Antinoos

Kaksi äijää

Jaakko on tosi hyvä tyyppi. Samanikäinen kuin minä eli 54 vuotta. Kaiken lisäksi olemme samantyyppisiä muutenkin. Kaksi isohkoa, leveäharteista ja karvaista äijänkörilästä. Kai meidät seksirintamalla voisi luokitella karhuiksi. Ei me olla pätkääkään lihavia, vaikka ei ihan ihrattomia ollakaan. Pikemminkin olemme romuluisia kohtalaisen isoine lihaksinemme. Huumorintajumme ja muukin ajatusmaailmamme istuvat hyvin yhteen. Ammattimmekin liippaavat läheltä toisiaan, minä olen rakennusalan yrittäjä ja Jaakko on kaupungin teknisellä puolella pomona.

Minusta on hemmetin moinen ihme, että me löysimme toisemme, me keski-ikäiset miehet. Minä olin jo vuosia aiemmin luopunut toivosta löytää itselleni mies. En ole mikään kaunotar enkä aina helppo luonne, en kestä paskanjauhajia enkä teeskenteleviä naismaisia kekkuloijia. Olen kyllä melko ujo vieläkin, mutta jos en jostain pidä, kyllä sen nopeasti minun yrmeästä olemuksestani ja ärähtelystäni huomaa. Niin että jos joku olisi voinut minua hetken katsellakin kiinnostuneena, niin äkkiä hän olisi kyllästynyt tympeään olemiseeni. Olin siis hyväksynyt elämäni työhön ja kuntoiluun keskittyvänä vanhapoikana, oikeana yksityiselämän erakkona. Ja hyväksyivät sen lopulta muutkin, vaikka aika kauan tuttavapiirini yritti naittaa minua – huvittavaa kylläkin – milloin kenellekin muijalle. Kerran murahdin yhdelle työkaverilleni, että olihan hän nähnyt, kuinka toivottomasti minä aloin ähkyä ja punastella ujona naisten seurassa, ettei minusta ole naisia iskemään. Hän naurahti, myönsi asian ja lopetti naittopuuhansa. Kiinnostustani miehiin ei kukaan koskaan oivaltanut.

Eikähän homous ole minulle koskaan ollut mikään helppo asia. Olin siinä vähän päälle parikymppinen, kun ensi kerran törmäsin asiaan. Sitä ennen en ollut uskaltanut ajatellakaan homoja, puhumattakaan että olisin kuvitellut sellaisia itsestäni, hyi helvetti. Silloin aikoinaan olin valmistunut ammattikoulusta kirvesmieheksi – opiskelin myöhemmin vähän pitemmälle – ja olin kesällä töissä betoniraudoitusporukassa. Rankkaa hommaa, mutta sujuihan se nuoruuden innolla ja kun olin tosi hyvässä kunnossa.

Yhtenä perjantai-iltana me porukan nuorimmat lähdimme töiden päälle kaljoille. Olin vähän tottumaton alkoholiin ja niin katsoin viisaimmaksi lähteä kotiin nakkikioskin kautta jo kymmenen aikoihin. Vähän väsymys kävi käpälään ja päätin hetken levähtää penkillä yhden puiston syrjäisellä kulmalla. Jostain siihen yhtäkkiä ilmestyi viereen istumaan hoikka kaveri, ehkä muutaman vuoden minua vanhempi. En tajunnut, mitä sillä oli mielessä. En muista sitäkään, mitä hän siinä lässytti, mutta kohta hänen polvensa painui minun polveeni ja käsi puristi reittäni. Olin ihan ihmeissäni ja vasta, kun hän alkoi kysellä, milloin olin saanut viimeksi, ja ehdotti pientä kivaa puuhailua, älysin hänen aikeensa. Minä raivostuin saman tien. Minä hakkasin sen tyypin niin maan perusteellisesti, en tuntenut vähääkään armoa. Joka nyrkiniskulla ja potkulla kirosin ja haukuin häntä vitun hinttariksi. Hän vain uikutti, etten löisi enää. Jätin hänet verissään makaamaan siihen penkin eteen ja kiukkua puhisten painelin kotiin kämpilleni.

Sinä yönä alkoi kumma prosessi. En ensinnäkään saanut unta. Mietin vain tapahtunutta. Olin kauhuissani teostani. Minua hävetti niin, että toivoin vaipuvani maan sisään. Minua kadutti. Eihän sitä tyyppiä olisi tarvinnut hakata. Olisinhan minä voinut vain kävellä siitä pois. Tai toivottaa hänet painumaan helvettiin, mutta omin jaloin. Kai nyt ihmiset saavat homoja olla, jos huvittaa. Mikä oikeus minulla on niitä hakata. Sivu mennen, näin sen kaverin muutaman kuukauden kuluttua yhden kapakan vessassa. Hän pelästyi, mutta kun mutisin hänelle anteeksipyyntöni, hän nyökkäsi hiljaa ja poistui hämmentyneen näköisenä.

Joka tapauksessa homot valtasivat pikku hiljaa minun pääni. Minä mietin aina vain uteliaampana ja avoimemmin, mitä sellaiset miehet oikein ovat ja mitä he tekevät. Ja miksi he tykkäävät toisista miehistä ja millaiselta se tuntuu? Homous alkoi todella kiinnostaa minua ja ehkä vähän kiihottaakin, vaikka vielä kauhistelinkin asiaa. Niissä mietiskelyissä meni varmaan pari vuotta ennen kuin uskalsin asettaa itselleni kysymyksen, olenko minä itse homo, haluaisinko kokeilla seksiä miehen kanssa. Vastaukseen meni monta yksinäistä itkua, häpeän pelon hetkiä ja tuskaista huokailua. Lopulta kuitenkin sanoin kyllä. Olen homo ja haluan toista miestä.