Antinoos

Kaksoset

Olemme veljeni kanssa identtiset kaksoset. Roni ja Rami – vanhemmillani on tylsä mielikuvitus. Vietimme siis yhdessä äitimme kohdussa koko raskausajan, vieläpä kaksi viikkoa yliaikaisen. Siellä halailimme ja töniskelimme ja potkimme toisiamme. Roni syntyi viisi minuuttia minua ennen. Mutta sen jälkeen olemmekin olleet taas kaiken aikaa yhdessä, edelleen halaten ja töniskellen.
En oikein osaa sanoa, että rakastamme toisiamme. Rakastaminen jotenkin edellyttää toista, ulkopuolista kohdetta. Me emme kuitenkaan ole erillisiä toisia toisillemme, me olemme yksi. Yksi, jolla on kaksi ruumista. Ja ne ruumiitkin ovat täsmälleen toistensa näköisiä. Vanhempamme jostain kumman syystä yleensä pystyvät erottamaan meidät, mutta isoveli ja –sisko sekoittavat meidät edelleenkin vähän väliä. Sukulaiset ja tuttavat pilailevat välillä, että mistä tiedämme, milloin katsomme peiliin, milloin toisiamme – hauskaa, joopa joo.
'Asiantuntijoiden' neuvosta vanhempamme yrittivät silloin tällöin tehdä meistä eri näköisiä kampauksilla, vaatteilla ja ties millä. Tarkoitus oli luoda kummallekin oma erillinen identiteetti. Ei onnistunut. Paruimme ihan hysteerisinä, kunnes saimme oikean olemuksemme takaisin – siis samanlaisuuden. Tänäänkin pukeudumme kuta kuinkin samanlaisiin kuteisiin – useimmiten nahkatakkiin ja farkkuihin. Ja pään karvoitus – hiukset ja parta – muotoillaan molemmilla samanlaiseksi. Asiasta ei edes keskustella, se tapahtuu kuin itsestään.
Meille annettiin omat lastenhuoneet. Emme viihtyneet niissä vaan salamana siirryimme samaan huoneeseen. Sinne meille sitten tuotiin omat sängyt. Emme viihtyneet niissä, vaan illan hämärissä käperryimme kiinni toisiimme saman peiton alle. Murrosiässä meille järkättiin sinne parivuode, kun emme kokomme takia enää mahtuneet yhdessä yhteen lastensänkyyn. Tänään meillä on paritalo, jonka eri päissä asumme – emme enää nuku samassa sängyssä, ainakaan joka yö.
Kun seksuaalisuutemme heräsi murrosiässä, se tapahtui samanaikaisesti. Heräsimme eräänä aamuna sängyssämme lusikka-asennossa, Roni minun sylissäni. Kummallakin seisoi. Minä hinkkasin itseäni kevyesti Ronin pakaroihin ja hän ohjasi käteni omalle kalulleen. Hyväilin sitä. Emme edenneet siemensyöksyyn, vaan menimme kuselle. Ainoa kommentti tuli Ronilta:
– Olemmeko me nyt miehiä?
– Kaipa tämä sitä tarkoittaa.
Siis mehän tiesimme seksuaalisuudesta vaikka mitä jo etukäteen. Vanhempamme ovat lääkäreitä – koko perhe on lääkäreitä: isä sydänkirurgi, äiti gynekologi, veli myös kirurgi ja sisko psykiatri, me kaksoset hammaslääkäreitä – ja he, siis vanhempamme, ovat jo hyvissä ajoin valistaneet meitä jälkeläisiään seksuaalisuudesta varsin perusteellisesti. Niinpä tiesimme, että homoseksuaalisuus on ihan normaalia ja sitä esiintyy useilla sadoilla eläinlajeilla. Ja me olimme homoja. Emme edes kysyneet sitä toisiltamme. Sen nyt tajusi muutenkin. Perheellemme kerroimme asiasta myöhemmin siltä varalta, että meidän odotettaisiin pariutuvan naisten kanssa. Sisaruksemme ovat kyllä heteroita ja ovat huolehtineet suvunjatkamisesta, mahtavia kakaroita heillä onkin kaikin puolin.
Silloin teineinä puhuimme, millaisista jätkistä haaveilimme ja millaista se sitten niiden kanssa paneskelu olisi. Siitä intouduimme opettelemaan suutelemaan keskenämme. Me myös runkkailimme yhdessä. Ja kyllä me toisiamme hyväiltiinkin ja vedettiin toisiltamme mällit kouraan. Tai nylkytettiin toisiamme vasten niin, että spermat luikahti väliimme. Tätä tapahtui varsinkin sen päätteeksi, kun olimme intoutuneet painimaan. Emme juurikaan tapelleet oikeasti, mutta välillä ruumis huusi toiminnan perään ja silloin oli kiva painia pois pahimmat tarmopaineet. Sitä kai harrastetaan kaikissa sisarusparvissa.
Persepanoihin emme koskaan ole keskenämme menneet. Se olisi kai ollut liian sukurutsaa. Mutta kyllä me reikiämme rassasimme, esimerkiksi hyppynarun kahvoilla vai miksi niitä nyt sanotaan. Makasimme vierekkäin selällään, perseaukot vauvaöljyllä liukastettuina ja tungimme itse niitä kahvoja reikään, naru vain luikerteli välissämme. Sitä, miltä se tuntuu, kun itse panee jonkun reikää tai joku meidän, odottelimme kaihoisasti.
Miesihanteeksemme valikoitui komea ja miehekäs jätkä. Kernaasti lihaksikas tai ainakin kiinteä vartaloltaan. Sellaisiksi mekin olimme itsemme treenanneet. Liikunta kun nyt muutenkin oli sydänkirurgin perheessä lähes pakollista. Lapsesta saakka olemme koko perhe uineet, juosseet, pyöräilleet ja voimistelleet. Ja myöhemmin tuli mukaan lihastreenit kellarimme kuntosalissa. Pakosta huolimatta nautimme liikkumisesta sydämemme pohjasta. Paitsi koululiikunnasta, se oli meille jotenkin liian kilpailuhenkistä. Meidän mottomme on 'ei voitto vaan nautinto'.
Koulu sujui meiltä helposti ja hyvin. Jonkin verran täydellinen identtisyytemme aiheutti hämmennystä ja sekaannuksia. Kaverit yrittivät houkutella meitä tekemään opettajille jäyniä samannäköisyydellä, mutta emme innostuneet asiasta. Emme myöhemminkään aikuisina, kun emme halunneet herättää huomiota moisella, meille niin luonnollisella asialla. Muutoin kaverit sopeutuivat alkuihmettelyn jälkeen meihin ihan hyvin ja me mesosimme heidän kanssaan niin kuin poikien ja nuorukaisten tapana on kai aina ollut. Kukaan ei uskaltanut edes yrittää kiusata meitä, luultavasti koska olimme ikäiseksemme aika isoja ja vahvoja emmekä pelänneet tapella ja meitähän olisi aina saanut vastaansa kaksin kappalein.
Pääsimme opiskelemaan hammaslääketiedettä heti ylioppilaaksi tulon jälkeen. Meidän kiinnostuksemme alaan johtui kolmesta, ei niin vakavasti otettavasta syystä. Kun pieninä lapsina vanhemmat pesivät meidän hampaamme, se tuntui meistä niin mukavalta, että jatkoimme Ronin kanssa toistemme hampaiden harjaamista vielä murrosikäisinäkin. Siinä pääsi tutkimaan toisen purukalustoa niin perusteellisesti, että kiinnostus johti ammattiin. Toisekseen meillä on hyvät hampaat, vahva tasainen ja valkoinen rivistö, joka loistaa kun hymyilemme. Kolmanneksi halusimme edes hiukan erottua muista perheemme lääkäreistä – he ovat olleet kylläkin kiitollisia, kun saavat ilmaisen hammashoidon.
Vuokrasimme kaupungilta kaksion vanhempiemme taloudellisen tuen avulla ja muutimme omillemme. Riemuitsimme, että nyt alkaa täysillä meidän homoelämämme. Emmehän olleet aiemmin törmänneet yhteenkään homoon, emme ainakaan tietoisesti, saati, että olisimme sänkyyn päässeet. Vaan eipä se noin vain alkanutkaan. Emme ensinnäkään tienneet, missä muita homoja voisi tavata – asia ei ollut tullut esiin edes koulukavereiden kanssa homoudesta vitsaillessa. Emme silloin älynneet ottaa yhteyttä Setaankaan. Toisekseen meidän olisi tarvinnut saada miestä yhtä aikaa, siis kaksi kaveria kerralla, mutta miten ihmeessä. Muuten opiskelijaelämä uusien kavereiden kanssa oli upeaa aikaa – kunhan tyypit tottuivat samannäköisyyteemme eivätkä enää hämmentyneet, kun sekoittivat meidät.
Lopulta, parin vuoden jälkeen löysimme homobaarit netin avulla. Ensi alkuun me tietysti ujostelimme ja hermoilimme niissä, mutta olimme kuitenkin aika onnellisia, kun olimme löytäneet viimeinkin lajitovereidemme seuraan. Ja kyllähän meidät huomattiin, herätimme oitis huomiota. Homokaksosia ei ihan joka päivä näe. Sitä paitsi kerrottakoon sekin, että olemme aika näyttävän näköisiä, kaksi 186-senttistä, leveäharteista komistusta, joilla on punaruskea tukka ja parta. Suvun ja tuttavien piirissä meitä oli usein kehuttu todella komeiksi nuorukaisiksi. Itse olimme moisesta huomiosta lähinnä vain vaivautuneita, mutta nyt niissä baareissa huomasimme asian hyvän puolen. Monet tyypit tulivat juttusille, vaikka ei ne mihinkään johtaneet – osin alku-ujoutemme takia, osin koska ne kaverit eivät vastanneet miesihannettamme.
Nelisen kuukauden tutkimusretkiemme jälkeen tapasimme sitten Kimmon. Meitä – silloin 22-vuotiaita – kuusi vuotta vanhempi komea sälli ehdotti, että menisimme harrastamaan lakanoiden sotkemista kolmistaan. Kun nolostellen kerroimme, ettei meillä ole kokemusta anaaliseksistä mitenkään päin, hän ilahtui ja onnessaan vakuutti, että hän voi panna meitä vuorotellen ja peräjälkeen ja että me molemmat saisimme panna häntä niin paljon kuin jaksamme.
Kyllähän me olisimme jaksaneet, mutta Kimmo ei niinkään. Me menimme hänen luokseen ja kävimme heti asiaan. Vaatteet pois ja upeita miesvartaloita palvomaan. Puristelimme ja hyväilimme toistemme lihaksia ja ihoa. Suutelimme, näykimme ja nuolimme toisiamme joka puolelta. Siis Roni ja minä Kimmoa ja hän meitä. Pian olimme ihan sekaisin kiimasta, kaikilla seisoi täysillä. Kimmolla oli meidän vehkeisiin verrattuna pienehkö kalu, ehkä 13-14 senttiä eikä kovin paksukaan, meillä 18,5-senttiset ja varsin paksut. Ajattelin, että oli varmaan hyvä, että ensimmäisellä panijallamme ei ollut mikään jättiläinen – vaikka siis olimme treenanneet aukkojamme jo kauan.
Minä kävin selälleni isoon sänkyyn, jolle heitettiin kortsuja ja reiät liukastettiin valmiiksi. Roni tuli kontilleen ylleni ja Kimmo pani häntä takaapäin. Pitelin Ronin kasvoja käsieni välissä ja seurasin tarkoin hänen ilmeitään. Vaikka hän irvisteli välillä, ymmärsin, ettei hänellä ollut mitään hätää, pikemminkin päinvastoin. Sitten Kimmo halusi vaihtaa pantavaa lennosta ja työnsi Ronin syrjään. Hän nosti minun kinttuni ylös, asettui polvilleen haarojeni väliin ja tunkeutui reikääni voimalla. Minulta oli tukka lähteä, mutta jösses että se tuntui hyvältä. Kimmo rynkytti minua niin, että pystyin vain ähkymään hänen työntöjensä tahdissa.
Hetken katseltuaan Roni meni Kimmon taakse ja tökki kyrvällään tämän perää. Kimmo keskeytti panemiseni ja keskittyi siihen, kun Roni tunki kalua hänen aukkoonsa. Hän voihki ja valitti ja se kuulosti kiihottavalta. Luikertelin sivuun ja aloin läimiä rohkaisevasti Ronin pakaroita, jotka viuhtoivat kontillaan olevan Kimmon peräpäässä. Kannustin Ronia nussimaan kunnolla sitä jätkää. Veljeni teki totisesti parhaansa. Ja sen hän teki melkoisen rajusti. Kimmo suorastaan parkui, kun Roni hurjalla loppurynnistyksellä ampui mällinsä kortsuun.
Kiskaisin Ronin irti Kimmosta ja syöksyin itse panemaan sitä jätkää. Eka kerta ja huhuh! En ehtinyt olemaan kovin hellä, vaan survoin itseni sisään vauhdilla. Hitto, että jätkän perseessä soutaminen tuntui hyvältä. Ja Kimmon valitukset kiihottivat minua entisestään. Roni työnsi päänsä sivusta Kimmon haaroihin ja alkoi imeä sen kyrpää. Jätkä alkoi kouristella pahasti ja karjui tulevansa. Siinä samassa tulin sitten minäkin, fyysisesti ja sielullisesti jumalattoman onnellisena.
Kimmo kellahti makaamaan patjalle. Roni ja minä kietouduimme keskinäiseen halaukseen nimeltä 'viimeinkin poikuus on mennyt'. Kimmo huokaili siinä, että olipahan menoa, ehkä vähän liian rajua, mutta ikimuistoinen. Yritimme houkutella häntä jatkamaan meidän panemista, mutta hän sanoi olevansa liian voipunut. Kun ehdotimme, että me panisimme vielä häntä, hän kiskaisi peiton tiukasti ympärilleen ja parkaisi, ettei onnistu ainakaan kuukauteen. Kun seksiä ei ollut enää saatavilla, lähdimme Ronin kanssa kotiin. Lörpöttelimme kokemuksestamme tunti tolkulla vielä, kun olimme jo käpertyneet sänkyymme sylikkäin. Aamulla jatkoimme muistelua ja runkkasimme innoissamme. Jälkikäteenkin ajatellen ensi kokemuksemme live-seksistä oli tietysti mieleen jäävä, mutta ehkä turhan hätäinen. Varmaan monella muullakin ensi kerralla touhu on liian malttamatonta.
Kimmoa tapasimme vuosien varrella silloin tällöin ja muutaman kerran menimme sänkyynkin. Seksielämämme jatkui tästä lähtien kuitenkin kohtalaisen aktiivisena. Maineemme vauhdikkaina ja rajuinakin rakastelijoina kuulemma kasvoi ja herättihän tämä identtisyyskin kiinnostusta. Iskimme tai tulimme isketyiksi vähintään pari kertaa kuukaudessa. Siis kertapanoja yksittäisten kavereiden tai yhä useammin kahden tyypin kanssa. Useimmiten nuo parit olivat entuudestaan toisilleen tuntemattomia tai vain puolituttuja. Yksi pari, Juho ja Karri, ovat seurustelleet porukkapanoistamme lähtien yhdessä jo kuusi vuotta. Roni ja minä emme vain löytäneet seurustelusuhteeseen sopivia, siis miesihanteemme mukaisia tyyppejä. Tai siis sellaisia tyyppejä kyllä löytyi, mutta ei kaksin kappalein ja jotka olisivat olleet valmiit asumaan kaksosten kanssa samassa huushollissa. Ronin kanssa emme voineet kuvitellakaan, että asuisimme erillämme.
Opiskelumme sujui siinä seksin ohessa oikeinkin sulavasti. Yhden vuoden pidimme väliä, kun kävimme intin. Tuleville hammaslääkäreillehän se oli ihan pikku juttu. Tosin tykkäsimme siitä armeija-ajasta niin paljon, että mietimme, että upseerinurakin olisi ollut hieno vaihtoehto, jos vain olisimme teineinä tienneet siitä. Perheemme kylläkin naureskeli, että olisipa se ollut somaa ja ura olisi varmaan auennut kenraalikuntaan asti homoseksuaaliselle identtiselle kaksosparille. Myönnän, että heidän sarkasminsa osui oikeaan.
Valmistuimme viisi vuotta sitten, tietysti yhtä aikaa. Jatkamme tosin opiskelua vieläkin, teemme väitöskirjoja työn ohessa. Hammaslääkärin oikeudet saatuamme aloitimme työt samassa hammaslääkärikeskuksessa. Meille kertyi nopeasti vakituinen asiakaskunta, erityisesti identtisistä kaksosista innostuneet ja homot. Edellisiä samannäköisyytemme tuntui huvittavan jatkuvasti. He vitsailivat alati, että kummankohan hoidettavana he oikein nyt olivatkaan. Tylsää ajan mittaan Ronista ja minusta, mutta hymyilimme kärsivällisesti. Homot olisivat olleet valmiita hyppäämään sänkyymmekin, mutta lääkärietiikan mukaan se ei ollut mahdollista.
Neljä vuotta sitten ostimme vanhempiemme ja pankin suosiollisella tuella tämän paritalon. Kaksi kerrosta, alakerroissa keittiö ja kaksi tilavaa huonetta, yläkerroissa kolme makuuhuonetta. Lisäksi meillä on yhteinen kellari, jossa on sauna, pesutupa, varastot ja tyhjä tila, johon rakensimme pienen kuntosalin. Kummallakin on oma sisäänkäynti, mutta olemme puhkaisseet oviaukot keittiöön ja yläkerran makuuhuoneeseen, jotta ei tarvitse kiertää ulkokautta seuran kaipuun iskiessä. Pidimme talossamme silloin tällöin melkoisia orgioita ja olihan se hauskaakin. Totesimme kuitenkin Ronin kanssa, että talossamme olisi kyllä tilaa kahdelle muullekin miehelle. Siis vakisuhteessa meidän kanssamme, sitä kaipasimme.
Vähän vajaa kolme vuotta sitten asiat muuttuivat viimeinkin. Suomi on yhdistysten maa ja sellainen löytyy kaksosillekin. Vähän puolivillaisesti olimme osallistuneet silloin tällöin kaksosten tilaisuuksiin, toiveikkaina, mutta niissä meistä kiinnostuivat vain naispuoliset kaksoset. Sitten kerran päätimme osallistua identtisten kaksosten tapaamiseen kesäkuun alussa yhdessä lomakeskuksessa. Perjantai-illasta sunnuntain iltapäivään oli tarkoitus keskustella kaksosina elämisen ihanuudesta ja kurjuudesta ynnä viettää vapaa-aikaa pelaillen, saunoen, syöden ja juoden. Meitä oli yksitoista kaksosparia, joista viisi paria oli miehiä ja loput naispareja.
Olimme Ronin kanssa juuri purkamassa kamojamme maasturista mökkiimme, kun viereisen mökin eteen kaarsi kaksi motoristia. Mustat nahkaiset kuteet aina pitkävartisia ajohanskoja myöten. Kun he nousivat pyöriltä ja riisuivat kypärät, paljastui kaksi isoa leveäharteista korstoa. Miehekkään komeita, jämerät leuat, puolipitkät valkoiset hiukset. Ja täysin identtiset äijät. Molemmin puolin katselimme varovaisen uteliaina toisiamme, hymyilimme pienesti ja nyökkäsimme toisillemme. Toinen heistä sanoi:
– Teistä ainakin huomaa, millä asioilla olette liikkeellä.
– Eipä sitä teistäkään tarvitse epäillä, Roni naurahti. – Me ollaan Rami ja Roni.
– Ja me Sami ja Simo, naurahti toinen. – Vanhemmillamme taitaa olla samantapaiset huumorintajut.
– Niinpä. Mukava tutustua.
Lähestyimme toisiamme ja kättelimme reippaasti, kun he riisuivat ne ajohanskat. Samilla on pieni kultainen korvarengas oikeassa ja Simolla vasemmassa korvassa. Muuten heitäkään ei toisistaan erottanut. Haistoin heidän hikisten nahka-asujensa miehekkään hientuoksun. Harmittelin, että meillä oli vain valkoiset t-paidat – tosin ne nuolivat meidän ylävartaloidemme lihaksia – ja farkut niittivöineen. Olisin halunnut meilläkin olevan jotain nahkaa päällä, kun se on jotenkin niin miehekäs materiaali. Sovimme lähtevämme yhdessä vartin päästä yhteistaloon tutustumistilaisuuteen ja iltapalalle.
Kun menimme Ronin kanssa mökkiimme, puhkuimme innoissamme. Minä parahdin:
– Jumalauta, siinä on meidän miehemme!
– Joo. Nuo me isketään, vaikka olisivat miten heteroita, Roni jatkoi nauraa hekotellen.
– Eihän noin komeita kaksosia voi ollakaan.
– Tyhmä, tietenkin voi! Katso vaikka peiliin.
– Joo mutta meitä ei lasketa. Ajattele niitä nahkakuteitakin.
– Ja isot pyörät. Miksei me muuten olla koskaan hankittu prätkiä?
– Jos nuo ässät ovat homoja, niin ehdottomasti mekin hankimme kunnon pyörät.
– Jep, perustetaan homokaksosten prätkäkerho.
Naureskellen purimme tavaramme nopeasti. Oluet ja naposteltavat pieneen jääkaappiin, viskipullot hyllylle. Siltä varalta, että ilta viilenee, hupparit kainaloon ja sitten menoksi, sydän toiveikasta uteliaisuutta täynnä meillä molemmilla. Ässät odottelivat jo mökkinsä edustalla, mutta pettymyksekseni he olivat vaihtaneet nahkakuteensa tekstiileihin. Komeita he silti olivat edelleen. Pitkähihaiset murretun vihreät t-paidat paljastivat upeat käsivarsien ja hartioiden lihakset. Maastokuvioiset reisitaskuhousut saivat heidät vaikuttamaan ihan sotilailta. Tunsin Roninkin hyrisevän mielihyvästä.
Matkalla yhteistaloon ässät kertoivat olevansa ensimmäistä kertaa kaksosten tapaamisessa ja jännittävänsä hieman. Me tunnustimme olleemme ennenkin mukana, mutta että emme mitenkään aktiiveja oltu näissä piireissä. Ennustimme jätkille viikonlopun olevan kutakuinkin rennon viihdyttävä.
Yhteistalon ruokasalissa oli erikokoisia pirttipöytiä, jotka täyttyivät eri-ikäisistä kaksosista, vanhimmat taisivat lähestyä eläkeikää ja nuorimmat olivat parinkympin kieppeillä. Osa porukasta näytti tuntevan toisensa entuudestaan. Muiden keskustelu oli haparoivan tunnustelevaa. Me ässien kanssa istuimme kuuden hengen pöytään vastakkaisille puolille, seuraamme liittyi vanhempi naispari. Seisovasta pöydästä saattoi rakentaa itselleen iltapalaa juomineen. Vetäjät kävivät läpi tapaamisen ohjelman, jossa muutaman yhteiskeskustelun ohella oli runsaasti vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia, erityisesti he suosittelivat metsäretkeilyä merkityillä poluilla. Iltaisin olisi tarjolla sauna järven rannassa. Saunoa saisi vaikka koko yön. Koska erikseen ei ollut naisten ja miesten vuoroja, pukukoodi oli uima-asu. Lisäksi siellä olisi myytävänä kohtuuhintaan keskiolutta. En viitsi kertoa koko viikonlopusta ja yhteiskeskusteluista, ne ovat varmaankin kaikille vapaamuotoisissa seminaareissa käyneille tuttua juttua. Rehellisesti sanottuna useimmilla taisi päällimmäisenä olla seksi ja parin muodostus, niin kuin meilläkin Ronin kanssa.
Tuon iltatilaisuuden jälkeen vaelsimme ässien kanssa mökeillemme valmistautumaan saunaan. Roni ehdotti:
– Haluatteko tulla meidän mökkiimme ottamaan vähän kuppia. Ihan vain noin niin kuin pohjustukseksi.
– Sopii. Haepas sinä Simo nuoremmuuttasi meidän varastosta dopingia lantrinkeineen.
– Ei tarvitse, sanoin. – Meiltä löytyy varmaan tarpeeksi, että päästään saunatunnelmaan.
– Kyllä tarvitsee. Ei mene kuin hetki, Simo tokaisi ja paineli menojaan.
Me kolme astuimme meidän mökkiimme. Nostimme pöydälle viskiä ja oluttölkkejä. Tuskin ehdimme oluet avata, kun Simo jo liittyi seuraamme kaksi kossupulloa ja cola-pullot kainalossa. Hän toi myös pyyhkeet ja uikkarit veljelleen ja itselleen. Niin sitten päästiin hiljalleen rennon rupattelun alkuun. Selvittelimme toistemme taustoja ja kokemuksia niin hartaasti, että meinasimme unohtaa koko saunan.
Lyhyesti ässien tarinaa: He ovat kaksi vuotta meitä vanhempia. He ovat tietotekniikka-alan diplomi-insinöörejä ja pyörittävät omaa ohjelmistofirmaa, jossa on kymmenkunta muutakin työntekijää. He ovat naimattomia, vaikka – niin kuin Sami lohkaisi – eivät kokemattomia. He myös ovat aina asuneet yhdessä ja parasta on, että samassa kaupungissa kuin me. Tosin toisella puolella kaupunkia yhdessä lähiössä rivitalossa.
– Hitto, kuinka emme ole aiemmin törmänneet toisiimme? Roni ihmetteli.
– No me emme liiku juurikaan kaupungilla. Aika menee töissä ja harrastusten parissa, Sami selitti.
– Mitä te harrastatte? kysyin. – Paitsi salilla treenaamista kuten näkyy.
– Äh, tämä nyt mitään ole, Simo vähätteli tunnustellessaan oikeaa, isoa hauistaan ja jatkoi: – Me olemme jo toista kymmentä vuotta olleet mukana yhdessä harrastajateatterissa. Näyttelemme, Simo kertoi. – Se on mahtavaa.
– Pistäkää viestiä seuraavista esityksistä niin tulemme hurraamaan teille.
– Kesäteatterissamme on ensi-ilta heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, Simo jatkoi.
– Varatkaa meille kaksi paikkaa!
– Selvä. Homma hoituu.
– Millä salilla te kaksi käytte? Sami tenttasi hymyssä suin. – Ei tuollaisia lihaksia makaamalla saa.
– Ei saakaan. Itse asiassa meillä on pieni kuntosali kotona kellarissa.
Sitten alkoikin meidän tenttaamisemme. Kerroimme kaikesta muusta paitsi homoudesta, vaikka suoraan sanoen minun teki mieli livauttaa suusta sekin, jotta olisi nähty ässien suhtautuminen asiaan. Kävimme läpi asumisjärjestelymme ja intensiivisen kaksossuhteemme, suorastaan läheisriippuvaisen. Siinä ässät olivat kuulemma ihan samanlaisia. Kun paljastimme olevamme molemmat hammaslääkäreitä, ärrät nauroivat, että sen nyt olisi voinut jo meidän hampaistamme päätellä. He lupasivat tulla asiakkaiksemme, kun tarjosimme heille hoitoa 'kahdelle yhden hinnalla'. Tunnelma alkoi olla välillämme avoimen rento ja juttu luisti sujuvasti. Lisäksi aloin aistia miellyttävän testosteronin tuoksun ja selvän seksuaalisen virityksen. En tosin ollut aivan varma ja siksi en tehnyt mitään aloitteita siinä asiassa.
Viimein maltoimme suunnata rantasaunalle. Siellä oli runsaasti porukkaa. Vaihdoimme uikkareihin miesten pukuhuoneessa. Ässät olivat uskomattoman upea ilmestys, ah ne lihakset ja leveät hartiat, kapea uuma ja lantio, vahvat reidet ja pohkeet. Silmiini osui myös Samin jalkojen välistä miehinen varustus, isot pussit ja kohtalaisen mittava letku. Oletin, että Simolla olisi samanlaiset. Kyllä huomasin meidänkin saavan ihailevia katseita. Lisäksi koko nelikko muka huomaamatta vähän pullisteli esittelymielessä lihaksiaan hymyillen metkasti. Tilanne keskeytyi, kun pari miestä tuli järvestä. He kertoivat veden olevan vielä kylmähköä, mutta että kyllä sinne saunasta hyppää, kun ei jää laiturin nokalle ihmettelemään. Pohja on kuulemma hienoa hiekkaa ja vesi syvää pitkän laiturin päässä.
Vaikka itse sauna onkin iso, lauteilla oli hieman tunkua. Varsinkin naiset huutelivat, että kyllä sinne meidän kaltaisille komistuksille tilaa järjestyy. Keskustelu oli yleistä, kaikki höpöttivät jotain. Saunarauhaa ei todella ollut. Kun nelikkomme oli aikansa hikoillut, päätimme syöksyä järveen. Juoksimme laiturin päähän ja hyppäsimme veteen, jalat edellä varmuuden vuoksi. Hitto, kun olikin kylmää. Uimme vain kymmenisen metriä ja kun jalat palatessa ottivat pohjaan, lähdimme kahlaamaan takaisin. Kuinka ollakaan äidyimme poikamaisesti roiskimaan vettä toistemme päälle. Se sai meidät hihkumaan ja leikisti uhkailemaan toisiamme. Minusta sellainen riehakkuus on jotenkin kiihottavaa, siinä syntyy mukava miehinen jännite, mitähän tästä voisi seurata.
Ostimme tölkit olutta ja asetuimme saunan terassille nautiskelemaan. Juttelumme pyöri vieläkin varsin yleisissä asioissa, kun siinä ramppasi niitä muita kaksosia. Välillä kävimme löylyssä lämmittelemässä ja hypimme järvessä, jossa jatkoimme sitä kisailua. Kun väki ei vähentynyt, ehdotin, että siirtyisimme kallistamaan lasia meidän mökkiimme, ja niin teimme – vain uikkarit jalassa, kun emme viitsineet enää pukeutua.
Istuimme pöytämme ympärille ja ryhdyimme syventämään nousuhumalaa viskillä ja kossulla. Kun siinä olimme aikamme lässyttäneet ja esitelleet vaivihkaa lihaksiamme ja välillä vahingossa hipaisseet toisiamme ja painaneet sääret ohimennen toisiaan vasten, aloimme päästä asiaan. Sami kysäisi teeskennellen humalaisempaa kuin oli:
– Yksi henkilökohtainen kysymys. Miten te olette hoidelleet seksihommat?
– Niin, jatkoi siihen Simo. – Kun tässä ollaan kaksosina niin tiiviisti toisissamme, että tuntuu, ettei siihen väliin oikein saa mahtumaan ketään.
– Joo, totta, Roni aloitti. – On meillä ollut muutaman kerran kaveri, jota olemme molemmat panneet ja joka on pannut meitä. Ja pari kertaa on löydetty kaksikin tyyppiä kerralla.
– Kaveri? Tyyppi? Sami kohotti kulmakarvojaan.
– Joo, mutta ei niistä mitään suhdetta ole syntynyt, Roni jatkoi kuin ei olisi huomannut ässien oudoksuvia katseita.
– Jep, semmoinen vakisuhde olisi tarpeen löytää, minäkin tunnustin. – Ei vain panojen takia, vaan kyllä myös sellaista tunnetason suhdetta tässä alkaa kaipailla.
– Semmoinen meilläkin on etsinnässä, ässät huokaisivat melkein yhdestä suusta.
Seurasi hiljaisuus, jossa molemmat parit tuijottivat silmät harittaen epämääräiseen suuntaan ja sitten lopulta Sami katsoi suoraan meitä silmiin.
– Tuota, ymmärsinkö äsken oikein, että te olette harrastaneet homoiluakin, hän kysyi arasti. – Älkää vain loukkaantuko.
– No tuota, nyt kun tuli puheeksi, Roni aloitti varovasti hymyillen, vilkaisi minua kysyvästi ja minä nyökkäsin. – Itse asiassa emme ole vain harrastaneet. Me olemme ihan oikeita homoja.
– Vau! Mahtavaa, Simo parahti. – Niin mekin olemme!
– Hitto, että minä toivoin tuota heti, kun näin teidät prätkänahoissanne, innostuin.
– Tykkäätkö nahkakuteista? Me olemme täysin nahka- ja saapasfetisistejä, Sami hehkui.
– Älä nyt kaikkea heti paljasta, Simo ärähti. – Pelästyvät vielä.
– Heh, ei pelästytä. Emme ole harrastaneet fetissiseksiä, mutta ehdottomasti voimme kokeilla, vai mitä Roni? tivasin veljeltäni.
– Lisämausteet antavat potkua mille tahansa, hän naurahti ja kysyi sitten: – Miten te itse olette onnistuneet hoitamaan nämä seksihommat?
– Tuota noin, tämä voi ehkä järkyttää teitä, Simo mutisi vilkuillen veljeään, joka punastui. – Me olemme paneskelleet keskenämme. Kahdeksantoistavuotiaista alkaen.
– Mutta ihan vain siksi, ettei muita löytynyt. Ja se tuntui hyvältä, Sami soperteli. – Järkytyittekö?
– Ei. Keskenämme mekin aloitimme, tunnustin. – Suudeltiin, hyväiltiin, runkattiin yhdessä, lopulta toisiammekin ja otettiin sitten suihinkin. Ja kun silloin nuorempina innostuttiin painimaan, mällit ruiskahtivat siihen vääntävien kehojen väliin.
– Ai, painitteko te? Simo ilahtui. – Me otetaan mittaa toisistamme vieläkin aika usein.
– Kuulostaa miehekkäältä. Mutta siis keskenämme emme Ramin kanssa persepanoja ole harrastaneet, Roni jatkoi kokemuksistamme.
– Me olemme. Ei olla koskaan pantu ketään muuta, Simo sanoi.
– Ohoh! Kuulehan, Rami, pojilla tuntuu olevan vakava puute homokokemuksissa, Roni tönäisi minua. – Eiköhän ole suorastaan velvollisuutemme pyllistää heille ja tarjota tosi miehen reikää käyttöön.
– Luulenpa, ettei se olisi pelkkä velvollisuus vaan suorastaan ilokin, vastasin.
– Pelleilettekö te? Ihanko oikeasti antaisitte? Vapaaehtoisesti? Simo hämmästeli.
– Hyvä on, saatte te ottaa meidät väkisinkin, jos se teitä enemmän kiihottaa. Roni, haepa kortsuja ja liukasteet, komensin veljeäni.
Alkoi yleinen hämillinen hekottelu ja höpötys ynnä töniskely ja potkiskelu. Roni heitti pöydälle matkatavaroistamme kaivatut varusteet. Hyvin lyhyen hetken mietin, pitäisikö tässä sopia jonkinlaisesta parinmuodostuksesta, mutta totesin, että kahden täysin identtisen kaksoisparin ollessa kyseessä se olisi tarpeetonta ja jopa naurettavaa. Niinpä kaappasin Simon halaukseen, mihin hän suostui aktiivisesti eli minua kunnolla rutistamalla. Silmänurkasta näin, kuinka Roni nosti Samin karhunsyleilyyn ja pyöritti ympäri. Kohta he sitten harrastivatkin pystypainia ja yrittivät vääntää toisensa lattiaan. Me Simon kanssa keskityimme suutelemaan, näykkimään ja hyväilemään toisiamme joka puolelta. Minä nautin joka hetkestä, mutta Simo suorastaan villiintyi. Hänen vahvat kouransa haroivat ja tukistivat partaani ja tukkaa. Hänen ahmiva suunsa oli joka paikassa kaiken aikaan. Kaipa se oli sitä, että pääsi ensi kerran kourimaan vierasta miestä.
Pian koko jätkänelikko oli kiihottuneessa tilassa, ainakin kalujen tiukasta asennosta päätellen. Ässillä näytti olevan aavistuksen pitemmät vehkeet kuin meillä, mutta ei niin paksut. Ässät komensivat meidät kumartumaan pienen pirtinpöydän päihin ja aloittivat aukkojemme rassaamisen ja liukastamisen – homman he olivat kuulemma oppineet pornofilmeistä. Me olimme Ronin kanssa nokat melkein kiinni toisissamme, suukottelimme ja hyväilimme toistemme hartioita, hauiksia. Ynähtelimme saamastamme käsittelystä ja yhä kasvavasta kiimasta. Ässät välillä sormittivat aukkojamme, välillä läpsivät pakaroitamme, eivätkä muuten helläkätisesti.
Sitten näin Ronin naamasta, että Samin patukka tunkeutui hänen aukkoonsa. Hän haukkoi henkeä silmät pystyssä ja päästeli aa-aa-aah –ääniä. Sami puolestaan virnisti jotenkin häijyn näköisenä. Enempää en ehtinyt heitä hetkeen ihailemaan, sillä oma peräpääni tuntui leviävän kovan kullin pakottamana. Roni hörähti:
– Taidat sinäkin saada parhaillaan kunnon pamppua.
– Juu-uuhhh. Huh. Mahtavaa.
– Ja kohta tulee lisää, saatana, Simo murisi takaani ja tunki kyrpäänsä syvemmälle.
– Anna tulla, parkaisin.
– Nämä jätkät taitaa tykätä meidän patukoista, Sami murisi ja nussi veljeäni rajun näköisesti.
– Joo, tykätään, Roni voihki onnessaan.
Sitten ei hetkeen mitään puhuttukaan. Kuului vain ähkettä ja voihketta, puuskutusta ja möreitä ärähdyksiä. Tuijotimme veljeni kanssa toisiamme himosta silmät suurina ja suut ammollaan, hyvä ettei kuola valunut. Puristimme toisiamme tiukasti olkavarsista. Pöytä notkui allamme ässien voimakkaiden työntöjen tahtiin. Yritimme Ronin kanssa suudella pöydän yli, mutta sen rynkytyksen takia hampaamme vain kalahtelivat yhteen. Minun kaluni sojotti kovana pöytälevyn alla ja terska hinkkasi itse asiassa varsin ikävästi sitä levyn karheaa alapintaa. Sitä pahensi se, että elin niin vahvasti Simon panon mukana ja työntelin persettäni sitä rajuja lykkimistä vastaan. Olin ihan ekstaasissa, päästelin hourupäisiä karjahduksia. Ihme etten pyörtynyt nautinnosta. Simo on totisesti mahtava panomies – myöhemmin sellaiseksi osoittautui myös Sami.
Lopulta kuin yhteisestä merkistä ässät painautuivat meidän selkäämme. He olivat laukeamaisillaan. Simo otti minut koko nelsoniin ja painoi pääni pöytää vasten niin, etten enää nähnyt Ronia. Simon hikinen, rynkyttävä vartalo tuntui selässäni kertakaikkisen mahtavalta. Hänen kyrpänsä runnoi reiässäni rajulla ja kiihtyvällä vauhdilla. Hän karjui korvaani kirouksia ja minä vain vikisin ja valitin sekopäisessä hurmiossa. Viimein hän ulisi, että vittu nyt tulee, nyt tulee. Ja hän tuli. Ja rojahti velttona päälleni. Sama tuntui tapahtuvan pöydän toisella puolellakin. Kämpässä kuului vain hurjasta menosta toipuvien äijien raskaita huokauksia, kun kaikki yrittivät tasoittaa hengitystä uuvuttavan panon jälkeen.
Ässät vetäytyivät meistä ja yhtäaikaisesti pöydälle läjähti kaksi spermalla täytettyä kortsua. Vapisten nousin seisomaan – kalu vielä täysillä seisten – ja käännyin halaamaan Simoa. Huokaisin hänen leukaperilleen:
– Hitto, sinähän vasta melkoinen panosonni olet.
– Ja sinä hitonmoinen pantava, hän julisti isoon ääneen. – Kyllä vieras persereikä veljen vastaavan voittaa!
– Yhdyn edelliseen puhujaan, Sami hihkaisi.
Puhkesi hillitön naurukohtaus, joka hiljalleen rauhoittui 'entäs nyt' -tilanteeseen. Koska Ronilla ja minulla oli vielä kalut pystyssä ja hiplasimme niitä, ässät vilkuilivat meitä odottavina. Niin mekin heitä varsin himokkaina. Roni otti aloitteen:
– Jätkät, Ramilla ja mulla on pussit täynnä hyvää siementä. Kestäisittekö jo, jos me tuikkaisimme ne teidän perseeseenne?
– Tuota, ei millään pahalla, mutta minä ainakin olen niin poikki, etten ihan heti oikein välittäisi, Sami pahoitteli.
– Joo, mutta myöhemmin kyllä. Ihan odotan sitä, Simo jatkoi.
– Okei, mutta minun täytyy ainakin runkata. Muuten pakahdun, hörähdin ja katsoin Ronia, joka nyökkäsi samanmielisyyttä.
Simo käänsi minut ja kaappasi takaapäin minut tiukkaan syleilyynsä. Hänen kätensä puristuivat rintakehäni ympärille. Täytyy muuten sanoa, että niissä lihaksissa oli todella voimaa, ei pelkkää näyttävyyttä. Puristin kouraani liukastetta ja aloin runkkauksen. Sami ja Roni ottivat samanlaisen asennon. Ässät retuuttivat meidät veljekset vastakkain, parinkymmenen sentin päähän toisistamme. Virnistelimme toisillemme ja kouramme viuhtoivat alapäässä kiihtyvällä vauhdilla. Väliin painoimme terskamme vastakkain ja hieroimme niitä toisiinsa. Ässien leuat painautuivat meidän olkapäillemme ja suut hamusivat korvalehtiä, kaulaa ja hartioita. Väliin he kiskoivat meitä parrasta. Kurotuin suutelemaan Samia Ronin olkapään yli ja siinä oli sellaista imua, että pallit poukkoilivat pitkin sisuskaluja. Simo puolestaan hinkkasi ja tökki lantiotaan pakaroihini niin, että aloin uskoa uusintapanon olevan mahdollista – ei se kyllä sitten ollut. Joka tapauksessa minä aloin olla valmis. Kourani hinkkasi ihan hulluna kyrpää ja niin sitten ammuin melkoisen annoksen liemiä Ronin vatsalihaksille. Ja saman tien hän minun vatsalleni. Hitsi, elämäni parhaimpia runkkusessioita.
Kävimme ahtaassa suihku-WC:ssä vuorotellen pesulla ja kokoonnuimme jatkamaan ryyppäämistä pöydän ääreen. Olimme varsin tyydytetty ja iloinen porukka. Ässät varsinkin ilmaisivat kiitollisuutta, kun olivat viimeinkin saaneet kokea vaihtoehdon sukurutsalle. Me halailimme, suukottelimme ja rutistelimme toisiamme kaiken aikaa. Ja tietenkin, koska ässät nyt ovat tosi äijiä, meidän piti järjestää kädenvääntökisat. Miehekkään uhokisan voitti Sami. Minä hävisin kaikille, mutta vannoin, että joku kerta vielä päihitän heidät kaikki. Muuten sovimme, että seuraavana päivänä menisimme iltapäivällä metsälenkille ja iltasaunan jälkeen jatkaisimme rietasta menoa. Silloin saisimme korkata ässät vieraskyrvillämme, ainakin he lupasivat niin. Kun ässät lähtivät, menimme Ronin kanssa poikkeuksellisesti samaan sänkyyn nukkumaan sylikkäin. Niin onnellisia olimme. Ja toiveikkaita.
Aamulla menimme suihkunraikkaina, krapulasta ei juurikaan havaintoa, hakemaan ässiä aamupalalle. Teki mieli rutistaa heitä kunnolla, mutta ulkopuolisten silmien pelossa emme tohtineet. Kuiskasin heille suupielestäni:
– Kaduttaako?
– Voi jumalauta, kaduttaisi, jos emme tietäisi, että jatkoa on luvassa, Sami murahti.
– Siis onhan? Simo jatkoi.
– Totta helvetissä! Roni parahti. – Jos ei muuten, niin sitten väkipakolla.
– Se olisikin komeaa, Sami naurahti. – Pääasia kuitenkin, että meno saa jatkoa.
– Voi olla, etten edes jaksa odottaa iltaan. Vehkeeni haluaa toimintaa jo nyt, hihittelin.
– Hillitse itsesi! Olemme julkisella paikalla, Roni oli toruvinaan minua.
Hillitsimme itsemme kaikki. Kohtuudella, jalat näet hinkkasivat toisiaan ja painautuivat toisiinsa vaivihkaa pöydän alla. Muuten istuimme kiltisti aamupalan, sitä seuranneen alustuksen ja keskustelun sekä lounaan ajan. Sen jälkeen meitä houkuteltiin lentopallomatsiin, mutta ilmoitimme lähtevämme lenkille metsään.
Mökissä sonnustauduimme Ronin kanssa lenkkivarusteisiin, meidän tapauksessa vaaleanruskeat shortsit, joissa oli reisitaskut. Lisäksi hihattomat t-paidat, kun oli aika lämmintä, ja lenkkarit. Siinä pukeutuessamme naureskelimme, että eikös metsällä ole taipumus villitä suomalaiset miehet. Perusvietit nousevat pintaan ja äijät yltävät sankaritekoihin. Niinpä tungimme reisitaskuihin kortsuja ja liukastetta.
Ässät olivat sonnustautuneet ihan oikeisiin juoksutrikoisiin, jotka nuolivat heidän upeita vartaloitaan. Heidän taskunsa ei pullottaneet, jos niissä asuissa taskuja edes oli.
– Hitto, jätkät, oliko pakko pukeutua noin? vikisin. – Teidän katsominen uuvuttaa meidät jo ennen kuin päästään nurkan taakse.
– Ihan vain siksi, että saisitte harjoitella itsehillintää, Sami naureskeli.
– Kun päästään metsän suojiin, en aio missään nimessä harjoittaa moista itsekidutusta, Roni murisi.
– Hyvä! Odotimmekin, että teillä olisi mielessä erinäisiä kierouksia, Simo virnuili.
– Ja riettauksia, Sami jatkoi.
– Tietenkin meillä on, sanoin ja taputin varusteita pullottavaa reisitaskuani.
– Eipä sitten viivytellä, ässät hihkaisivat yhdestä suusta ja pinkaisivat juoksuun.
Lönkyttelimme heidän perässään metsän sisään ja kehuskelimme heidän pakaroitaan ja rentoa askellusta. He alkoivat keikutella lantioitaan ylikorostetusti ja välillä läpsivät toistensa perseitä ja töniskelivät toisiaan. Vajaan kilometrin päässä Roni huikkasi heille:
– Nyt en kestä enää. Etsitään tuolta metsän siimeksestä joku suojaisa paikka kunnon peuhailulle.
– Asiaa!
Ässät edellä me poistuimme polulta. Rämmimme pari sataa metriä sitä ryteikköistä sekametsää, kunnes tulimme pienelle aukiolle, jota reunusti jyrkkä kallio. Kiersimme sitä ja löysimme pusikon suojaaman syvennyksen. Se oli hieman ahdas, mutta eihän se haitannut, kun tarkoitus oli joka tapauksessa ahtautua kiinni toisiimme. Kävin oitis Samin kimppuun, kaappasin hänet tiukkaan syleilyyn ja yritin suudella häntä. Mokoma rupesikin vastustelemaan, yritti vääntää minua maahan. Nostin hänet vyötäröstä ja tömäytin siihen kallioon. Hän ähkäisi. Hieroin partaani hänen poskeensa ja murisin hänen korvaansa, yrittikö hän pakottaa minut ottamaan itsensä väkisin. Hän hyrisi ja nuoli karvaista leukapieltäni.
Samassa Simo ja Roni rojahtivat maahan meidän jalkoihimme. Ensin näytti kuin he painisivat, mutta he vain muuten kieriskelivät suudelmaan uppoutuneina. Sami ja minäkin kietouduimme tiukkaan rutistukseen ja suutelimme kiihkeästi toista ahmien. Kourat vaelsivat toisen hiuksista pakaroille. Painoin häntä voimalla sitä kalliota vasten ja nylkytin lantioitani häneen. Hän potki reidellään minua munille. Laskin toisen kourani hänen alapäähänsä ja aloin puristella hänen varustustaan, joka kovettui ihan käsiin. Hän ynähteli ähkien. Minäkin huohotin jo täydessä kiimassa, oma kaluni taisteluvalmiudessa.
– Nyt on vuorossa pikapano, puuskutin Samin suuhun.
– Joo. Nussi mua kunnolla, hän vastasi korahdellen.
Käänsin hänet ympäri ja kiskoin trikoohousut polviin. Pursotin liukugeeliä persevakoon ja kouraani. Tungin sitä reikään, jota samalla levittelin sormillani. Onnistuin kaivamaan kortsun taskusta ja pudottamaan shortsini nilkkoihin. Nakkasin samalla yhden kortsun ja geeliputkilon maassa peuhaavien ulottuville.
Kumitin kaluni ja ohjasin sen kädellä Samin aukon suulle. Hän kyllä työnsi persettään auliisti vastaan, mutta puristi sulkijaa kiinni. Tartuin molemmin käsin häntä lantiosta ja maasta asti voimaa ponnistaen tunkeuduin häneen. Hän kähisi valituksia ja kiroili kuin mies. Hän painoi poskeaan siihen kallion kylkeen ja takoi sitä samalla toisella nyrkillä. Nappasin sillä kädellä, johon olin pursottanut geeliä, kiinni hänen kovasta kyrvästään ja aloin runkata sitä, kun samalla panin häntä toistaiseksi rauhallisilla työnnöillä. Hänen perseensä eli täysillä mukana työntöjeni tahdissa. Koko hänen kehonsa kouristeli ja reidet vapisivat. Hitto, että oli kiimaista menoa, aivot oli sumeta.
Sitten äkkiä ja yllätyksekseni Sami laukesi, hän ampui spermansa kallioon ja minun kouralleni äristen kuin vihainen karhu. Kiedoin molemmat käteni hänen rintakehänsä ympärille, puristin lujaa ja painauduin tiukasti hänen selkäänsä. Lantioni paukutti ihan hulluna hänen pakaroihinsa. Kuolasin hänen niskaansa ja puuskutin tulevani ihan justiinsa. Hän sähisi, että vittu, anna palaa. Ja niin minä annoin. Kumisäkki täyttyi ääriään myöten. Pysyimme siinä asennossa – kaluni vielä perseessä – pitkään, kunnes hengitys tasaantui ja me ehdimme vilkuilla veljiämme.
Simo oli maassa kontallaan ja runkkasi itseään vimmatusti. Roni riehui takapäässä niin riehakkaasti, että viimeisiä taisi hänkin vedellä. Kuului vain tosi kiimaista huohotusta, puuskutusta ja örinää. Sitten Simo hirmuisia kirouksia pärskien roiski mällinsä varvikkoon. Hän jäi silmät pystyssä ja suu ammollaan huojahtelemaan Ronin lantion iskujen tahtiin. Veljeni taivutti selkänsä taaksepäin ja nytkytti nivusiaan tiukasti Simon pakaroihin. Hän puri hampaansa yhteen ja turskautti mörähdyksiä selvästi ampumiensa liemien tahtiin.
Me kaikki tuijotimme toisiamme hölmistyneinä hymyillen. Irtauduimme hissuksiin toisistamme. Hautasimme kortsut pieneen kuoppaan varvikon keskelle. Kävimme siihen piiriin kädet toistemme harteilla. Oikein harras hautajaistunnelma. Ja onnellinen. Haistelimme metsän moninaisia tuoksuja ja kuuntelimme ääniä. Roni tiivisti:
– Metsä totisesti villitsee suomalaisen miehen. Niin kuin Ramin kanssa tuumimme.
– Joo. Tällaista villimiehen elämää voisi harrastaa jatkossakin, Sami huokaisi.
– Hei, lähdetään joku kerta meidän mökille. Siellä riittää synkkää villiä metsää, Simo innostui.
– Pannaan harkintaan, Roni hymyili pervoudet selvästi mielessä.
– Tuskin sitä tarvitsee edes harkita, naurahdin. – Äskeisen kaltaisen uusintaan olemme aina valmiit.
– Samoin. Mutta ei kai meidän tarvitse mökkilomaa odottaa. Tänään on täällä viimeinen ilta eikä meillä kellään ole käsittääkseni saunan jälkeen mitään erityistä tekemistä, Sami sanoi.
– Päinvastoin. Luulenpa, että meillä on vaikka mitä puuhaa, Roni virnuili.
– Joo ja oikein rietasta ja miehekästä, Simo hekotteli.
Niine puheinemme palasimme leirikeskukseen. Suihkun jälkeen juttelimme Ronin kanssa ässistä:
– Luuletko, että meillä on mahdollisuuksia ässien kanssa pitemmän päälle?
– Siis oikeaa suhdetta?
– Niin. Seksiinhän he vihjaisivat olevansa jatkossakin valmiita.
– Ehkä he ovat valmiita myös suhteeseen. Jos emme vain sössi mahdollisuuksia joillakin typeryyksillä.
– Joo, edetään varovasti. Heitä kuulostellen.
– He olisivat kyllä just meidän ihannetyyppejä. Fiksuja, hauskoja. Miehekkäitä ja lihaksikkaita.
– Niitä nahka- ja saapasfetissejä olisi mahtavaa kokeilla.
– Niin. Mutta ei ryntäillä. Hiljaa hyvä tulee.
Niin päätettiin ja sitten menimme iltapäiväkahveille ja keskustelutilaisuuteen. Ässien kanssa vähän virnuiltiin ja harrastettiin huomaamatonta jalkapeliä. Iltapalan jälkeen menimme saunaan. Vajaan tunnin hikoilimme lauteilla ja hypimme järvessä, jonka vesi tuntui lämpimämmältä kuin edellisenä iltana. Vähän intouduimme harrastamaan vesisotaa, ja pieni kiihottava jännite välillämme tuntui kasvavan – tiedossa oli hauskaa mökin seinien suojassa. Muitten vastalauseista huolimatta me neljä lähdimme ässien mökkiin.
Roni koukkasi hakemassa meiltä viskiä, olutta, kortsuja ja liukastetta. Kun astuimme ässien tupaan, huomasin heti ne nahkaiset ajoasut naulakossa. En voinut olla hetken hyväilemättä niitä. Sami äkkäsi sen:
– Tykkäätkö niistä?
– Totta helvetissä. Jumalattoman seksikkäät. Varsinkin teidän päällä silloin, kun näimme eka kerran.
– Voisihan ne olla sitä sinunkin päällä. Olet kutakuinkin saman kokoinen. Haluatko kokeilla?
– Ihan tosi? Saanko?
– Ilman muuta.
Ei tarvinnut edes riisua, kun päällä oli vain uikkarit ja t-paita. Sujahdin nahkahousuihin ja –prätkätakkiin hetkessä. Keekoilin ympäriinsä ja harmittelin, kun siellä ei ollut kokovartalopeiliä. Toisaalta näin muiden nauravista ja... hmm... himokkaista silmistä, että hyvin ne kuteet minuakin pukivat. Ronikin tuli oikein tunnustelemaan minua ja nahkoja:
– Hitsi, Rami, sinähän näytät ihan kovikselta.
– Heheh, en vain näytä, minä olen kovis, innostuin oikein pullistelemaan jätkille.
– Vau! Se kyllä testataan, Simo hihkaisi ja rynnisti pukeutumaan siihen toiseen prätkäasuun.
– Jee, tappelu, tappelu! Sami alkoi nauraa.
– Jep, nahkakovisten yhteenotto, Ronikin yhtyi iloon.
Minä äidyin oikein poseerailemaan, esitin nyrkit pystyssä erilaisissa haastavissa asennoissa muka kovaa tappelijaa. Tuota pikaa Simokin oli täysissä nahkavarusteissa ja lähestyi minua velmusti virnistellen. Hän alkoi töniskellä minua:
– Haa, jätkä yrittää esittää rajua jätkää.
– Vitut, luuletko itse olevasi, töniskelin takaisin julmasti irvistäen.
– Simo hei, älä sitten ota liian tosissasi, Sami huolestui.
– Tyhmä, tämä on seksitaistelu, Simo ilmoitti. – Totta kai tässä ollaan tosissaan ja kyrvät pystyssä. Vai mitä, Rami?
– Ole huoleti. Rami osaa kyllä tapella ja puolustaa itseään, armas veljeni rauhoitteli Samia.
– Osaatko itse? Sami hymyili ovelana.
– Onko tuo haaste, Roni ilahtui.
– On!
He heittivät t-paidat ja uikkarit pois ja kävivät alastomina toistensa kimppuun. Siinä vaiheessa Simo ja minä olimme jo naureskellen pystypainissa vääntämässä toista lattiaan. Ja sinne me pian tömähdimmekin ja jatkoimme saman tien mattopainia nahkakuteet natisten kiihottavasti. Eihän kamppailumme missään tapauksessa mitään totista taistelua ollut, ei sinne päinkään. Hekotellen ja kiljahdellen yritimme siinä möyriessämme suudella ja puristella toisen haarojenväliä.
Homma keskeytyi siihen, kun alastomina vääntävät veljemme rojahtivat poikittain meidän päällemme. Nyt seurasi neljän äijän sekavaa suutelua ja toisten kourimista yhdessä läjässä. Aivan mahtavaa nahkojen natinaa ja alastomien vartaloiden rietastelua. Kaikki olivat lopulta niin kiimassa, että kyrvät olivat ratketa. Niinpä hyppäsimme vauhdilla panoihin. Ei mitään herkkää ja hienostunutta esivalmistelua. Sami ja Roni repivät meiltä nahkahousut nilkkoihin, työnsivät meidät nojaamaan seinään, liukastivat meidät hätäisesti ja kovakouraisesti. He survaisivat kumitetut kalunsa reikiimme yhdellä rysäyksellä. Sami pani minua ja Roni Simoa. Kaikki neljä huusimme ja kiroilimme ja ehdottomasti nautimme. Että raisut pikapanot voivatkin olla yhtä hurmiota! Veljemme kannustivat toisiaan aina vain hurjempaan menoon. Ja me teimme parhaamme elääksemme mukana. Samin kullin villi riehuminen perseessäni sai minun pääni nautinnosta aivan sekaisin.
Kun jätkät laukesivat hurjan laukan päätteeksi, vaihdoimme asetelman lennosta päinvastaiseksi. Isommin ihmettelemättä painoimme Simon kanssa jätkät vuorostaan seinää vasten, ruiskautimme liukastetta heidän reikiinsä ja kyrpiimme ja sitten vain sisään. Sami ei uupumukseltaan jaksanut vastustella, vähän vain voihki ja valitti. Paukutin häntä ihan aivottomana ja kuitenkin jo niin kiimaisena, ettei kestänyt pitkäänkään, kun jo täytin kortsun liemilläni. Huohottaen painauduin Samin selkään ja seurasin, kuinka Simo viimeisteli veljeni panon. Villi näky ja kumpikin oli silmät pystyssä. Huohottavista suista roiskui sylki. Samin viimeinen voimakas työntö, Ronin pää kopsahti seinään, ja asia oli hoidettu.
Jalat vapisten kaikki halasivat toisiaan mumisten epämääräisiä. Kävimme pikaisesti alapesulla. Nostin Simon tapaan nahkahousut ylös ja istuin hänen viereensä natisuttamaan nahkoja. Jatkoimme varovaista ryyppäämistä – seuraavana iltapäivänä piti olla ajokunnossa. Sami aloitti:
– Hitto, mikä viikonloppu! Olen saanut persettä ja kyrpää enemmän kuin olen koskaan ehtinyt haaveilemaan.
– Samat sanat, Simo huokaisi, puristi reittäni ja hinkkasi olkapäätään minun vastaavaan.
– Tämä on kieltämättä ollut unelmien täyttymys, ilmoitin minäkin ja kiedoin käteni Simon uumalle.
– Tuota, vakavasti puhuen, pojat, Roni hymyili arasti ja vilkuili meitä muita. – Mitä ajattelette meidän jatkosta?
– Niin, me olemme Simon kanssa miettineet sitä, Sami hymyili pienesti. – Ööö... Kiinnostaisiko teitä alkaa rakentamaan suhdetta meidän kanssamme?
– Ai, vakituista? Niin kuin parisuhdetta? änkytin.
– Niin. Tai siis paremminkin nelisuhdetta, Sami hymähti huvittuneena. – Kun ollaan kaksosia.
– Jumalauta, siitähän me ollaan koko ajan haaveiltu! Roni julisti.
– Alku on ainakin alkanut lupaavasti, innostuin. – Te olette aivan mahtavia tyyppejä!
– No niin tekin. Mutta Samilla ja mulla ei ole minkäänlaista kokemusta suhdeasioissa.
– Meilläkin vain irtosuhteista, Roni muistutti. – Voi olla, että tosipaikan tullen olemme hankalia kavereita.
– Simon ja mun yhteiselo on enimmäkseen yhtä myrskyä, Sami nauroi. – Olemme nyrkit pystyssä kaiken aikaa.
– Älä liioittele. Mutta tietty, kun arki alkaa ja tunteet haalenee, voi tulla ongelmia, Simo myönsi.
– Kun tiedostamme asian, varaudumme ratkomaan ongelmat, Roni rauhoitteli. – Eikähän meidän tarvitse kiirehtiä. Annetaan suhteelle aikaa kehittyä.
– Ja hankitaan nyrkkeilyhanskat, niin ei satu niin pahasti, kun ratkomme riitoja, ehdotin iloisesti hymyillen.
Kaikki kolme alkoivat läpsiä minua, kun olin kuulemma niin tyhmä. Sovimme, että aloitamme tosiaan nelisuhteena, kun ainakin toistaiseksi 'kaikki panee kaikkia' –periaate oli jo toiminut niin hyvin. Muutoin ajattelimme, että tosiaan etenemme rauhallisesti ja katsomme, kuinka tunnetasolla homma lähtee sujumaan. Päätimme myös, että ässät tulevat maanantai-iltana meille töiden jälkeen – sunnuntaina eli kaupunkiin paluun päivänä heillä oli illalla vielä kesäteatterin harjoitukset. Lopetimme ryyppäämisen ja menimme nukkumaan – Simo ja minä nahkakuteissa ässien mökkiin ja Roni ja Sami meidän mökkiin. Simo ja minä emme ainakaan intoutuneet enää naimaan, vaikka kietouduimmekin toisiimme nahkakuteita natisuttaen. Ihmettelin hänen korvaansa, eikö ole jännää, että tämä homma oli pyörähtänyt käyntiin noin vain, ilman sen suurempia ihmettelyjä ja ujosteluja. Simo arveli, että heidän puolellaan paineet olivat jo niin kovat, että he eivät pelänneet häpeää eikä ottaa riskejä; rohkea rokan syö ja saa persettä ja kyrpää. Samalla pohdimme suhdekuvion tulevaisuutta. Kerroin paritalostamme ja että siihen ässätkin mahtuisivat hyvin, jos kiinnosti. Simo suuteli minua ja mutisi, että saman katon alla asuminen kieltämättä nopeuttaisi kiiman purkua. Rutistin hänet tiukkaan halaukseen.
Sunnuntaina lounaan jälkeen palasimme kaupunkiin. Ronin kanssa hehkutimme innoissamme rakkauselämämme saamaa käännettä. Ässät tulivat maanantai-iltana ja hehkuivat hekin onnea. Ne isot prätkät siinä meidän pihassa olivat komea näky, jota pyörimme pitkään ihastelemassa – emme muuten ole Ronin kanssa vielä hankkineet pyöriä, nahkakuteita kylläkin.
Ässät tykästyivät mielihyväksemme taloomme. Saunomisen yhteydessä vietimme taas villiä ja rietasta elämää. Ja sitten perjantaista sunnuntain puoleen päivään jatkoimme sitä taas. Silloin heinäkuun alussa kävimme Ronin kanssa katsomassa sen kesäteatterinäytelmän, jossa pojat näyttelivät ja hyvin sen tekivätkin – niin kuin myöhemmissäkin näytelmissä. Tapailimme kahdesta kolmeen kertaan viikossa, myös heidän isossa rivitalokämpässään kaupungin toisella laidalla. Niin ja vietimme aikaa myös siellä heidän mökillään ja sen metsässä. Seksielämämme tuli aina vain aktiivisemmaksi, hauskemmaksi ja villimmäksi. Fetissijuttuja harrastettiin ja paljon muutakin pervoa ja rietasta. Ja mitä paremmin tutustuimme ässiin, sitä syvemmin aloimme pitää heistä – rakastaa. Paitsi miehekkäitä seksipetoja he ovat myös hyvin sivistyneitä, huumorintajuisia ja ihmisistä välittäviä, vaikka välillä vieraille umpimielisiä esittävätkin.
Vähän yli vuosi sitten katsoimme, että suhteemme on niin vankalla pohjalla, että voimme muuttaa asumaan yhteiseen talouteen. Toisin sanoen ässät muuttivat meidän taloomme. Muodollisesti ja erityisesti ulkopuolisille esitettiin, että ässät asustivat toista päätyä ja me Ronin kanssa toista. Tosi asiassa elämme siis yhteistaloudessa. Ronin ja minun perheelle suhteen laatu on kyllä selvillä, kun sen avoimesti kerroimme. Psykiatrisiskomme sanoi, että on suoranainen lottovoitto, että identtinen kaksospari löytää suhteeseen toisen vastaavan kanssa, niin epätodennäköistä se on. Ässien suku ei tiedä mitään, asuvatkin toisella puolella maata, mutta emme ole tehneet asiasta ongelmaa.
Kellarin kuntosali täydentyi soutulaitteella, lisäpainoilla ja nyrkkeilysäkillä, jota kaikki tykkäämme hakata treenihanskoilla. Tosiamme emme mätki – paitsi Sami ja Simo, jotka riidellessään rupeavat helposti tappelemaan. Kiimassa me porukalla painimme korkeintaan, varsinkin nahkoissa ja saappaissa. Seksiä harrastamme vaihtuvina pareina mutta useimmiten nelistään. Meno on pysynyt ainakin toistaiseksi varsin riehakkaana ja riettaana. Tuntuu ihmeelliseltä, kun elämässä on muitakin kuin tuo oma kaksoisveli. Nyt voi tuntea rakkautta paria muutakin miestä kohtaan. Ja arki on nelistään jotenkin hienoa, siivoaminen ja ruuanlaittokin. Välillä katson ässiä ja semmoinen mukava onnen tunne puristaa koko ruumista. Niin Roniakin kuulemma.