Maailman sylissä

Luku 33

Nino nojaili seinustaan luokan edessä ja jutteli Veetin kanssa. Mä kävelin varovasti lähemmäs, kunnes Nino huomasi mut ja veti viereensä kiertäen käsivarstensa harteilleni. Veeti tervehti lyhyesti ja niiden keskustelu jostain autonosista jatkui. Mä piilouduin syvemmälle hupparini sisään ja puristin repun olkahihnaa tiukasti nyrkkiini.

Kaikki oli vähän sumeaa, kun kävelin luokkaan. Nino jäi istumaan mun viereen, vaikkei se ollut sen paikka ja hymyilin sille kiitollisena. Joku meidän luokkalainen pyöräytti sille silmiään, mutta löysi kuitenkin uuden tuolin Ninon jäätävän katseen alla. Hälinä hiljeni vähitellen ja terveystiedon opettaja istui pöytänsä ääreen.

- Meillä on täks päiväksi vähän vieraita näin alkuun, ope sanoi ja näpytteli salasanansa tietokoneelle.

Luokan ovi avautui ja meidän luokanvalvoja Mari ja koulukuraattori käveli sisään ja jäi seisomaan taulun eteen. Vilkaisin Ninoa syrjäsilmällä.

- Kuulkaas, nyt on käyny semmonen juttu, että me tultiin juttelemaan yhestä ikävästä asiasta teidän kanssa.

Kuraattori nyökytteli päätään sanojensa tahdissa. Luokka oli kerrankin ihan hiljaa. Mietin, tiesiköhän muut, miksi Kasper ei ollut koulussa ja saisinohan mä siitä paskaa niskaan. Luultavasti.

- Haluan painottaa, että meidän koulussa ei suvaita minkäänlaista väkivaltaa, Mari jatkoi vakavana.
- Toivon, että jos teitä mietityttää nyt tämä teidän luokan tilanne, niin tulisitte vaikka juttelemaan jonkun aikuisen kanssa. Ei tarvii jakaa tätä juttua muille. Ja aina pitää kertoa, jos näkee kiusaamista tai muuta. Aina.

- Mitä on käyny? joku urpo huudahti.

Muut alko supista ja hälytä kovaa. Moni poika kääntyi katsomaan mua kulmiaan kurtistaen, mutta mun katse nauliintui Ainoon. Sen punainen ponnari hytkähti, kun se siirsi lautasen kokoiset silmänsä muhun. Oli vähän vaikeaa hengittää. Tunsin, miten Nino tarttui mua olkapäästä ja kuiskasi mulle jotain.

- Sellanen pieni riita on tässä käynyt, Mari huokaisi edestä ja epätoivo vihlaisi taas mua mahasta.

Pieni riita? Nino näytti vihaiselta. Tajusin, että Aino tuijotti meitä yhä alahuultaan itkuisena purren.

- Mä olen tänään vapaana kaikilla välkillä, kuraattori väläytti Pepsodent-hymyn kuin odottaen Marin puheesta traumatisoituneiden teinien joukkoryntäystä luokseen.

- Noin, kiitoksia teille. Ja tänään meidän aiheena olisi sitten taas kaikkien ikisuosikki...nimittäin ehkäisy! terkan opettaja ilmoitti ärsyyntyneen kuuloisena ja Mari ja kuraattori luikkivat ulos vähin äänin.

Kaikki tuntui jo unohtaneen äskeisen, kun joku hirnaisi ja toinen röhki naurusta kuullessan sanan "seksi". Mä vajosin makaamaan pulpetin päälle ja vedin hupun päähän.

- Mitä bullshittiä toi oikeen oli Marilta ja noilta, Nino kumartui mun puoleen ja kohautin laiskasti harteitani.

- Ja takarivissäkin kuunnellaan, niin ei satu mitään vahinkoja ja tiedossa on, mitä pitää tehä, jos vaikka HIV iskee, opettaja ilmoitti hampaitaan kirskuttaen.

- Gayy, joku inahti äänenmurroksen kimittämällä äänellään.

- No Kasperillahan se klamydia oli, Nino sanoi ylimielisesti ja hiljensi sillä nopeasti pojan kaverit.

- Hys sitten, vaikka tää innostava aihe onkin! opettaja jatkoi jyrinäänsä.

Kuului vielä vähän tirskuntaa ja sitten syntyi odottavan kiusallinen hiljaisuus.

•••

- Nyt mä jaan teille nää harjotusta varten, selvästi elämäänsä ja varmaan rakkauselämäänsäkin kyllästynyt opettaja kertoi ja paiskoi jokaiselle kondomin ja kurkun pulpetille.

No olipas hehkeä koulunalotus. Tatu yritti tunkea kurkkua vierustoverinsa suuhun ja Pete näytti rinta röyheänä, miten miehekkäästi se osasi avata kondomin hampaillaan. Nääkö ihmiset meni onnellisesti nukkumaan ja esitti nyt kuin äskeinen vierailukaan ei olisi koskenut heitä? Katsahdin Ninoon, joka nypläsi keskittyneesti kondomipussin kanssa ja yhtäkkiä tunsin poskieni kuumenevan. En ollut tullutkaan ajatelleeksi, miten kiusallista tää voisi olla. Mun kai olisi pitänyt olla yhä murheen murtama, mutta en voinut enää sille, että mun ajatukset muutti suuntaa. Yhtäkkiä Nino käänsi päänsä ja meidän katseet kohtasi.

- Saaksä tätä auki? se kysyi ja mun naama varmaan punehtui entisestään.

- Oota mä koitan, vastasin kakistellen ja onnellisena siitä, ettei mun enää tarvinnut katsoa poikaa silmiin.

Osa meidän edessä istuvista tytöistä kikatti kovaäänisesti ja osa näytti kuin aaveen nähneiltä. Repäisin kondomin esiin.

- Mä voin pitää tätä kurkkuu, nii sä voit laittaa sen, Nino tarjoutui.

- Ei tarvii, mutisin ja vedin kurkun sen kädestä väkivaltaisesti.

Kylmä hiki melkein pisaroi otsalla, kun tunsin Ninon tuijotuksen. Sain kuitenkin viimein kaiken tehtyä ja nieleskelin katse tiukasti taulussa.

- Me ollaan luokassa, Nino sanoi ensin hiljaa ja vakavan kuuloisena, mutta sitten jo vähän huvittuneena.

- Joo-o, murahdin sille takaisin ja kiskaisin mun hupparin naruista niin että enää mun nenä jäi pilkottamaan esiin.

•••

Nino ei yrittänyt edes saada mua tänään ruokalaan. Me kuunneltiin vaan musiikkia ja kaikki oli melkein niin kuin ennen. Huonommin, mutta toisaalta paljon paremmin. Me saatettiin nojata toistemme olkapäihin ja pitää salaa kädestä. Olin sittenkin kiitollinen äidille, että se oli tunkenut nenänsä mun asioihin. Jengi ei näköjään ollutkaan mitään ilman Kasperia ja lupaa rellestää vapaasti. Nino silitti peukullaan mun sormia.

Nukuin kaikki loput tunnit, enkä edes  muista mitään mainitsemisen arvoista. Koulun jälkeen odotin kuitenkin Ninon kanssa rehtoria aulassa ja nauroin juuri helpottuneena ja iloisena jollekin pojan jutulle, kun Aino kiiruhti meidän luokse ja vetäisi mua hihasta.

- Voinko lainata sua Markus hetken?

Katsahdin Ninoon ja se katsoi pöyristyneenä takaisin.

- No lainaa, mut älkää olko kauaa, poika vastasi mun puolesta ihan kuin olisin sen omaisuutta.

Aino vei mut rappusten alle ja alkoi heti itkeä.

- Mä oon niin pahoillani vieläki! se ulvaisi räkää ryystäen.

- Sun kai pitäiski olla, vastasin vain viileästi.

Sitten tyttö kurottautui varpailleen ja supisi mun korvaan pelästyneenä:
- Jos tästä tulee joku poliisijuttu, älä jooko kerro...no siitä. Mun ei ollu tarkotus...

Työnsin tytön heti loitommas.

- Sä pyydät multa palvelusta? Miten mä muka selittäisin tän? Sustahan se alko. Anteeks, mut tässä ei oikeen voi antaa anteeks.

Ihan sama. Käännyin kannoillani ja huokaisin kävellessäni takaisin Ninon luo. Ei Ainoa oikeesti kiinnostanut mä. Se vaan mietti itseään, varmaan, kuinka noloa se olisi, jos muut tietäisi, mitä se on tehnyt.
Työnsin käden hiusteni sekaan. En koskaan voisi tehä kenellekään niin. En koskaan. Uuvahdin halaamaan Ninoa ja painoin kasvot sen paitaan.

•••

Jos sä et koskaan oo istunut rehtorin autossa niin sä et tiiä, millasta on istua rehtorin autossa. Tai ainakaan meidän koulun rehtorin. Mies kuunteli klassista viulunvingutusta ja mutisi koko matkan itsekseen.

- Nyt kuunteles, se käski yhtäkkiä ja väänsi sinfonian pauhaamaan niin kovalle että mun tärykalvot melkein räjähti.

Ja juuri ennen joka töyssyä se sukaisi parranhaiveniaan ja kailotti:
- Ohops ja nyt taas lennetään!

Ehkä se yritti olla hauska ja nuorekas tai jotain. Äiti oli kaamea, kun se luuli käyttäytyvänsä niin kuin mun ikäiset. Mutta kyllä mä mieluummin istuin tässä kuin otin turpiin.
Vihdoin meidän talo tuli näkyviin ja kiitin paljon kyydistä. Loppumatkasta luulin jo, että kohta me oltais maattu ojassa, mutta pääsinkin turvallisesti astumaan armaan kotini suojiin.