Antinoos

Karhu

J. Karhu muutti tämän paritalon tuohon toiseen puoliskoon viime helmi-maaliskuun vaihteessa. Tämä on ihan mieletöntä, mutta J. Karhu on oikeastikin siis niin karhu, niin karhu, oikea bear. Hän osti oman puolensa Mumman ja Ukon perikunnalta.
Ihan pakko kertoa muutama juttu Mummasta ja Ukosta – näillä nimillä heidän lapsenlapsensa kutsuivat heitä. He olivat aivan uskomattoman ihana, vähän höpsähtänyt pariskunta, naimisissa yli kuusikymmentä vuotta. He olivat jo melkein kahdeksankymppisiä, kun ostin tämän oman puoliskoni. Asuin näiden maailman suloisimpien naapureiden kanssa seitsemän vuotta, tai Mumman kanssa vain viisi, kun hän kuoli kaksi vuotta ennen Ukkoa.
Kun heille selvisi, että minä olen homo, he olivat haljeta ihastuksesta. He olivat alkaneet epäillä sitä, kun tulimme pitäneeksi ystävieni Läskin ja Tikun kanssa vähän liikaa ääntä seksisessioissamme. Erään kerran Mumma sitten tarttui minua hihasta asuntojen yhteisessä kuistieteisessä – siitä on sitten omat sisäänkäynnit asuntoihin. Silmät innosta säihkyen ja punaiset posket hymyyn kurtistuneina hän kuiskasi:
– Juhani, oletko sinä se semmoinen mies?
– Ai mimmoinen?
– No, mikä se on? Kun tykkää toisista miehistä.
– Homo vai?
– Hyi kamala mikä sana! Just se.
– Joo, olen minä homo.
– Oi, miten ihanaa! Tiedätkö, olen kyllä kuullut, että sellaisia miehiä on, mutta en ole elävänä koskaan tavannut. Saisinko minä vähän koskea sinuun? Tunnustella, miltä se semmoinen mies tuntuu?
– Ole hyvä vain, nauroin, ja tämä pieni mummeli taputteli vapisevin käsin minua joka puolelta, – Miltä tuntuu?
– Nyt olen kyllä vähän pettynyt. Et sinä mitenkään erilaiselta mieheltä tunnu. Ukko, tulepa sinäkin koettamaan! Ei tämä miehimys minusta mitenkään erilainen ole!
Ja ukko tuli, silmät killillään ja suu naurussa. Hänkin kopeloi minut läpi ja huokaisi sitten:
– Ja mekö Mumman kanssa fundeerattiin, että kyllä sinun vähän erilaiselta täytyy tuntua.
Sen jälkeen aina, kun Läski ja Tikku tulivat käymään, tämä iloinen pariskunta oli ovensa raosta iskemässä minulle silmää tietävän näköisinä.
Ja kerran kun minulla oli tilapäisiä sydänsuruja ja itkin rakkaudetonta elämääni heidän keittiönpöytänsä ääressä, Mumma taputti kättäni ja ehdotti:
– Ota tuo Ukko sänkyysi. Ei siitä minulle enää mitään iloa ole.
– Minä olen kyllä heti valmis, Ukko käkätti niin, että kahvit läikkyivät pöydälle. – Taidan vain olla liian vanha noin nuorelle ja komealle miehelle.
Minä liikutuin niin, että oli ihan pakko halata heitä. Vaikka oli Ukosta vielä Mummallekin iloa. Meillä lipsahti yhtenä myöhäisiltana poikien kanssa taas kerran paneskelutuokiomme turhan äänekkääksi. Siis ihan totta, Läski kiljuu kuin teurastettava porsas kun sitä panee kunnolla takapuoleen. Ja Tikku puolestaan mörisee matalalla bassollaan niin, että peruskalliokin vavahtelee. Kas, kun seismologian laitos ei ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. No, joka tapauksessa aamulla Mumma tuli pihalla puristamaan minua käsipuolesta. Hän hehkui onnesta:
– Kiitos, että teillä oli niin mukavaa eilen ehtoolla.
– Anteeksi. Me taisimme metelöidä liikaa.
– Voi ei! Me kuuntelimme ihan mielissämme Ukon kanssa korvat pitkällä. Ja tiedätkö, mitä? Hihihii... Ukko innostui niin, että minullakin oli mukavaa. Ymmärrätkös, Mumma kikatti ja pukkasi minua kylkeen.
Voi luoja, ne vanhat pervot olivat innostuneet peuhaamaan kuunneltuaan aikansa meidän menoamme. Tai onhan se aika suloista, että kahdeksankymppisetkin vielä intoutuvat lempimään. Viikolla, kun juttelimme pihalla, Ukko tempaisi äkkiä Mumman takaapäin halaukseen ja puristeli tämän rintoja. Hän käkätti vanhaan tapaansa:
– Koskas te pojat aiotte taas pitää hauskaa? Ajattelin, että jos varoittaisit hyvissä ajoin, että osaa varata nitroja yöpöydälle.
Tulee oikein haikea mieli, kun nyt muistelen niitä kahta hervotonta naapuriani. Sitten Mumma kuoli muutamassa sekunnissa, kun hänellä katkesi saunan jälkeen verisuoni päässä. Heidän poikansa Pertti yritti houkutella Ukkoa sen jälkeen hoitokotiin, mutta tämä ei millään halunnut lähteä kotoaan minnekään. Niin minä sitten lupauduin katsomaan hänen peräänsä. Kävin hänelle kaupassa samalla kun itsellenikin, huolehdin, että hän varmasti söi ja hoiti hygieniaansa, ja pesin pyykit. Vuosi sitten syksyllä Ukon liikkuminen kävi huonoksi, ja hän päätti itse siirtyä hoitokotiin – minua vaivaamasta niin kuin hän sen ilmaisi. Kun Pertti vei hänet, Ukko halasi minua pihalla.
– Pidä itsesi miehenä, Lateksi, hän kuiskasi ja käkätti päälle silmää iskien: – Tiedät kyllä, minkälaisena miehenä.
Kerron kohta tuon Lateksi-jutun. Ukko kuoli siellä hoitokodissa ensimmäisenä yönään. Ikävään, minä veikkaan, Mumman ja kodin ikävään. Pertti pani naapuriasunnon myyntiin. Hän oli niin fiksu mies, että halusi minut mukaan siihen ostajan valintaan. Hän sanoi, että minullehan siinä naapuria valitaan, ja ettei parasta tarjousta hyväksytä, jos minä en pidä ostajasta. Olin siis ihan liikutettu hänen eleestään. Ja niin päädyimme J. Karhuun.
Ehkä kannatin häntä siksi, että hän oli yksinäinen mies. Kaipa näin hänessä tulevan kohtaloni, vaikka eihän hän ole kuin neljä vuotta minua vanhempi, neljäkymmentä. Eikä hänen tarjouksensakaan huono ollut, Pertti oli ihan tyytyväinen. Varmaan viehätyin siihenkin, että hän vaikutti niin eleettömän vaatimattomalta, vaikka on häijyn näyttävä mies. Hän on minua joitakin senttejä pitempi, mutta muuten järkyttävästi isompi. Silti hänessä ei ole läskin läskiä, kaikki on paljastunut huikeiksi lihaksiksi. Hänellä on niin valtavat hartiat, että hän joutuu kulkemaan ovissa sivuttain, ja silloinkin nännit meinaavat juuttua saranapuolelle, sillä hänen rintakehänsä on tynnyri. Ja jestas, mitkä reidet ja pohkeet – niitä en tietysti nähnyt tarkasti silloin talvella. Niistä riittäisi kolmen miehen tarpeisiin, eivätkä nämä silti näyttäisi rimppakintuilta. Hänellä on tumma sänkitukka ja –parta ynnä muuallakin varsin runsas karvoitus, ihan riittäisi töitä ruohonleikkurille. Siis täysi karhu.
Hän opettaa yhdessä kaupungin lukiossa englantia, ruotsia ja ranskaa. Ihmettelen, miten hän pystyy möreällä äänellään laisinkaan lausumaan ranskaa. Ylipäätään on outoa ajatella, että mies, joka pikemminkin näyttää ronskilta roskakuskilta, on kielten opettaja. Toisaalta eihän minustakaan kukaan usko, että olen katsastusinsinööri. J. Karhulla ei kyllä takuulla ole koulussa kurinpito-ongelmia, pahinkin huligaani vaipuu ihan luonnostaan lattianrakoon hänen fysiikkansa edessä. Tai ehkä hän taikoo oppilaansa mykiksi samalla keinolla, jolla lumosi minut typerästi hymyileväksi 'kyllä, joo, kyllä' –nyökyttelijäksi. Syvältä kulmien alta katsovat maailman kauneimmat tumman siniset silmät niin totisina sinua, että tunnustat saman tien kaikki syntisi ja paheesi, nekin, joista olet vasta haaveillut. Tällainen mies siis muutti naapurikseni.
Kun hän muutti, hänellä ei ollut ainuttakaan ystävää apuna, vain kaksi muuttofirman miestä. Niin ja sitten tietenkin minä. Minä vähän huolestuin, josko hänellä ei ole lainkaan kavereita. Meinasi ihan sääliksi käydä. J. Karhulla oli laatikkokaupalla kirjoja, mutta huonekaluja todella vähän. Jos vähän pistän omiani, niin vanhanpojan välttämättömät sänky, pöytä ja pari tuolia. Ihmettelin, millä hän aikoo täyttää asuntonsa, viisi huonetta, keittiö ja kylppäri. Kuntoiluvälineitä oli kylläkin sitten senkin edestä.
Niistä sain idean. Meillä on yhteinen kellari, jossa on sauna, pesuhuone, pyykkitupa pesukoneineen, omat varastot ja sitten iso tyhjä tila. Sillä tilalla ei ole mitään käyttöä, joten ehdotin J. Karhulle:
– Sinähän voisit tehdä kellariin kuntosalin.
– Jaa. Niin. Kävisikö se?
– Tietysti. Saunaankin olisi vain pari askelta.
– Niin. Kiitos. Se on sitten muuten sinunkin käytettävissäsi, Karhu murahti ja katsoi minua totisena päästä varpaisiin päätellen ilmeisesti minun kuntosalia tarvitsevan.
– Oh, enpä tiedä, osaisinko käyttää puoliakaan noista vempaimista.
– Minä opetan, hän tokaisi, ja vannon, että hänen suupielensä nytkähtivät millin verran hymyyn päin.
Sillä silmänräpäyksellä päätin, että niiltä oppitunneilta en lintsaa enkä myöhästy kertaakaan. Kun kaikki hänen tavaransa oli saatu sisään, opastin J. Karhulle intoa puhkuen ja kädet huitoen vielä, miten sauna pannaan päälle, pesukone ja lämmitys toimivat ja kaikkea muutakin siinä talossa asumiseen liittyvää. Sivu mennen, viime kevättalvena minun ei tarvinnut enää tehdä lumitöitä, J. Karhu rakastaa niitä. Kun muuttohommat siltä osin olivat ohi, odotin tietenkin, että hän tarjoaisi talkookaljat tai jotain, mutta sain tyytyä kahvikupposeen. J. Karhu on raitis.
Rinnakkaiselomme naapureina käynnistyi rauhallisissa merkeissä, siis emme juuri häirinneet toisiamme. Jotain pientä käytännön asiaa J. Karhulla oli joskus kysyttävänä, muuten emme edes juurikaan nähneet toisiamme. Saati kuulleet, sillä hän elää ihmeen hiljaisesti. Lähdimme useimpina aamuina yhtaikaa töihin. Tarjosin hänelle pari kertaa kyytiä, kun hänellä ei ole omaa autoa, mutta hän sanoi kulkevansa työmatkansa ehdottomasti aina polkupyörällä tai kävellen. Hiukan hermostuttava mies noin niin kuin elämäntapojen kunnollisuutta ajatellen. Kyllä miehessä pientä säröä pitäisi olla.
Vasta ensimmäisenä yhteisenä viikonloppuna kiinnitin huomiota kellarista kuuluvaan kolinaan. Arvasin, että nyt olisi mahdollisuus aloittaa kuntosalioppitunnit. Hieman kiihottuneena – no, paljasta hikistä pintaa ja pullistelevia lihaksia tiedossa – rynnistin alas. Siltä varalta, etten olisikaan tervetullut, keksin, että olin tulossa laittamaan saunan päälle.
J. Karhu makasi penkillä ja työnsi tangossa kammottavaa rautamäärää kohti kattoa. Päätin heti, että tuolle penkille en käy makaamaan. Jo se pelkkä tanko olisi murskannut rintakehäni, kun se olisi kumminkin lipsahtanut uupuneista käsistäni. Nyt sitten näin tämän vankan karhun lihakset kunnolla paljastavassa vaatetuksessa, hikinen hihaton t-paita, pyöräilyshortsit, nilkkoihin rullatut urheilusukat ja lenkkarit. Ja niitä muskeleita piisasi kyllä kielten opettamiseen! Silmät pullollaan ja huulet väpättäen sokelsin:
– Saunan päälle... siis... ajattelin...
– ... kymmentä. Hyvä ajatus, J. Karhu huohotti, kun kompuroin viereiseen pukuhuoneeseen saunan lämmitysnappia painamaan. – Haluatko saman tien kokeilla näitä vehkeitä?
– Käyhän se, yritin kuulostaa huolettomalta.
Sain rehkiä kaikilla laitteilla lyhyitä sarjoja. J. Karhu valisti koko ajan vieressä totisella naamallaan oikeasta tekniikasta. On ihan ihmeellistä, että niinkin yksinkertaiselta kuulostavassa asiassa kuin soutulaiteella soutamisessa pitää olla tarkkana oikeista asennoista. J. Karhu paineli väkevällä kourallaan milloin selkääni milloin jalkojani, että saisin parhaat tehot irti oikeisiin lihasryhmiin ja etten vammauttaisi itseäni. Tai tarttui tiukasti vyötäisiini, kun huhkin käsipainoilla. Näissä ensimmäisissä treeneissäni oli lähellä, että heittäydyin vallan 'neidiksi', että saisin hänet pitämään itsestäni kiinni vieläkin enemmän ja tiukemmin. Hänen karhumainen likiolonsa ja hikensä tuoksu panivat pääni sekaisin villeistä ajatuksista, mutta hän oli jääkaapista juuri otettu viilipurkki. Ei siis niin homonhäivääkään tai sitten minä olin hänestä väärää tyyppiä. Näin alkoi kuitenkin kuntoilu-urani. Nyt yli puolen vuoden jälkeen voin kehua, että tuloksia näkyy, vaikka toden sanoen edistyminen on kyllä ollut hidasta, hikistä ja takkuilevaa.
Menimme siitä saunaankin yhdessä. Outoa, että lauteilla, joilla mahtuu tavallisesti hyvinkin kolme miestä istumaan, oli tukahduttavan ahdasta J. Karhun kanssa. Sen miehen olemus nielee tilaa. Muuten minulla ei ollut enää siinä vaiheessa mitään ongelmia himojeni hillitsemisessä. Olin laitteilla rehkimisestä niin poikki, että hormonit olivat kerta kaikkiaan umpiunessa. En jaksanut innostua edes hänen kalunsa näkemisestä, se on ihan normaali kokoa kuten omanikin – ettei siinä sikäli mitään tajuntaa räjäyttävää uutuutta ollutkaan
Kun kysyin, miksen ollut aikaisemmin viikolla kuullut kolinaa uudesta kuntosalistamme, J. Karhu kertoi käyvänsä siellä iltapäivisin koulun jälkeen. Siis kun minä vielä olin töissä. Asiallahan ei muuten ollut väliä, mutta sen jälkeen muutuin töissä aina iltapäivisin hiukka hermostuneeksi. Päässäni näet vilisteli ruokottomia kuvia hikisistä, jännittyvistä lihaksista kotomme kellarissa.
Sitten koitti Läski, Tikku ja Lateksi -viikonloppu. Olemme kolme sinkkua kaverusta, joita yhdistää suuri rakkaus ja intohimo fetissipervoiluun. Läski on pätkä, hädin tuskin 170 senttiä. Kuten nimestäkin voi päätellä, hän on lihava. Ainakin 110 kiloa. Ja joka ainoa ylimääräinen kilo on takuu varmasti puhdasta, hyllyvää ihraa. Hän on hulluna kumiin. Hänen suosikkiasunsa on musta sukelluspuku, johon hän rakastaa verhoutua päästä varpaisiin. Myönnän, että hän on koominen näky ahtautuneena valtaisine läskeineen kumipuvun sisään, mutta on myös älyttömän kiihottavaa kouria ja puristella rajussa menossa hänen mustaa, kumista, vellovaa kroppaansa. Ja kun häntä panee, läskit aaltoilevat jännästi työntöjen tahdittamina.
Kuin koomikkopareissa ikään, Tikku puolestaan on pitkä, lähes kaksimetrinen, ja kammottavan laiha. Hänen aataminomenansa on varmaan suurempi kuin nenä. Niin kuin luulisi, Tikku ei ole saanut kutsumanimeään pituutensa ja laihuutensa takia, vaan siksi, että hänen kalunsa on kaksikymmentäkolme senttiä pitkä, mutta ohut kuin lyijykynä. Naidessa sitä tuskin tuntee takapuolessaan – joo, tietenkin liioittelen. Tikku kuolaa nahkakuteiden perään. Hänellä on niitä valtava valikoima. Kun moottoripyöräkausi alkaa, hänen kaaransa kyydissä ei uskalla istua, sillä joka kerta, kun hän näkee tien päällä nahkamotoristin, hän on menettää autonsa hallinnan ja syöksyä metsään.
Minä olen sitten näiden kahden väliltä, siis aika normaalimittainen mies. Silläkin tavalla olen kavereideni väliltä, että pidän sekä kumista että nahasta. Minulta löytyy vaatteita kummastakin materiaalista aina saappaita myöten, märkäpuku kahluusaappaat bootseja prätkäpuku ja niin edelleen. Sitten keksin lisäksi lateksiasut. Kiihotun mustista, hieman nahkeista, ihoa nuolevista ja natisevista lateksihousuistani ja –t-paidasta. Kun Mumma ja Ukko näkivät minun käyttävän niitä housuja, he alkoivat nimittää minua Lateksiksi, ja siitä se tarttui kavereideni suuhun.
Tämä pervojengimme on tavannut jo vuosia kerran tai kaksi kuukaudessa, useimmiten minun luonani. Aloitamme perjantai-iltana, lauantaina käymme välillä saunassa ja jatkamme sunnuntai-iltapäivään. Se ei ole mitään kännissä örveltämistä, vaikka alkoholia hieman otammekin. Meidän ilottelumme on vakavamielistä irstailua, jossa vapaaksi päästetyt mieshormonit räjäyttävät tajunnan mielihyväkeskuksen. Sm ei kuulu juttuumme kuin lievänä ja satunnaisesti, ja ainoa, joka haluaa tulla pieksetyksi, on Läski. Muuten menomme on kyllä yleensä rajua ja kovakouraistakin.
Tosin huvittaviakin tilanteita sattuu. Kerran Läski ja Tikku olivat täysissä varusteissaan sohvalla suuren intohimon vallassa. Jostain syystä he putosivat lattialle, ja Tikku jäi uikuttamaan ja voihkimaan alimmaiseksi. Hänestä näkyi vain nahkaan puetut ohuen ohuet, sätkyttelevät raajat Läskin kumiin verhoutuneiden, hyllyvien ihrojen alta. Minä sain siis aivan hysteerisen naurukohtauksen, jota jatkui varmaan tunti, kun en saanut sitä näkyä mielestäni. Pojat kylläkin suuttuivat ja ajoivat minua takaa ympäri kämppää, mikä ei lainkaan helpottanut nauruani.
Kolmikkomme siis kokoontui luokseni uuden ajanlaskuni mukaan kolmantena viikonloppuna J. Karhun muutosta. Joskus yhdeksän aikoihin perjantai-iltana olimme jo hurjassa vedossa. Olimme olohuoneen lattialla kiihkeänä mustana kumi-, nahka- ja lateksikasana. Läski oli nelinkontin ja Tikku pani häntä raivona takaapäin. Minun pääni oli tungettu Läskin mahan alle, ja otin häneltä suihin samalla kourien vatsan ihroja – lähinnä työntelin niitä syrjään, etteivät ne painuisi naamalleni ja tukehduttaisi minua. Tikun basso mölisi suureen ääneen hurjia kirouksia ja rivouksia tyyliin: Tästä saat perkeleen ihraperse tai Kerjäät lisää vai, vitun Läski. Ja niin kuin aiemmin kerroin, tällaisissa tilanteissa Läski kiljuu kuin teurastettava sika. Minä olin ymmärrettävästi aika hiljaa, mitä nyt hieman tuhisin nenän kautta.
Silloin asunnon ovea alettiin hakata ja ovikelloa rimputtaa. J. Karhu karjui hätääntyneen kuuloisesti:
– Mikä hätänä, Juhani!? Tarviitko apua? Soitanko poliisit?!
– Voi perkele, plopsautin Läskin kalun suustani. – Naapuri! Vittu, me huudettiin liian kovaa.
Könysin pystyyn ja tungin kovan kankeni ahtaisiin housuihin. Tässä kohdin lienee syytä mainita, että ylläni oli kireät lateksihousut ja –paita, nahkatakki sekä kontiosaappaat, siis täysi pornovarustus. Loikin ovelle. Henkeni oli salpautunut, avasin oven ja tekopirteänä hönkäisin:
– Ai hei, JK!
– Oletko kunnossa? Syöksyin heti, kun...
Hurjistuneen Karhun nyrkit avautuivat, pää nyökähti rinnalle ja suu lopsahti auki. Hänen silmänsä vaelsivat minussa päästä varpaisiin ja takaisin. Puhkesin höpöttämään hikeä pyyhkien:
– Oi, olen ihan kunnossa. Meillä oli poikien kanssa vain niin hurjat seksisessiot päällä, että emme huomanneet varoa ääntämme. Olisi pitänyt varoittaa sinua etukäteen. Anteeksi.
Hän tuijotti minua sanattomana hetken aikaa, punastui sitten ja käännähti nopeasti omalle puolelleen. Sen viikonlopun pidimme Läskillä suukapulaa. Tikku osaa hillitä tarvittaessa itsensä muutenkin.
Sunnuntaina iltapäivällä, kun pojat olivat menneet, kuulin kellarista kolinaa. Ajattelin, että nyt olisi kunto-oppitunnin sekä selityksen paikka, ja menin alas. J. Karhu rehki tapansa mukaan hikisenä ja komeana ja punastui taas, kun huomasi minut. Sanoin nopeasti:
– Anteeksi se perjantainen meteli.
– Ei se mitään. Päinvastoin, anteeksi, että minä tunkeuduin sillä tavalla. En arvannut, että te... sillä lailla... keskenänne, hän mutisi rautatangolle.
– Älä nyt. Minusta on hienoa, että minulla on naapuri, joka on valmis puolustamaan minua, jos hätä tulee. Ja voit olla varma, että olen heti käytettävissä, jos sinä joudut pulaan.
Hän mulkaisi minua alta kulmien, ja toisen kerran näin hänen suupieliensä nytkähtävän hymyn suuntaan. Niin, niin, hän tuskin joutuu sellaiseen rytäkkään, jossa minun apuni olisi hänelle mitenkään tarpeellinen.
Hän valmensi minua sen jälkeen tiukan asiallisesti tempoillessani niissä laitteissa. Hän ei sanallakaan vihjannut homoiluun, mutta silti minusta tuntui, että hänen hengityksensä oli aavistuksen raskasta, jopa huohottavaa. Ja aivan varmasti hänen kätensä hieman vapisivat, kun hän asentoani korjatessaan painoi niitä vatsaani ja selkääni vasten. En oikein kyennyt kuitenkaan innostumaan asiasta, kun se rehkiminen vei minusta taas mehut ihan kertakaikkisesti. Ja olinhan toisaalta nainut jo koko viikonlopun yhtä soittoa. Sitä paitsi en ollut J. Karhun homoasenteesta pätkääkään varma enkä niin naapuruuden alussa uskaltanut laittaa sitä koetukselle. Eihän hän kyllä suhteita ihan poikkikaan pannut.
Seuraavana viikonloppuna minulla oli tiedossa tylsää ja yksinäistä. Baarit eivät kuitenkaan houkutelleet. Lauantaina puolilta päivin keksin alkaa hauskuuttaa itseäni pitkällä runkkausleikillä. Pukeuduin lateksikuteisiin ja kumisaappaisiin. Kun kävin hakemassa kylppäristä liukastetta dildoiluun, havaitsin pyykkikorini olevan täynnä. Ei hätiä mitiä, äkkiä likavaatteet kellariin koneeseen ja takaisin leikkimään. Liukastin reikäni ja tökin sitä dildolla kuvitellen kaikenlaista villiä. Kesken kaiken munakello pärähti ilmoittamaan, että pyykit olisivat valmiit. Kiimakeppi housuihin, housut kiinni ja kellariin.
Vetelin koneesta viimeisiä rättejäni, kun J. Karhu tuli omalta puoleltaan oman pyykkikuormansa kanssa. Hän pysähtyi kuin seinään, kun näki minut seksiasussani, ja nielaisi muutaman kerran taas tulipunaisena. Hän aikoi ilmeisesti harjoitella myös kuntosalin puolella, sillä hänellä oli vain pyöräilyshortsit ja se hihaton t-paita ynnä lenkkarit. Ilmoitin iloisena:
– Just sopivasti. Minun pyykkini on valmis. Ripustan ne vain kuivumaan.
Nousin laittamaan kosteita vaatteittani viereisille kuivaustelineille. J. Karhu nytkähti jäykin askelin pesukoneelle ja tunki vaatteitaan rumpuun. Kun kone hurahti käyntiin, hän mumisi:
– On vähän aikaista, mutta jos laittaisin saunan päälle?
– Sopiihan se.
Kuulin, kuinka hän meni pesutupaan, mutta en kuullut, että hän olisi palannut ylös omalle puolelleen. Sen sijaan aistin selkäni takana raskaaksi käyvän hengityksen pyykkituvan oven pielestä. Hyräilin hiljaa asetellessani pyykkiä telineelle, pyörittelin välillä olkapäitä ja kumartuessani ottamaan korista uuden vaatteen taisin ihan pikkuisen liioitella lateksipyllyni liikehdintää. En, herra paratkoon, kuvitellut mitään tapahtuvaksi! En vain ollut vielä ehtinyt runkata mällejä, joten ihan omaksi ilokseni leikin mielikuvitustulella.
Mutta sitten kuitenkin tapahtui! Minulla oli viimeinen sukka kädessäni, kun kuului vain humahdus ja J. Karhu oli kimpussani aivan kiimoissaan. Hänen toinen käpälänsä ampaisi tiukasti rintakehäni ympärille ja toinen kouraisi lujasti kiinni haaroihini. Hän veti pakarani tiukasti lantiotaan vasten ja alkoi hieroa niitä yhteen. Hänen suunsa pureutui niskaani ja kaulan syrjään. Hän nuoli, näykki, kuolasi, imi, puri ja huohotti. Jumalauta, sitä mahtavaa voimaa, jolla hän puristi minut itseään vasten.
Minulta kesti vain kaksi sekuntia toipua yllätyksestä. Sukka lensi kädestäni ties minne. Minä haltioiduin. Ruumiini kiljui joka solullaan ja hermosäikeellään, että tämä on menoa nyt, jippii. Läskin ja Tikun kanssa minä joudun melkein aina olemaan se paha kaveri, joka jyystää muita, vaikka oikeasti tykkään eniten olla alistettuna ja aika rajusti vielä mielellään. Ja nyt olin kunnon käsittelyssä! Rupesin oitis vikisemään, valittamaan ja rimpuilemaan. Kietaisin saappaani J. Karhun säärien ympäri niin, että olin oikeastaan ilmassa hänen otteidensa varassa. Hamusin käsilläni tukea seinästä. Parkaisin muka hädissäni muutaman kirosanan. Ja pahus vieköön, tietenkin J. Karhu tulkitsi minut väärin! Hän päästi minut irti niin yllättäen, että putosin polvilleni. Kun käännyin, hän puuskutti parin metrin päässä ja katsoi minua kauhuissaan:
– Anteeksi, anteeksi... Minä... en minä... tiedä, mikä minuun meni... En enää... koskaan...
Se hölmö oli aivan onneton. Minähän tietysti hermostuin, että tämmöinen peli ei vetele yhtään, kelkkaa ei käännellä alamäessä sinne tänne, ei varsinkaan ylämäkeen. Yhdellä loikalla syöksyin hänen kimppuunsa. Hänen selkänsä edellä tömähdimme vastapäiseen seinään ja kaaduimme siitä lattialle kyljittäin. Kaappasin hänen päänsä kainalooni ja hieroin naama lateksipaitaan. Kähisin hänelle puolisuutuksissa:
– Vittu jätkä, tätä hommaa et jätä kesken! Kun kerran rupesit raiskaamaan, niin saat kyllä luvan raiskata loppuun asti!
– Häh, kuului tukahtunut älähdys kainalostani.
Päästin hänen päänsä irti. Hän kohotti hämmästyneet silmänsä minuun. Hymyilin ja silitin hänen sänkitukkaansa:
– Olen aina uneksinut, että tuollainen iso, lihaksikas karhu tulee ja ottaa minut enkä minä voi muuta kuin vikistä ja yrittää muka pyristellä vastaan.
Hänen silmissään välähti ilo aivan pienen hetken ajan. Sitten hän kierähti päälleni, tarttui kaksin käsin päähäni ja suuteli. Siitä tuli molemmin puolin hillittömän kiihkeä ja kiimainen suusota. Puhisimme ja puuskutimme ja sylki roiskui. Kiedoin käteni hänen selkäänsä ja yritin repiä hänen paitaansa. Potkin saappaillani hänen sääriään, reisiään, pakaroitaan. Hänen iso ruhonsa kiemurteli ja nylkytteli voimalla minua vasten. Minä ynähtelin ja vikisin onnessani hänen hurjuuttaan.
Sitten hän nousi mielipuolisen näköisenä polvilleen ja kiskoi minulta saappaat ja lateksihousut helvettiin. Hieman minua hävetti, että minulla oli Nalle Puh –kuvioiset alkkarit, mutta koska hänkään ei jäänyt niitä sen kummemmin ihailemaan, unohdin ne oitis, kun ne lensivät pyykkikoneen päälle. Kohottauduin sen verran ylös, että onnistuin kiskomaan häneltä sen hihattoman paidan kaulaan roikkumaan. Itse hän repi shortsinsa polviin ja vapautti siten tarmokkaasti sojottavan paksun kalunsa. Saman tien hän rojahti takaisin päälleni niin, että kova vehje solahti pakaroideni väliin. Hän alkoi leipoa minua väkevillä kourillaan, miten tahtoi, ja minä yritin tarmokkaasti rimpuilla kunnon uhrin tavoin, onneksi turhaan. Viimein hän huohotti:
– Liukastetta... ylhäältä...
– Ei tarvitse... Yngh... Se on jo liukas... Ongghh... Nussi minut...
Reikäni oli dildoilun jäljiltä vielä riittävän liukas ja aukikin sen verran, että hän olisi voinut luiskahtaa sisääni noin vain. Arvelin kuitenkin, että hänestä olisi kiihottavampaa, jos aukkonikin teeskentelisi vaikeasti saatavaa – ainakin se kiihotti minua. Hurjasti voimalla runnoen hän tunkeutui minuun, ja minulta oli lähteä tukka päästä pelkästä onnesta ja nautinnosta. Hän painoi menemään perseessäni sellaisella vimmalla, että meinasin painua läpi sementtilattiasta. Hän karjui aivan raivona ja minä kiljuin kuin syötävä. Sitten hän nousi etunojapunnerrukseen, katsoi minua raivopäänä silmiin, takoi lantiollaan pakarani mustelmille ja ampui lastinsa sisääni. Hän ei ehtinyt vetäytyä ulos perseestäni, kun tempaisin oman kaluni kouraan ja rupesin runkkaamaan vauhdilla. Hän löi käteni syrjään, kiskaisi kalunsa ulos ja kumartui imaisemaan vehkeeni suuhunsa. Terska ei ehtinyt kunnolla koskea kitalakeenkaan, kun minulta lensi mällit mielettömissä sätkyissä. Ja hän nieli kaiken ja nuoli kalun päälle päätteeksi.
Siinä me sitten huohotimme suu auki pyykkihuoneen lattialla, hän polvillaan ja minä selälläni. Tuijotimme toisiamme silmiin niin kuin emme uskoisi, mitä oli tapahtunut. Lopulta hönkäisin:
– Vittu, J. Karhu, sinä se vasta mies olet!
– Ja sinä niin sairaan pantava.
– Jestas, sinähän osaat puhua ihan riettaita.
Ja sitten me suutelimme hellästi. Kun keräilimme vaatteitamme, J. Karhu ei voinut olla naureskelematta kalsareistani, että minä taidan todella pitää karhuista. Tietenkin minun oli ehdottomasti suututtava ja käytävä hänen kimppuunsa. Sillä lailla pääsin pitkäksi aikaa väkevään karhun halaukseen ja siinä oli niin mukavaa.
Kun olimme nauttineet luonani virvoittavaa tuoremehua, hehkuttaneet toistemme naimataitoja ja ripustaneet hänenkin pyykkinsä kuivumaan, kapusimme saunan lauteille. Kinusin häntä kaiken aikaa jännittämään milloin minkin hikisen lihaksen ja sitten lääpin kuola valuen sen kovuutta ja isoa kokoa. Kyllä me puhuimmekin. Aloitin hieman arasti:
– Tämä voi olla hieman liian henkilökohtaista. Ei tarvitse vastata, jos siltä tuntuu.
– Voiko olla henkilökohtaisempaa kuin kulli toisen miehen perseessä? Ja sehän on jo koettu, joten kysy pois.
– Hyi, miten rivo karhu! Mutta, tuota, kun en ole huomannut sinulla vielä koskaan yhtään vierasta, niin onko sinulla lainkaan ystäviä?
– No eipä juuri. Taidan olla sillä tavalla sosiaalisesti rajoitteinen, etten helposti tutustu ihmisiin. Tai päästä heitä lähelleni.
– Nyt sinun kävi köpelösti. Minä olen nyt lähelläsi ja aion pitää talutushihnaa niin lyhyenä, ettet minusta tai perseestäni kauas enää pääsekään.
– Kylläpä kohtalo nyt kolhii minua. Mutta täytyy kuitenkin tunnustaa, että on yksi toinenkin kaveri.
– Voi paskat. Onko vakavakin suhde?
– Ei, ei. Hän on entinen oppilaani, joka opiskelee yliopistolla kieliä. Meillä on sen takia aika paljon yhteisiä jutun aiheita.
– Panetko sinä häntä?
– No, tuota, joo. Mutta hän on ihan erilainen kuin sinä! Hän on aika passiivinen ja naismainen. Semmoinen kaunis poika.
– Mitä! Enkö minä sitten ole kaunis!
– Et! Sinä olet komea niin kuin miehen sopiikin olla. Ja aivan mahtavan raivoisa seksipeto!
Muutahan ei sitten tarvittukaan. Kellistin hänet lauteille ja otin hänen kyrpänsä suuhoitoon. Kun kalu oli kivikova ja hän oirehti uhkaavasti mällinlennätystä, kipaisin äkkiä hakemassa liukkaria. Hän oli sillä välin livahtanut suihkuun. Siinä lämpimänä virtaavan veden alla sitten ratsastin hänellä hyvän tovin, ja hän teloi hurmiossaan päätä kaakelilattiaan. Kerkesin runkata itseltäni lastin hänen naamalleen ennen kuin lypsin hänet täysin tyhjäksi pyllyyni.
Saunan jälkeen söimme keittiössäni kaikessa rauhassa. Hän kysyi:
– Mites ne sinun kaverisi?
– Ai Läski ja Tikku?
– Hah. Ainakin ne sen näköiset. Mikä kuvio teillä oikein on?
– Se on täysin puhdas fetissipervopornosuhde. Ei mitään rakkausjuttuja tai parisuhteita, vaikka olemme tunteneet jo vuosia.
– Jaa. Kiinnostavaa. Mikä niissä nahka- ja kumijutuissa kiehtoo?
– Rehellisesti sanoen en tiedä. Tai en ainakaan osaa tyhjentävästi selittää. Niistä vain saa seksihommiin mieletöntä lisäpotkua. Eikö sinua kiihota mikään fetissikama?
– Ääh, kehtaanko tunnustaa... No, itse asiassa en ole saanut kunnolla nukutuksi sen viime viikon perjantain jälkeen. Siis kun näin sinut ensi kerran siinä ovenraossa nahkatakissa ja niissä lateksikuteissa ja kumisaappaissa.
Kiskoin hänet saman tien tutustumaan pervoiluvaatekokoelmaani. Hän hiplasi kaikkia suorastaan kuola valuen. Olin siitä tosi onnellinen, koska sehän tiesi myös meidän välillemme huikeita fetissiseikkailuita. Valitettavasti asuistani joka ainut oli liian pieni J. Karhun isolle ruholle. Tänä päivänä hänellä on itsellään jo paljon sopivia nahkakuteita sekä kumisaappaita ja bootseja.
Sinä yönä J. Karhu nukkui minun sängyssäni. Oli aivan ihanaa tuhista hänen miehekkäälle haisevassa kainalossaan. Olen minäkin nukkunut hänen sängyssään. Kas, kun nukumme melkein kaikki yöt yhdessä jommankumman luona. En tiedä, onko tämä rakkautta. Toisaalta tarvitseeko sen ollakaan? Riittää, että toisen vierellä on hyvä olla – ja että seksi on edelleen villiä.
Läskin ja Tikun kanssa ovat pervoilupaneskelut jääneet pois kuin itsestään. Yritin houkutella J. Karhua niihin mukaan, mutta kun hän ei kehdannut, lopetin minäkin ne. Yllättävää ujouttani en ole vielä uskaltanut pojille tunnustaa, mistä kiikastaa. Sen J. Karhun kauniin yliopistopojan olen tavannut nyt kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla J. Karhu ja minä nahkoihin pukeutuneena panimme sitä alastonta nuorta miestä perseeseen ja suuhun. Poika tärisi ja itki onnesta ja vähän pelkään, että hänestä tulee meille seksiriippuvainen riippakivi.
Kaiken kaikkiaan on pakko tunnustaa, että Mumman ja Ukon jälkeen ei naapuri ainakaan pahemmaksi ole muuttunut. Erilainen se kyllä on, onnekseni.
Ai mikä se J. on? Se on Jesper. Hän inhoaa sitä nimeä. Ei ihme: Jesper Karhu. Mutta ei hän silti mikään satuolento ole.