Maailman sylissä

Luku 5

Piti valita itselleen pari ja meitä jäi tosi kiusallisesti kolme jäljelle. Huomasin, ettei se Veeti ollut koulussa. En oikeasti olisi ihmettellyt, vaikka se olisi ollut tekemässä niitä rikoksiaan.
Viimeinen jäljelle jäänyt tyttö tunki johonkin ryhmään, joten mä ja Nino oltiin sitten kahdestaan. Jos kukaan muu ei kerta halunnut meitä, niin miksi me ei sitten oltaisi tehty yhdessä. Eikä se oikeastaan haitannut mua. Jos me keksittäisi jotain puhuttavaa, ei tarvitsisi kuunnella Kasperin rasittavaa hörinää.

Me alettiin kavuta open johdolla kuoppaista harjunseinämää ylös. Kiittelin taas kenkiäni, koska nilkan murtuminen tästä enää  puuttuisi. Päästyäni ylös jäin hengästyneenä tutkimaan monisteita. Meidän piti tietää lintuja ja kasvilajeja. Mä kysyin Ninolta kynää.
Jonkun aikaa tarvottuamme me tultiin lintutornille. Säikähdin melkein kuoliaaksi, kun pojat alkoi hyppiä testatakseen, pysyykö torni pystyssä. Oli muutenkin epämukavaa seistä niin ahtaasti. Mutta oikeastaan me oltiin Ninon kanssa aika hyviä tunnistamaan lintuja ja se lainasi jopa kiikareita opelta, joka piti luentoa merikotkien häviämisestä.

- Mun sisko on aina halunnu undulaatin tai hepan, kerroin, kun me tömisteltiin portaita tornista alas.

Ei mua enää kauheasti jännittänyt.

- Meil on koira. Minkä ikänen sun sisko on?

- Täyttää kymmenen.

- Mun veli Jerico on melkein samanikänen. Ykstoista. Mut on mulla myös toinen pikkuveli ja isosisko.

Mun olisi tehnyt mieli kysyä Ninolta sen kotimaasta, mutten uskaltanut. Se olisi voinut loukkaantua. Siitähän sitä just piikiteltiin, vaikka mun mielestä niiden nimet oli tosi hienoja. Olin ilonen, että meidät oli jätetty rauhaan edes retken ajaksi.

•••

Paluumatkalla menin heti suosiolla etupenkkiin. Tyytyväisenä tajusin nousta ensin bussiin niin, että Nino sai valita, istuisiko mun viereen vai ei. Ja se istu, risti sen pitkät jalat ja kumartu tuijottamaan puhelintaan. Se oli muakin pidempi, vaikka olin venähtänyt äidistä reilusti ohi. Mutta mun jalat oli semmoset tikut, jotka sotkeentu toisiinsa, Nino oli enemmän leveä ja urheilullinen. Luulisi, että se olisi ollut suosittu tai ainakin tyttöjen mieleen. Ihme porukkaa.

- Mä näin tosi outoo unta viime yönä.

- Hä? kysyin taas.

Olin ollut ihan vajonneena omiin ajatuksiini. Vaikutin varmaan aika hölmöltä, ihan kuin mulla olisi kuulossa vikaa. Nino nosti katseensa puhelimestaan.

- Aa joo. Näin semmosta unta viime yönä, missä olin hississä jumissa Batmanin kans.

Katsoin poikaa epäuskoisena. Joko sillä oli outo mielikuvitus tai huono huumorintaju.

- Uskotsä et unilla on joku merkitys? kysyin.

- En tiiä. Toivottavasti ei tällä ainakaan, Nino naurahti välinpitämättömän näkösenä.

- Mä näin kerran unta, jossa mun sisko oli sairaalassa ja seuraavana päivänä se murs sen jalan.

- No joo. Mun mummi kyl väittää, että se ties mun maman raskaudests ennen kun sille kerrottiin. Niño tarkottaa espanjaks lasta, mummi alko kutsua mua siks. Ja maman mielestä tää näyttää Saturnukselta.

Nino osoitti silmäkulmansa syntymämerkkiä ja mä hymyilin vähän.

- Sul on kunnon tarina, mun vanhemmat vaan anto mulle Markuksen, koska se on mun iskän toinen nimi.

•••

Mua harmitti, et olin valinnu kuviksen. Ninolla oli musiikkia, joten en nähnyt sitä enää loppupäivänä. En mä kyllä yhtään osannut laulaa enkä soittaa, mut olispahan ollut samalla tunnilla joku, ketä olisi edes vähän tuntenut. Ja kun ei mun piirtotaitokaan ollut paljoa parempi. Olis ollut hauskaa kuulla, kun Nino soittaa kitaraa.

Makasin pulpetilla ja laitoin äitille viestiä, monelta sillä loppuu työt. Vilkuilin vähän ympärilleni, koska tunnilla oli muitakin kuin meidän luokkalaisia. Kohtasin muutaman katseen ja käänsin pääni äkkiä pois. Mun ruma vesivärityö kuivui siinä edessä.

- Hyi vittu, oksensko se oikeesti! kimittävä tytönääni kiljahti.

Koko kehoni valahti kylmäksi.

•••

Katsahdin nopeasti taakseni ennen kuin nousin autoon. Matilda oli vallannut etupenkin, joka olikin ainoa asia, mistä me joskus riideltiin.

- Miten meni koulupäivä? äiti hihkaisi  ylipirteästi.

Mietin hetken, mitä vastaisin. Mitähän se halusi kuulla?

- Ihan hyvin. Pitäis varmaan ostaa matkapahoinvointipillereitä.

Tänään me vietettiin äidin uutta keksintöä, perheiltaa. Oikeastaan se oli ihan kivaa. Autoin nopeasti Matildaa läksyissä ja sitten me pelattiin Unoa ja Aliasta. Janne lämmitti saunan ja sen jälkeen istuttiin kuistilla kauan vain juttelemassa. Janne oli ostanut mullekin oluen, mut äiti ei halunnut, että juon sitä. Ja vaikkei kukaan muu olisi keksinyt mitään puhuttavaa, Matilda selosti aina senkin edestä. Toivoin, että se aina pysyy sellaisena.

•••

Torstai oli ehkä paras arkipäivä, mitä lukujärjestykseen tuli. Tää aamu ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Jouduin menemään bussilla ja juoksemaan hikipäässä pysäkille. Ei kannattanut missata bussiaan, seuraava meni tunnin päästä.
Kun harpoin yläkertaan, missä matikanluokka sijaitsi, törmäsin edessäni kulkevaan poikaan. En edes tiedä, miten se tapahtui. Ehkä se pysähtyi yhtäkkiä tai jotain. Poika kääntyi kuitenkin salamannopeasti ja kohtasin jääkylmät vihaiset silmät.

- Sori, mumisin ja tunsin poskieni kuumenevan.

Veeti veti hupun päähänsä, urahti jotain ja työnsi mut kovakouraisesti hartiallaan kauemmas itsestään. Hieraisin tulikuumaa niskaani. Olin huomannut, että sillä oli rystyset ihan mustelmilla ja poskessa pitkä arpi. Mua puistatti.

Opettaja määräsi mut jonkun tytön viereen, jonka nimeä en vielä muistanut. Se selvisi mulle kumminkin, Aino. Sillä oli oranssi tukka, naama täynnä pisamia ja pinkit hammasraudat. Se oli kai Iinan ja Ronjan kaveri. Koko tunnin yritin olla kääntymättä taakseni, missä Veeti istui. Tunsin sen murhaavan katseen niskassani. Nino istui ihan eturivissä ja Aino tähyili sen selän takaa taulua. Huomasin välillä, että tyttö vilkuili mun vihkon suuntaan.

- En tajuu mitään, se huokaisi jossain vaiheessa.

- No ei haittaa, en mäkään, vastasin hitaasti.

- Ei kyl siltä näytä, Aino tuhahti ja veti vihkon käteni alta.

- Hei, älähdin ja yritin vetää sen takaisin.

- Anna mun pliiiis kopidoida, tyttö suhahti nauraen.

Sillä oli ihan hauska hymy, semmonen vilkkuva. Mä luovutin vihkon sille ennen kun opettaja ehti huomauttaa meille mitään.