Maailman sylissä

Luku 20

- Mitä tehtäis? Matilda tiedusteli silmät säihkyen.

- Mitä te haluutte tehä? Nino vastasi pyyhkiessään Tinon suuta lautasliinaan tottunein ottein.

- Voidaanks me pelata Unoo? aneli Jerico ja viskasi pöydän alle jauhelihaklimpin.

Koira hyökkäsi hotkaisemaan sen suuhunsa samalla häntää heiluttaen.

- Jerico aina voittaa, Nino kuiskasi mulle silmäänsä iskien.

Jerico kipaisi kortit olohuoneesta ja työnsi kyynärpäällään lautaset pöydän toiseen nurkkaan. Florentino oli tietenkin liian pieni pelaamaan, mutta se imeskeli kärsivällisesti hihaansa ja katseli meitä uteliaana.

Lopulta meillä ei ollut epäilystäkään voittajasta. Jerico röyhisti rintaansa ylpeänä ja suki kiharoita korviensa taakse. Matildan tuntien tyttö oli haljeta kiukusta, koska se oli huono häviäjä. Kun se oli nuorempi, sen kanssa ei pystynyt pelaamaan mitään ilman kunnon draamakohtausta.

Mä olin jo luovuttamassa, kun Matilda yhtäkkiä juoksi vessaan, ehkä nieleskelemään tappion kyyneliään. Sitten se työnsikin nopeasti päänsä ovenraosta jotain pulloa kädessään viuhtoen.

- Oi, saanko mä lakata mun kynnet tällä? Tää on niiiin ihana väri, tämmönen pinkki. Jooko?

Rypistin otsaani ja meinasin kieltää, mutta Nino ehti vastaamaan ensin.

- Joo tietenki.

Poika lätkäisi korttinsa pöytään ja lähti lampsimaan kohti Ellan huonetta.

- No just ois tullu uuno, Jerico mankui.

- Sä voitit jo varmaan kymmenen kertaa. Ei meillä ollu mitään jakoo, lohdutin harteitani kohauttaen.

Matilda pyllähti viereeni vilkuillen poikaa ylimielisesti ja pyyhki tarkasti sivellintä pullon reunaan. Kun Nino viimein palasi pöytään, sillä oli mukana koko isosiskonsa mittava kynsilakkakokoelma ja se vaihtoi kaiuttimeen jotain hirveää ysikytluvun pissismusaa.
Florentino alkoi kiljua ja tarttui pullealla kädellään sinitarran väriseen pulloon. Nino kiskaisi sen takaisin itselleen ja kieritti korkin auki. Sitten se rupesi kieli poskella sivelemään väriä pikkuveljensä kynsiin.

- Mä en tienny, et sä osaat lakata kynsiä, naurahdin.

Nino virnisti ja yksi itsepäinen kihara valahti sen otsalle.

- Emmä osaakkaan...

- Mä keksin! Pidetään nyt manikyyri ja kampaamo ja kaikki. Saanko mä laittaa huulipunaa? Matilda huudahti puhaltaessaan kynsiään ammattimaisin elkein.

Jerico ravisti huolestuneena päätään ja upotti kätensä sipsipussiin.

- Oikee tyttöjen ilta, Nino lisäsi huvittuneena ja tarkasteli arvostelevasti pää kenossa työnsä tulosta.

Florentino taapersi ylpeänä Matidan syliin, kun poika sulki lakkapullon.

- Kuka seuraavaks? Rico? Markus?

- No en mä, vastasin kiireesti.

- Enkä mä, komppasi Jerico melkein hätääntyneenä.

- Joo-ooo Markus! Pliide, Matilda aneli alahuuli lerpallaan.

- Eiks me voida laittaa sulle vähän? Matildan takii, Nino nauroi.

Kurtistin kulmiani epäuskoisena. Yhtäkkiä Nino tarttui mun vasempaan käteen ja alkoi sutia jotain vihreää lakkaa siihen. Yritin vetää sormiani pois pojan otteesta, mutta se ei luovuttanut niitä. Olin aika vaivaantunut. Mun korvalehdet helotti varmaan punaisina. Tuijotin Ninon ruskeaa niskaa, joka oli keskittyneesti kumartunut käteni ylle.