Antinoos

Kuka mistäkin tykkää

Puhelin soi. En vilkaissut näytöltä, kuka soittaa. Vastasin:

– Hannu.
– Vitun persereikä, terve.
– En jaksa enää saarnata sulle sivistyneestä kielenkäytöstä. Olet jo yli kolmenkymmenen. Kyllä sun pitäisi jo osata muutenkin.
– Joo, joo. Älä lässytä. Mulla on sulle asiaa.
– Asiaa? En usko. Sää haluat vain mut panemaan sun tiukkaa persettäsi.
– Se siitä sivistyksestä. En mää sun kyrpääs kaipaa.
– Just joo.

Ana eli Antti on minun pikkuserkkuni. Olemme tunteneet aina ja teini-ikäisinä aloitimme keskinäiset seksipuuhat. Olemme panneet toisiamme siitä asti, tosin iän myötä harventuen. Olemme molemmat kolmekymmentäkaksivuotiaita. Ana osaa olla rasittava höseltäjä, sotkee asiansa solkenaan ja kaipaa sitten minun apuani. Rehellisyyden nimissä, Ana taas on minusta sitä mieltä, että minä olen itsekeskeinen, omahyväinen, ylimielinen paskapää. Että katselen muita nenänvartta pitkin. Ja kuulemma vain siksi, että minulla on isommat nyrkit, isommat lihakset ja isompi kulli kuin useimmilla muilla. Pitää paikkansa ja sen lisäksi olen keskimittaa pitempi, leveäharteisempi, komeampi ja älykkäämpi. Mutta Ana on paljon seksikkäämpi, söpömpi, kiimaisempi ja hän antaa aina. Ja kyllä paneekin mielellään, jos nätisti pyytää.

– Ihan tosi, Hanski, sun vehkees on jo testattu. Nyt haluan testata yhtä toista tyyppiä. Sää tunnet sen.
– Kukaan mun tuttuni ei halua panna sua.
– Ne onkin paskiaisia. Tää kaveri on eri juttu. Helvetin seksikäs. Sillai vaarallisella tavalla. Sun kokoinen. Sun salituttus.
– Mulla on monta salituttua.
– Tää on se, jonka kanssa sää olit perjantaina treenien jälkeen kaljoilla siellä räkälässä. Mää tulin jutteleen teidän kanssa.
– Ai Jone?
– Se se tais olla. Se kävi ihan kuumana muhun.
– Tuskin. Luultavasti se suunnitteli hakkaavansa sut.
– Niin, niin. Määhän sanoin, että se oli kuumana muhun. Se tajus heti, että mää tykkään tosi rajuista tyypeistä.
– Jone tuskin on edes homo.
– Mitä? Etkö sää olekaan pannut sitä vielä? Mikä suhun on mennyt? Eikö ota enää eteen? Et sää nyt niin vanha ole. Mää en ainakaan ole.
– Turpa kiinni, vitun Ana!
– Ah, tuota sivistynyttä kielenkäyttöä. Saat luvan kutsua mut mukaan, kun menette seuraavan kerran kaljoille.
– Ai oikein luvan? Sää et oo tajuissas.
– Ja sitten sun pitää kehua sille Jonelle mua ja erityisesti mun ahnetta persettä.
– Ana, mää rakastan sua. Painu helvettiin!
– Jos yhdessä mennään. Kiitos jo etukäteen, kun järjestät ne treffit.

Hullu pikkuserkkuni katkaisi puhelun. Olisin halunnut sanoa vielä muutaman sanasen. Olin tuntenut Jonen siihen mennessä vasta puolisen vuotta ja vain sieltä salilta. Olin kyllä katsellut häntä silloin tällöin panosilmällä, mutta en ollut tehnyt seksuaalisia aloitteita hänen suuntaansa. Vähän nimittäin arvelutti. Jone on tietysti seksikkään komea, ihan pantavan näköinen, mutta hänestä huokuu vähän pelottavaa väkivaltaista uhmakkuutta. Siis tyyliin, jos menet ärsyttämään häntä, hän on valmis kiskomaan alaleukasi nenän yli takaraivolle. Tiedän, että Ana rakastaa sellaisia tyyppejä. Hän rakastaa elää vaarallisesti, masokismiin taipuvainen kun on. Minulle kelpaa vähän rauhallisempikin meno lakanoita rutatessa.

No, mitään ei tapahtunut vähän yli kahteen viikkoon. Kävin kyllä Jonen kanssa pari kertaa kaljoilla, mutta en erehtynyt pirauttamaan Analle. Ajatuskin, että se tulisi toiveikkaana sähläämään siihen, oli vastenmielinen – siis vaikka Ana onkin hyvä ystäväni. Sitten, jälleen perjantaina, lähdin Jonen kanssa treeneistä baariin. Olimme autelleet toisiamme painojen kanssa. Vähän olin katsellut, että Jone oli jotenkin alakuloinen, karski reipas uho oli poissa. Ensimmäiset kaljat edessämme pöydällä kysyin häneltä:

– Mikä sulla on, kun olet jotenkin apeana?
– Tuota... Kuule, tää on vähän hankala juttu. Saanko ensin kysyä, vihaatko sää homoja?
– Ai, mää vai? No en todellakaan.
– Hyvä. Homojen vihjaajalle en tätä kertois. Mulle sattu tämmönen paskamainen juttu nimittäin. Mun poikaystäväni lemppas mut pihalle viikko sitten.
– Täh? Siis ootko sää joku vitun homo vai?
– Jumalauta, jos rupeet vittuileen, niin mää hakkaan sut!
– Ja mää löisin takasin ja kovaa, mutta en vittuile. Kerro.
– Ääh, se väitti, että mää oon liian väkivaltainen ja raiskaaja. Oonhan mää, mutta mun mielestä me oltiin sovittu siitä ja meillä oli rajat ja turvasanat ja kaikki. Kai se sitten vaan kyllästy siihen touhuun. Etsii varmaan jotain hellämielistä, lempeää rakkaudesta lässyttäjää. Ottaa päähän, vaikka kyllä se Marko oli muuten hyvä tyyppi ja tykkäsin siitä tosissaan.
– Voi helvetti, Jone, mun tarttee nyt kyllä haukkoo henkeä.
– Älä nyt, saatanan Hanski, sano, että mun homopuheet järkyttää sua. Mää sentään menetin poikaystäväni.
– Ei järkytä, ei. Kaikki myötätuntoni on sun puolella. Surullista menettää rakastaja. Mää vain sitä, että määkin oon homo ja tykkään kohtuullisesta rajuudesta rakastelussa, vaikken mää mikään masokisti ole.
– Nyt kyllä valehtelet! Homo muka? Tommonen äijä!
– No, vittu sanoithan itsekin olevasi. Tommonen äijä itsekin.
– Helvetti ja mää kun oon monesti katsellut sun lihaksia ja haaveillut saada vähän vertailla voimia sun kanssa, vähintään kokeilla vääntää kättä.
– Hmm... Ei kuulosta pahalta. Mää tykkään miehekkäistä haasteista. Mutta raiskatuksi tuleminen ei kauheasti houkuttele.
– Harmi. Ne on aika kiimaisia seksileikkejä. Siis ne raiskauspuuhat.
– Mua vituttais tulla sillä tavalla nöyryytetyksi.
– Sittenhän sää tappelisit tosissaan vastaan. Se olis kiihottavaa. Sitä paitsi sun voimillas vois käydä niin, että sää raiskaatkin mut.
– Heheh, mitenkähän sää noin kovana jätkänä kestäisit sen?
– En mitenkään. Vaikka ei mua kyllä kukaan ole koskaan väkisin ottanut. Niin etten tiedä, miten sen ottaisin. Mennäänkö kokeilemaan?
– En tiedä. Ei mulla varmaan edes seisois semmoisessa menossa.
– Minkälaisesta paneskelusta sää sitten tykkäät? Jostain lempeästä akkamaisesta?
– Ei nyt sentään. Kyllä mulle maistuu miehekkään kovakouraisetkin panot. Siis semmoinen alistamismeininki, mutta ei se tarkoita raiskausta.
– Hei, sovitaan rajat. Mää tulin jo ihan kiimaan.
– Hidasta vähän. Just pääsit kertomasta surusta, kun poikaystävä jätti, ja saman tien olet valmis hyppäämään sänkyyn toisen äijän kanssa.
– Marko ei kuulu tähän pätkääkään. Itse se takuulla piehtaroi parhaillaan patjalla jonkun tyypin kanssa. Niin että miten olis?
– En tiedä. Sää oot kyllä kiihottavan seksikäs.
– Eli?
– Mutta ei sitten mitään nyrkeillä hakkaamista, että veri lentää. Eikä mitään ruoskilla vetelyä tai teräksisiä nipistimiä. Eikä sitomisia.
– Saako edes avokämmenellä läpsiä? Entä tiukat painiotteet?
– Kai nuo voi just ja just hyväksyä. Mutta molemmin puolin.
– Jee! Ja aloitetaan kädenväännöllä. Mennään mulle. Mää asun tuossa kahden korttelin päässä.