Hurjimukset

160 4 0
                                    

Olemme Esan kanssa miettineet välillä päämme puhki, miksi me tykätään väkivallasta. En nyt tarkoita mitään idioottimaisia katu- tai kapakkatappeluita, jengisotia, urheilukatsomoiden sekoiluja tai perheväkivaltaa, en edes sotia. Tosin noitakin harrastavien päät olisi kyllä mielenkiintoista tutkia. Siis oikeasti, mikä helvetti niitä tyyppejä oikein viiraa!
Mää tarkoitan väkivaltaista seksiä. Ja tässäkään en tarkoita mitään oikeita raiskauksia - oksettavia - enkä mitään sadomasokistisia kipuelämyksiä. Ne ei ole meitä varten. Mää puhun kahden tasaveroisen miehen mahtavasta yhteenotosta, tappelusta, joka päättyy paneskeluun. Ja voittaja määrää, miten nussitaan. Se on aivan mahtavaa, kun kaksi äijää kehot ja lihakset äärimmilleen jännittyneinä, kirouksia uhoten, hikisinä puuskuttaen vääntävät toisiaan tiukassa painissa. Monta kertaa ei ole ehtinyt edes voittaja selvitä, kun teräksisten teutaroivien vartaloiden väliin likistyneet kivikovat kyrvät ovat purskauttaneet mällinsä taistelevien sekaan.
Emme ole päässeet pähkäilyissämme mihinkään yksiselitteiseen vastaukseen, vaikka olemme yrittäneet aiheesta kirjojakin lukea. Kaksi perusviettiä siellä taitaa kuitenkin pohjalla olla, seksuaalisuus ja aggressiivisuus. Pidän näitä viettejä ihmisen energian lähteinä, akkuina, ydinvoimaloina, joiden voimaa me tarvitsemme arkielämässäkin. Toisaalta molemmat ovat arkielämän kannalta tabuja, niitä ei saa koskea, ei toteuttaa, energiaa ei voi täysillä kontrolloimattomasti vapauttaa, ettei yhteiskunnan järjestys, ennustettavuus ja turvallisuus mene sekaisin. Ja sitten taas toisaalta tabujen rikkominenhan on mitä kiihdyttävintä. Se on järjen kontrollin hylkäämistä, sovinnaisuuden halveksuntaa, se on vapautta, se on sen ilmaisua, mikä meissä on luontoa, se on elämisen riemua. Se on se tosi mies meissä. Vaikka homoja ollaankin.
Sitä paitsi kielenkäytössämmekin on yhtä sun toista, joka yhdistää aggressiivisuuden seksiin. Partneri isketään, valloitetaan. Pannut lasketaan kaatoina. Miehen turpoava kalu on puukko, miekka, keihäs, joka tungetaan toisen sisään, toisen pyhimpään paikkaan, ja se toinen on silloin alistettu. Toisaalta, jostakin kumman syystä se alistuminenkin, antautuminen on seksissä aivan mahtava tunne, jopa mun kaltaiselle voitonhimoiselle tappelijalle. Joka tapauksessa ikään kuin kulttuurin piilorakenteissakin kuten kielessä väkivalta siis yhdistyy seksiin.
Joskus ajattelen biologis-sosiaalisesti, että kun kaksi urosta kohtaa, on aivan välttämätöntä käydä taistelu, jotta saadaan selville keskinäinen sosiaalinen arvojärjestys, kumpi tässä on kovempi jätkä, joka määrää kuviot. Eli evoluutiobiologisesti, kumpi on alfa, joka saa ensisijaisesti levittää geenejään spermansa mukana. Esan ja minun tapauksessa tämä pätee siis homojenkin kohdalla.

Ja lisäksi sekä seksissä että aggressiivisuudessa keskeinen hormoni on testosteroni. Ainakin minä niin seksissä kuin tappelussa - tai meikäläisen tapauksessahan kyse on samasta asiasta - tunnen olevani niin miestä, niin miestä. Täynnä testosteronia siis.

Muun muassa tällaisia on tullut pohdiskeltua. Muitakin näkökulmia on, mutta minusta - ja taistelukaveristani Esasta - on selvää, että mikään ei yksin selitä meidän halujamme, ei edes meidän yksilöpsykologiamme eikä kasvatuksemme. Ja olen kyllä valmis uskomaan, että hellyys ja rakkaus yhdistettynä seksiin toimivat varmasti myös, vaikkeivät ne meitä innostakaan.
Mää löysin tämän seksin ja väkivallan yhdistelmän armeijassa. Niin siis tämäkin vielä, kautta aikojen ja kulttuurien seksikkäin mies on aina ollut hieman aggressiivinen ja lihaksikas sotilas saappaineen. Ennen armeijaa mulla oli vain kaksi homoseksuaalista kokemusta. Ne eivät tosin olleet erityisen väkivaltaisia. Eka kerralla vein yhden luokkatoverini, ilmiselvä homo, metsään ja nylkytin hänen päällään itseltäni mällit housuihini. Kaveri väitti olevansa ihastunut minuun, mutta jatkoa ei seurannut. Toisella kertaa menin syyspimeällä yhtenä viikonloppuna baarissa tapaamani kaverin kanssa - ei ollut yhtään homoklisee, päinvastoin kova jätkä - puiston perälle pusikkoon, jossa runkkailimme toisiamme ja otimme lopuksi suihin toisiltamme. Tästäkään ei seurannut sen kummempaa suhdetta.

AntinoosDonde viven las historias. Descúbrelo ahora