Maailman sylissä

Luku 11

- Mä tapasin sen Saturninon vanhemmat eilen, äiti puheli mun sängynlaidalta.

Yritin kaivella vaatekaapista sopivaa asua. Hermoilin mun hiuksia, jotka sojotti jokaiseen ilmansuuntaan.

- Kuulemma se ja sen siskokin on puhunut susta kotonaan. Tosi mukavia ihmisiä. Pyysivät sut joskus menemään kylään ja mäki sanoin, et voi tulla meille.

Mun hymy jäi piiloon hupparin sisään. Etsin mustia farkkuja ja heittelin sukkia lattialle olkani yli.

- Mut hei, tuu viimeistään kaheltatoista kotiin. Tuu sillä vikalla bussilla. Mä oon puhelimen päässä, jos jotain sattuu. Et sitten juo ja tuut ehjänä takas.

Äiti sulki mut syliinsä ja painoi leuan olkapäälleni. Se otti mun kasvot käsiensä väliin, niiskaisi vähän ja suukotti mua poskelle.

- Voi että.

Mä irrottauduin hitaasti sen otteesta ja tyhjensin koulurepun sisällön päiväpeiton päälle.

- Mitkään konstit ei auta, kyl mä sen tupakan haistan. Ja älä mee kenenkään humalaisen kyytiin.

Taputin äitiä pään päälle nauraen ja työnsin avaimet repun etutaskuun. Tarkistin, että olin varmasti lähettänyt Ninolle Ainon osoitteen. Mä en tiennyt, millä konstilla olin saanut sen suostuteltua mukaan. Mua jännitti aivan sikana, karistelin kurkkuani ja nyin tummanliilan hupparini helmaa.

•••

Bussimatka ei ollut pitkä ja nyt mä osasin jo kääntyä oikeasta risteyksestä. Muutama mopo ajoi mun ohi luultavasti samaan määränpäähän. Tapasin Ninon Ainon pihassa, johon oli kerääntynyt iso lauma nuoria polttamaan tupakkaa. Musiikki jytäsi niin, että ikkunalasit helisi. Ninolla oli päällään ruskeat suorat housut ja valkonen toppi, joka paljasti sen käsivarret ja nuoli sen vatsalihaksia. Vilkuilin pelokkaana vieraita kasvoja. Me mentiin sisään hiljaa jutellen ja potkin kengät muiden kenkien sekaan, joita oli varmaan puolen metrin korkuinen kasa eteisessä. Väentungoksessa oli tosi kuuma, tytöt tanssi kaljat käsissä ja hihitteli keskenään. Olin varma, että ainakin puolet porukasta oli jo humalassa, vaikka kello oli ehkä vasta jotain puol kymmenen.

Me tunkeuduttiin keittiöön, jossa joku sekotteli juomia ja työnsi mulle tölkin käteen. Lavuaari oli täynnä tyhjiä pulloja ja lattia lainehti roskista. En kuullut, mitä Nino sanoi mulle musiikin ja äänekkäiden kiljahdusten yli. Se nappasi oluen itselleen ja me ängettiin sohvannurkkaan joidenkin poikien viereen. Huomasin, että porukkaa alkoi vetäytyä yläkertaan pelaamaan juomapelejä ja totuutta ja tehtävää. Mä en halunnut mennä. Yritin vakuuttaa itselleni, että tästä tulisi hauska ilta, kun Kasperia ja muita ääliöitä ei näkynyt. Huomasin Ainon tanssimassa. Sillä oli musta narumekko ja oranssia meikkivoidetta. Meidän katseet kohtasi hetkeksi ja se iski mulle silmää keinuttaessaan lanteitaan puolelta toiselle.

- Mee tanssii, Nino tuuppasi mua tyttöä kohti virnistäen.
- Kumminki tahot.

Se otti kulauksen juomastaan ja mä katsoin ujona ympärilleni. Aino keikutteli lähemmäs ja ojensi mulle kätensä. Tartuin siihen varovasti hymyillen.

•••

Kaiuttimista räyhäsi joku kauhea bilebiisi. Aino painautui mua vasten ja mun naama lehahti tulipunaiseksi. Toivoin, ettei kukaan huomannut sitä pimeässä, varsinkaan Aino. Mua nolotti mun omat tanssiliikkeet. Joku törmäsi muhun ja viereinen pari välillä ajautui meidän väliin kesken niiden halailuiden. Yritin keksiä jotain puheenaihetta. Aino kietoi kätensä kaulani ympäri ja sen imelä hajuvesi leijaili ilmassa. Me tanssittiin pari biisiä, mut sitten tytön piti mennä vessaan ja mä raivasin tieni takaisin Ninon luo, joka istui vieläkin samalla paikalla.

- Oisit tullu säki tanssii, huohotin ja rojahdin sohvalle.

Poika ei vastannut mitään, joten vein sen kädestä oluen ja hörppäsin siitä. Se maistui ihan kauhealle. Mun ei ollut tarkoitus juoda, mutta olishan se näyttänyt aika typeältä olla tekemättä niin, vielä kun tarjottiin. Enkä mä yhtään tiennyt, kuinka monesta menisin humalaan. En ainakaan yhdestä. Ei sitä kukaan edes huomaisi.

Me kuunneltiin musiikkia ja käytiin välillä pihalla haukkaamassa happea. Nino jutteli joidenkin tyyppien kanssa, jotka se ilmeisesti tunsi ala-asteelta. Mä en uskaltanut liittyä keskusteluun, mutta ne tuli meidän kanssa tanssimaan.
Ronja istui Peten sylissä, mut onneksi ne ei näyttänyt kiinnittävän meihin mitään huomiota. Näin pari muutakin meidän luokkalaista. Yksi makasi portaissa ja itki vuolaasti poikaystävänsä perään.
Aloin jo nauttia vilkkuvista valoista, musiikin pauhannasta ja naurusta. Ja ehkä vähän myös kurkusta valuvista juomista. Ilmoitin meneväni vessaan ja lähdin tunkeutumaan vähän hoippuen väkijoukon läpi. Onneksi talossa oli kolme vessaa, koska tyttöjen jono kiemurteli melkein ulos asti. Kiipesin rappuset yläkertaan ja vedin oven auki. Seisahduin kuitenkin paikalleni suu lähes ammollaan. Sydän hyppäsi kurkkuun.

Aino seisoi selkä seinää vasten, mekko enää vyötäisillä roikkuen ja suuteli intohimoisesti jotain sänkitukkaista poikaa, jonka kädet vaelsi tytön hiuksissa ja pitsirintsikoiden kaarissa. Käänsin katseeni äkkiä pois. Aino reväytti silmänsä auki ja tuijotti mua suunympärys huulipunasta suttuisena. Poika urahti kiepsahtaessaan ympäri. Paiskasin oven äkkiä kiinni ja lähdin juoksemaan portaita takaisin alakertaan. Mun olo oli vaan vähän tyhjä, en osannut sanoa, olinko surullinen vai en.

Yritin etsiä Ninoa, mut poikaa ei näkynyt missään. Mulle työnnettiin käteen shotti,  jonka hylkäsin pöydälle. Kohta äitikin alkaisi huomata, etten ollut juonut pelkkää mehua. Hätääntyneenä hortoilin pihalle, missä huomasin Ninon seisovan Kasperin kanssa vastakkain. No, täähän meni hyvin. Mua ei pelottanut, astelin nenä pystyssä Ninon taakse pieneen ihmisjoukkoon.  Kasperin silmistä näki, että se oli umpihumalassa, eikä se edes meinannut pysyä pystyssä. Vieras tyttö yritti rauhoitella sitä.

- Vitun runkkari, sun pallikarvat on varmaa yhtä pitkät.., se ei ehtinyt lauseessaan loppuun ennen kuin heilautti nyrkkiä ilmassa.

Nino väisti nopeasti melkein ylimielisen näköisenä. Horjahdin vähän ja purskahdin nauruun. Päässä tuntui kummalliselta. Nino perääntyi ja huomatessaan mut vinkkasi peukullaan tietä kohti.

- Pitäiskö lähtee ennen ku toi yks hullu polttaa koko talon?

- Mennää vaan, totesin.

Mikäs syy mulla olisi ollut jäädä. Ainokin oli löytänyt parempaa seuraa.

En tiennyt, että Nino oli tullut pyörällä, mutta se selitti, että se asui vaan kilsan päässä tästä. Kuka ihme edes ajoi pyörällä bileisiin? Kasper kyräili jotain ja näytti siltä, että se lähtisi meidän perään. Ei se ainakaan ollut ajokunnossa. Nino talutti pyöränsä risteykseen asti, mihin Ainon taloa ei enää näkynyt ja nousi sitten sen selkään.

- Mä voin viedä sut kotiin, se tarjoutui.

- Mut en mä voi nyt mennä kotiin. Mun äiti saa raivarit.

- Ai koska sä joit? Nino kysyi huvittuneena.

- Nii, mut en mä oo kännissä.

- Okei, no ideoita?

- Mistä mä tiiän. Oon asunu täällä jonku kuukauden.

- Mä keksin. Hyppää kyytiin.

Istuin tarakalle, mutten uskaltanut koskea poikaan. Kun se polkaisi liikkeelle, mun oli pakko tarrata sitä kyljistä, etten olisi pudonnut. Kiedoin käteni sen vartalon ympäri. Ninon musta tukka hulmusi tuulessa. Joko mä olin juopunut sen tuoksusta tai sitten muutamasta ylimääräisestä kaljasta.