Antinoos

Autisti

Olen autisti. Tosin niin lievästi, etteivät useimmat sitä minusta huomaa. Myönteinen puoli: olen matemaattinen nero. Kirjoitin ylioppilaaksi 16-vuotiaana ja 23-vuotiaana väittelin tohtoriksi kyberturvallisuuteen liittyvistä asioista. Nyt 28-vuotiaana minulla on kolme patenttia ja olen osakas alan yrityksessä. Niinpä olen myös hyvin varakas, vaikka en oikein keksi mitään erityistä, mitä rahoillani tekisin. Minulla on tilava asunto ja hyvä auto, ostin ne jo 22-vuotiaana. Toki sponsoroin pikku veljeäni, joka on 'köyhä' kuvataiteilija. Sitä paitsi rahojeni sijoittamisesta huolehtii isäni, sijoituspankkiiri.

Autismini käytännön elämää hankaloittavia puolia: olen sosiaalisesti taitamaton enkä oikein siedä koskettelua. Ihmiset käyttäytyvät minusta epäloogisesti, puhuvat yhtä ja tekevät toista eivätkä huomaa siinä mitään ristiriitaisuutta, jos siitä huomauttaa. Ja jos ihmiset koskevat minua vaikka kuinkakin ystävällisesti, jäykistyn ymmälläni. Itse en osaa tai uskalla lähestyä muita fyysisesti. Tässä ainoat poikkeukset ovat vanhempani ja tuo puolitoista vuotta nuorempi veljeni. Mutta noin muuten elo homona, vieläpä intohimoisena, on ollut aika turhauttavaa. En ollut miehen kanssa eläissäni kertaakaan, kaipasin vain suunnattomasti.

Minun on myös vaikea tunnistaa toisten tunteita, enkä tiedä, miten niihin oikein pitäisi suhtautua. Aiemmin vain hämmennyin mykäksi. Toisaalta muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä, miksi minä nauran tai suutun jossain tilanteessa. Vanhempani ja pikku veljeni yrittivät – terapeutin ohjeiden mukaan – aikoinaan opettaa minulle kuvien ja omien ilmeidensä avulla, miltä erilaiset tunteet näyttävät, mitä ne tarkoittavat ja miten niihin pitäisi suhtautua. Nykyään sanoisin, että osaan käsitellä ihmisten tunteita teoreettisesti. Käytännössä töksäyttelen edelleen asioita tavalla, joka saa ihmiset hämmennyksiin. En siis kuitenkaan tarkoita loukata ketään.

Veljeäni Tuomasta voin kyllä koskettaa ilman ongelmia. Luulen, että se johtuu siitä, että olemme tapelleet pikku kakarasta saakka, aika rajustikin välillä. Kerran, kun olimme jotain 6-8–vuotiaita, äiti hermostui nujakointiimme totaalisesti. Tuomas rauhoitti äitiä: Mutta, äiti, me tappelemme, kun me rakastamme toisiamme niin paljon, että näihin kylkiluihin sattuu. Silloin minäkin ymmärsin, että rakkaus on pakahduttava tunne kylkiluiden sisällä. Kun ajattelen perhettäni ja erityisesti Tuomasta, tunnen sisälläni tuon paineen rintakehässäni.

Ja sitä paitsi me Tuomaksen kanssa tappelemme vieläkin, 26- ja 28-vuotiaina. Tosin se tarkoittaa, että treenaamme judoa. Veljeni aloitti judon 11-vuotiaana. Minäkin olisin halunnut, mutta ongelmieni takia se ei käynyt päinsä; en olisi pystynyt vääntämään fyysisesti niiden tuntemattomien poikien kanssa. Niinpä teimme niin, että kun Tuomas tuli harjoituksista, menimme kellarimme kuntohuoneeseen ja hän opetti minulle, mitä oli itse oppinut. Koska hän näin tuli harjoitelleeksi kaksin veroin muihin verrattuna, hänestä kehittyi tosi huippujudoka. Ja siirtää edelleenkin oppiaan minulle. Tuomaksen mukaan olen reilusti mustan vyön tasoinen.

Tuo kuntohuone on oikeastaan meidän isäämme varten. Hän on bodari, käy vieläkin veteraanien kisoissa 52-vuotiaana. Luulisi, että tuon ikäisellä pankkiirilla riittäisi muutakin puuhaa. Isä yritti houkutella meitä poikiaankin lajin pariin, mutta vaikka painoja nostelemmekin ja muutenkin kuntoilemme, olemme tyytyneet vaatimattomampiin lihaksiin. Isä voittaa meidät edelleenkin kädenväännössä. Tässä yksi kerta hän huokaili päihitettyään meidät taas kerran, että kyllä poikien tuossa iässä pitäisi jo voittaa isänsä. Äiti tuhahti siihen, että treenaisit itse vähemmän. Isä kaappasi äidin syliinsä ja pyöritti tätä ympäriinsä. Hän nauroi, että jos hän ei treenaisi, hän ei jaksaisi kantaa äitiä kuin kukkaa kämmenellä ja hän aikoi tehdä niin ikuisesti. Äiti on kieltämättä pikkuisen pullukka.

Omasta puolestani olen ollut homo aina, tai olen sen aina jotenkin tiennyt. Seksuaalisuuteni on kummallista muutenkin – jos nyt homoutta sinällään voi pitää kummallisena. Yhdistän siihen nimittäin väkivaltaisia fantasioita. Vähän siihen tapaan kuin veljeni aiemmin yhdisti meidän tappelumme ja rakkauden. En tiedä, mistä ne fantasiat oikein minussa syntyvät. Ja mitä iloa niistä olisi ollut, kun en kuitenkaan pystynyt koskemaan kehenkään, en hyvällä enkä pahalla. Lisäksi minulla on erittäin vahvana nahka- ja kumifetissi, jumaloin myös lihaksia.