oli puolustanut mua veljeni tavoin monesti suvaitsemattomilta mulkuilta sekä koulussa että niissä lukemattomissa bileissä. Kaikissa niissä bileissä - joissa Riemu ei ollut koskaan juossut kuten minä - me oltiinkin Leon kaa oikeastaan tutustuttu alunperin paremmin toisiimme. Mä olin jopa kerran avautunut Leolle muutaman drinkin voimin, kun se oli puolustanut mua eräissä bileissä mua kiusanneilta ja häiriköinneiltä idiooteilta, etten mä identifioitunut pojaksi enkä tytöksi, vaan olin vain Ilo. Eikä Leo ollut tuominnut mua. Lainkaan.