Antinoos

Henkivartija

Olen asunut Berliinissä nyt vähän yli neljä vuotta. Ja voin sanoa, että tämä on homolle loistopaikka. Täältä löytyy kaikenlaisia yhteisöjä, klubeja ja urheiluseurojakin kaikenlaisille meikäläisille. Valinnanvaraa löytyy monenlaisille mieltymyksille. Itse suosin paikkoja, joissa tapaa miehekkäitä nahkakundeja, skinejä ja lihaskimppuja.

Tosin en kovin ahkerasti ehdi käydä niissä paikoissa, kun työ vie välillä niin paljon aikaa. Olen hommissa eräässä turvallisuusalan yrityksessä. Tarjoamme niin yrityksille kuin yksityisillekin monenlaisia suojapalveluja, elektronisia valvontasysteemejä, tavallista vartiointia, kyberturvallisuusjuttuja sekä henkilösuojelua. Tämä viimeinen on minun vastuullani, vaikka osallistun kyllä moneen muuhunkin. Nykyään omistan firmasta noin viiden prosentin osuuden ja voin kehaista, että rahaa tulee – siis palkan lisäksi.

Voin kuvitella, että monen mielestä on outoa, että homo toimii henkivartijana. Syy on yksinkertainen: minä olen kova jätkä ja minulla on hyvä koulutus siihen hommaan. Kaikki alkoi itse asiassa varhaislapsuudestani. Vanhempani ovat kertoneet, että alle kouluikäisenä en leikkinyt poikien leikkejä, minua eivät kiinnostaneet autot eivätkä pyssyt ja sotaleikit. Minä leikin isosiskoni nukeilla ja pukeuduin hänen tai äidin vaatteisiin. Isä oli kertoman mukaan huokaissut äidille, että tuosta pojasta tulee selvästi homo. Sitten hän oli päättänyt, että ei se mitään, jos tuleekin, mutta ikinä hänestä ei tule sellaista homoa, jonka nenälle kuka tahansa tulee hyppimään. Niinpä minut pantiin kuusivuotiaana treenaamaan judoa.

Kaikkien hämmästykseksi innostuin lajista aivan tolkuttomasti. Nautin siitä peuhaamisesta toisten poikien kanssa. Myöhemmin kehityin kaiken huipuksi oikeaksi lahjakkuudeksi. 13-vuotiaana vaihdoin lajin karateen ja täydensin sitä lukioiässä potkunyrkkeilyllä. Harrastin toki muutakin liikuntaa, nostelin painoja, juoksin, hiihdin ja varsinkin uin. Uinti oli suosikkilajini ja kehityin siinäkin melkoiseksi tekijäksi.

Kun sitten koitti kutsuntojen aika, olin huippukunnossa ja pyysin päästä taistelusukeltajakoulutukseen. Läpäisin testit kevyesti ja sitten kesällä ylioppilasjuhlien jälkeen astuin armeijan palvelukseen. Se oli hienoa aikaa, rankkaa, mutta minullehan se sopi. Taistelusukeltajien tehtäviin kuuluu esimerkiksi kiinnittää vihollisalusten pohjaan räjähdyspanoksia ja nousta huomaamatta maihin vaikka yön pimeydessä tekemään tuhotöitä varsinaisen hyökkäyksen valmistelemiseksi. Siinä täytyy osata tehdä tarkkoja havaintoja ympäristöstä, mistä opista on hyötyä henkilösuojelussa.

Lähitaisteluihin pitää pystyä niin veden alla kuin äänettömästi maallakin. Opin entisten kamppailutaitojeni lisäksi erinäisiä likaisia temppuja, vähän niin kuin katutappeluniksejä. Osaan tappaa ihmisen paljain käsin, veitsellä ja ampumalla – en tosin ole koskaan tappanut ketään. Tuossa ampumisessa minusta kuoriutui todella hyvä, vaikka siviilissä en ollut koskaan edes pitänyt kädessä minkäänlaista asetta. Olin vähän hämmästynyt, että esimerkiksi pistoolilla pystyin ampumaan niin tarkasti ja nopeasti.

Rakastin sitä inttiaikaa ja tietysti hakeuduin aliupseerikouluun. Kun varsinainen palvelusaika päättyi, jäin armeijaan kouluttajaksi. Olin siellä puolitoista vuotta. Opetin tuleville taistelusukeltajille erityisesti noita lähitaistelutaitoja. Sain jätkät innostumaan asiasta niin, että usein vapaa-ajallakin menimme salille treenaamaan. Yleensä sain ylemmiltäni kiitosta työstäni.

Sitten yhtenä iltana, kun olimme jätkien kanssa treenaamassa, yksi luutnantti tuli katsomaan touhujamme. Kun harkkojen jälkeen tulin alastomana suihkusta, se helvetin lutikka nojaili pukuhuoneen oven pieleen ja hymyili ylimielisesti:

Taidat olla homo, kun kullisi turpoaa noin harjoituksissa.Täh?Susta on varmaan kiihottavaa ottaa jätkiä tiukkaan otteeseen noissa kamppailuissa?

En ensin osannut sanoa mitään. Olin ihan äimistynyt. En takuulla ollut antanut kenellekään mitään aihetta epäillä minua homoudesta. Eikä kamppailutreeneissä tai matseissa tosiaan ehdi ajatella mitään seksiä. Raivostuin ja hetken harkitsin lutin pieksämistä, mutta tajusin ajoissa, ettei upseereihin voi koskea. Niinpä käännyin ympäri ja tuhahdin: