Antinoos

Hitsi, mää rakastuin heteroon

Mulla on suhde heteroon. Tai siis voiko sitä pitää heterona, kun se mun kanssa on. Varmaan se on sitten bi. Mutta tarkoitan, että se oli naimisissa, kun me tutustuttiin. Siis naisen kanssa. Naimisissa. Ja oli, tai on sillä yksi lapsikin. Se on niin ton mun heteroni näköinen, että kyllä se sen isä on. Ja kyllä se sillaikin oli hetero, ettei se tiennyt mitään homoista. Ei ollut koskaan suurin piirtein kuullutkaan sellaisista. Ei ainakaan miettinyt meikäläisiä. Puhumattakaan, että olisi itseään kuvitellut homoksi, edes vitsin vuoksi kuvitellut paneskelevansa miehen kanssa. Mää vähän luulen, että aika moni umpihetero mies sentään joskus leikittelee ajatuksella seksistä toisen miehen kanssa. Vaikka sitten inhoten – itseään. Mutta ei tää mun mies. Se osas olla niin hemmetin yksioikoinen. Mutta sitten siitä tuli ristiriitainen. Ja nyt homo. Tai siis ehkä bi.

Koko juttu menin suurin piirtein näin. Janne ja mää opiskeltiin ammattikorkeakoulussa viestintää, tv, video, netti ja niitä juttuja. Mää keskityin enimmäkseen tohon editointiin, Janne ohjaukseen. Me oltiin Jannen kanssa kyllä paneskeltu mutta ei seurusteltu. Me tultiin hyvin juttuun muutenkin. Ja me oltiin avoimesti homoja. Ei me mitään neitejä oltu eikä kannettu kaulassa 'olen homo, entä sinä' -kylttejä, en mää sitä tarkoita. Mutta oltiin aktiivisesti mukana Setassa ja jos joku kysy, reippaasti kerrottiin.

No joka tapauksessa, kun me tultiin niin hyvin juttuun, me haluttiin usein tehdä koulun projekteja yhdessä. Silloinkin kun me mentiin sinne kapakkaan, meillä oli projekti. Tehtiin käsikirjoitusta pieneen dokumenttiin paikallisesta homoelämästä. Kyllä oli muuten vaikea saada tyyppejä puhumaan kameralle siitä asiasta, vaikka se oli vain koulutyö. Tai kyllähän sen ymmärtää.

Se kapakka on halpojen hintojen takia tosi suosittu, varsinkin meidän opiskelijoiden keskuudessa mutta muitakin käy. Me Jannen kanssa istuttiin yks loppuiltapäivä vierekkäin yhdessä loosissa ja meillä oli niitä kässäripapereita siinä pöydällä. Me intoiltiin päät yhdessä ja sohittiin kynillä niitä papereita.

Äkkiä siihen pöydän päähän ilmestyi joku äijä ja kysyi, oliks siinä meitä vastapäätä penkillä vapaata. Se oli semmonen tosi iso tyyppi nahkatakissa ja tuoppi kourassa. Sitä sai katsoo kuin jotain pilvenpiirtäjää katutasosta. Siis mää olen vain jotain 170 enkä takuulla mikään lihaskimppu. En kyllä mikään heinäkään. Semmoinen laihan jäntevä pätkä sanoisin. Ja Janne on suurin piirtein samanmoinen. Enkä mää ole myöskään mikään karatejudopotkunyrkkeilijäkään niin, että kapakoissa ja öisin kadulla suhtaudun vähän varautuneesti turhan suurikokoisiin korstoihin. En mää nyt pelkää, en niin sanoisi, mutta isoisän sananlaskua lainaten: viisas vaaraa välttää. Ja jotkut isot nyt vain tykkää kiusata pienempiä.

Siks vilkaisin nopeasti ympärilleni, etteikö se jätkä muualle voi mennä ja kas se kapakka oli alkanut täyttyä. Niin että pakko oli sanoa sille tyypille, että joo on siinä tilaa. Kun se ahtautui istumaan, mää oikein säpsähdin. Hitsi minkä näköinen se tyyppi olikaan! Ensinnäkin, en ole koskaan nähnyt kellään niin paksua liki valkoista tukkaa. Teki heti mieli työntää sormensa siihen. Ne oli leikattu korvan päältä ja niskasta lyhyiksi, mutta jätetty päältä jännäksi pehkoksi. Kulmakarvatkin oli valkoiset. Silmät isot ja vaaleansiniset, ripset sitten yhtäkkiä tummat. Nenä suora ja just oikean mittainen ja paksuinen. Huulet täyteläiset ja kostean punaiset – suutele mua, suutele mua! Leuka kaartui jämeränä kärjen syvään kuoppaan. Kaulan lihakset oli kuin jollain painijalla. Ja leveät hartiat ja paksut käsivarret olivat repiä sen mustan nahkatakin riekaleiksi, kun se tyyppi nojautui kyynärpäillään pöytään. Joo no, ei nyt ehkä just mun tyyppiä, mutta se mies lemusi seksikkyydelle! Nielaisin desin kuolaa.

Mutta kun se kaveri ei välittänyt meistä, vilkuili vain ympäri kapakkaa kuin tuttuja etsien, Janne onnistui palauttamaan mut kässärin pariin. Me välillä pursuttiin innoissamme nerokkaita ideoita, välillä kinasteltiin pikku asioista. Aina kun puheessa välähti sana homo, vilkaisin silmänurkasta sitä kaveria, mutta ei se mitenkään reagoinut, oli ihan neutri, silmäisi meitä vain ohimennen. Muutenkin se oli ihan totinen, sillai omissa maailmoissaan, joita ei hetkauttanut mikään ympärillä tapahtuva.