Antinoos

Roskakuski ja sen mies

Mää olen Joona, 32-vuotta, kaljuksi ajeltu harteikas äijä. Ja omastakin mielestäni vähän hemmetin hyvännäköinen. Mun elämäni on ollut yhtä helvettiä alusta lähtien. Siksi mää olen ollut täynnä raivoa ja vihaa. Varsinkin lapsena ja nuorena. Viimeiset neljä vuotta on mennyt kyllä jo tosi hyvin, olen oppinut hillitsemään itseni.

Vaikka aloin mää oikeastaan rauhoittua jo jotain kolmetoista vuotta sittenkin. Mää sain silloin töitä. Tajusin heti, että nyt mulla on ote elämänlangasta eikä siitä päästetä enää irti. Aika hyvin ajateltu yhdeksäntoistavuotiaalta, vai mitä? Ensin olin kuskin apurina, sittemmin varsinaisena roskakuskina. Nenänsä nyrpistelijöille sanon vain, että miettikääs hetki – varsinkin te kaupunkilaiset – millaisessa maailmassa te eläisitte, jos meikäläisiä ja siivoajia ei olis. Te hukkuisitte paskaan ja vielä omaan paskaanne, kaulaa myöten. Niin että mitä jos repisitte siitä hiukka kunnioitusta meikäläisiä kohtaan.

En mää kyllä teidän kunnioitustanne toisaalta kaipaa pätkääkään. Mies repii itse kunnioituksensa työstään, ei siinä muita tarvita. Ja palkalla saa sitten kaiken muun. Onhan se työ raskasta, mutta lisää voimaa hankitaan salilta. Sitä paitsi se roskakuskin homma on minusta ja muustakin työporukasta tosi miehekästä. Tietokonenörtitkin voi olla ihan hyviä tyyppejä, mutta ei se niitten työ miehekästä ole – kaikella kunnioituksella.

Sitten niihin neljän vuoden takaisiin asioihin eli Harriin. Hän on kaksi kuukautta mua vanhempi. Kookas, harteikas, kaljuksi ajeltu äijä. Ja omastakin mielestään vähän hemmetin hyvännäköinen. On se munkin mielestä. Tiesin hänet jotain pari vuotta ennen kuin varsinaisesti tutustuin häneen. Kävimme samalla salilla, edelleen käymme. Harri oli, on poikkeuksellisen kova treenaamaan ja tulokset olivat tosi näyttävät. Pakkohan sitä oli silmänurkasta vähän ihailla. Mutta tuttavuutta ei voinut mennä hieromaan. Jotkut jätkät olivat tietävinään ja kuiskivat, että Harri oli homo.

Mun nuoruudessani ainoa oikea tapa lähestyä homoa oli vetää täysillä päin näköä. Ehkä sen jälkeen olis voinut kysyä, oliko asiaakin. Muistan, kun jätkien kanssa hirnuttiin kippurassa, kun kuviteltiin, miten hinttarit hilluu alastomina ja yrittävät sohia toisiaan kovina seisovilla kyrvillään sinne tänne. Ja homo ei koskaan kuse ketään miestä silmään, se nussii silmään.

Yksin omassa rauhassa saatoin ihmetellä, miltä se tuntuis, kun joku kaveri tunkis isoa kyrpäänsä meikäläisen perseeseen. Samalla hivelin sormenpäällä varovasti peräaukkoa eikä se nyt niin pahaltakaan tuntunut. Ja sitäkin mää mietin, miksi jotkut miehet haluaa tehdä niin, että kai siinä jotain täytyy olla. Mutta olihan ne vähän levottomia ajatuksia ja niitä piti paeta.

Silloin jotain parikymppisenä mää pakenin nussimalla mahdollisimman monia naisia ja joka välissä. Se oli ihan pakonomaista. Enkä mää siitä loppujen lopuksi nauttinut just minkään vertaa. En vain silloin tajunnut, että yritin todistaa itseäni joksikin muuksi kuin oikeasti olin. Ymmärrättekö? Piti nussia niin syvälle vittuun kuin vain voi se ajatus, etten olisi oikea mies. Ja mun kalu on sen kokoinen, että aika syvälle sillä pääseekin. Lopulta mää uskoin itseni niin tosi mieheksi, että lopetin sen naisten kanssa hässimisenkin. Kyllästyin tai jotain ja tyydyin vuosiksi vain runkkailemaan.

Tiesin siis Harrin, mutta niitten homokuiskailujen takia ei olisi juolahtanut mieleenkään alkaa jutella hänen kanssaan. Hän ei varmaan olisi tykännyt siitä nyrkistä noin vain naamallaan. Ja niin raamikkaana kaverina hänen vastauksensa tuskin olisi ollut sen pehmeämpi. Mun kaltaisen komean miehen täytyy sentään aina pitää huoli omien kasvojen nätteydestä, ei mitään turvonneita huulia, veriroiskeita silmäkulmilla tai uudelleen muotoiltuja neniä.

Kuitenkin lopulta tutustuimme, silloin neljä vuotta sitten ja ilman nyrkkejä. Yhtenä lauantaina alkuillasta salilla ei ollut kovin paljon porukkaa. Harrin huomasin ja joitakin naisia. Kun olin lopettanut ja olin jo pukenut kalsarit ja t-paidan, tunsin tarvetta istumataukoon lukkojen takana. Pöntöllä istuessani kuulin, kuinka joku tuli pukuhuoneeseen, meni suihkuun ja alkoi laulaa Elviksen imelää Love me tenderiä. Tyyppi luuli olevansa yksin. Ei silti, hyvin se veisasi. Siinä vaiheessa kun olin taas vetämässä farkkuja jalkaan, suihkusta asteli elämäänsä tyytyväinen Harri. Hitto kun sen isot, suihkun kastelemat lihakset kiiltelivät komeina! Kun se huomasi mut, se säpsähti, punastui ja leväytti nolon hymyn. Se oli sitten söpö hymy. Mun sisällä joku paikka ihan nyrjähti, taisi se homoviha mennä sijoiltaan.