Antinoos

Pankkiiri ja prostituoitu

Asuin ja työskentelin Lontoossa 15 vuotta. Menin sinne parikymppisenä heti intin jälkeen. Opiskelin London School of Economicsissa. Jo opintojen aikana pääsin työskentelemään erääseen pankkiiriliikkeeseen ja jatkoin siellä valmistumiseni jälkeenkin. Tehtäväni oli aika pian sijoittaa asiakkaiden rahoja ja siten tehdä lisää rahaa heille, työnantajalleni sekä itsellenikin. Olin todella hyvä työssäni. Sikamaisen hyvä. Olen kunnianhimoinen, röyhkeä, kova ja sitkeän ahkera. Tein todella pitkiä päiviä. Olin kyllä luvannut itselleni, että lopetan, kun oma omaisuuteni on kymmenen miljoonaa – euroissa; kun jatkossakin puhun rahasta, puhun euroista, sillä arvelen aika harvan hahmottavan punnan kurssia. Se työni aiheutti kuitenkin riippuvuutta, peliriippuvuutta. Lopetin vasta, kun omaisuuteni arvo ylitti 30 miljoonaa. Nykyään sijoitan vain omia varojani ja kartutan omaisuuttani edelleen. Se on yksinkertaisesti kiihottavaa.

Palasin Suomeen vähän yli vuosi sitten. Sopivasti pois brexitin jaloista – tyhmät britit. Oli yksi muukin syy; pelkäsin rakastuvani liian totaalisesti yhteen parikymppiseen nuorukaiseen. Olinhan itse jo kolmivitonen, siis ehdottomasti liian vanha niin nuorelle jätkälle. Ja oli siinä muutakin. Rick oli prostituoitu, kotoa karannut katulapsi – tosin tavatessamme 19 vuotta, enemmän siis nuorukainen kuin lapsi. Lisäksi kuvioon liittyy hänen isänsäkin, koko perhe itse asiassa. Ja toisaalta olinhan raatanut jo aika lailla, ylittänyt omaisuustavoitteeni. Oli aika hetkisen levätä tienatuilla seteleillä. Ostin Etu-Töölöstä kivan kämpän ja varsinaiseksi asunnokseni isohkon maatilan. Siellä on reilusti metsää ja kauppapuutarha. Tilanhoitajaksi palkkasin armeijakaverini ja ensimmäisen homorakastajani Jannen, joka on koulutukseltaan puutarhuri ja jonka kanssa olimme pitäneet huteraa yhteyttä kaikki ne Lontoon vuoteni. Seksisuhteemme on tämän vuoden aikana vironnut uuteen kukoistukseen.

Lontoossa seksiasiani menivät niin ja näin. Aluksi olin innoissani, kun pääsisin harrastamaan homoilua sydämeni kyllyydestä. Ja niin pääsinkin. Kiersin klubeja ja muita gaybaareja. Sain iskettyä jätkiä ja tulin isketyksi aina, kun mieleni teki. Olenhan aika hyvännäköinen. Monet ovat sanoneet niin ja rehellisesti sanottuna yhdyn heidän näkemykseensä – peilini kanssa. Olen 185 pitkä, leveäharteinen, kapealanteinen, hoikka, jäntevän kiinteälihainen – nykyään jopa lihaksikas. Tumman ruskea karvoitus eikä naamanikaan ole pahannäköinen. Ainoat vikani ovat kuulemma ylimielisyys ja hiukan väkivaltaiset otteet – olen kasvanut kolmen veljen kanssa ja siinä porukassa oli pakko oppia tappelemaan; sitä paitsi kahden tai useamman miehen kohtaamisessa on aina väkivaltainen jännite, taistelun mahdollisuus.

Mitään pari- tai rakkaussuhdetta en kuitenkaan luonut. En erityisemmin halunnutkaan. Ajatella, että kotona notkuisi joku äijänkuvatus, joka koko ajan motkottaa, kun en ole koskaan kotona, aina vain töissä ja niin edelleen. Ei kiitos! Kun työurani sitten lähti täyteen vauhtiin, en enää ehtinyt käydä iskureissuillakaan kovin usein. Hyvä kun kuntosalille tai uimaan pääsin muutaman kerran viikossa. Jotain nelisen vuotta sitten valitin yhdelle tutulle – entinen pano – että en saa säännöllisesti enkä ehdi käydä iskuhommissa niissä baareissa. Hän ehdotti iloisesti, että palkkaisin itselleni prostituoidun, sellaisen joka tulisi aina kun tarve vaatii. Soitto vain ja persereikä saapuu luokseni. Olihan minulla rahaa, tyyppi sanoi. Hän osasi neuvoa pari katuakin, joilta niitä mieshuoria löytyisi. Hän kyllä kehotti muistamaan turvaseksinkin kortsuineen ja varoitti myös väkivaltaisista tyypeistä ja varastelevista narkkareista.

Mietin asiaa pari viikkoa. Olinko vajonnut niin alas, että jouduin turvautumaan maksullisiin jätkiin? Eikö minusta ollut muuhun? Pohdin myös asian eettistä puolta – niin varmaan tekin. Käyttää nyt hyväksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Se on rumaa. Se on ihmiskauppaa. Mutta minä olen paskiainen. Kysymykset oikeasta ja väärästä ovat sumean harmaata aluetta – varsinkin kovalle sijoituspankkiirille. Niin sitten yksi lauantai vedin tiukat farkut jalkaan ja nahkatakin niskaan, hyppäsin katumaasturiini ja lähdin kiertämään niitä katuja.