Maailman sylissä

Luku 38

Äiti ja Janne kantoi patjan mun huoneen lattialle, kun Matilda ja Jerico keräili serpentiinsuikareita ja poksahtaneiden ilmapallojen jäämiä roskapussiin.

- Mul ei oo hammasharjaa eikä mitään mukana, Nino hieraisi niskaansa.
- Eikä Jericollakaan.

- Mä voin lainata. Tai en ehkä hammasharjaa, mut yöpaidan.

Nino virnisti. Kyyneleet oli jo kuivuneet kummankin poskille. Äiti antoi poikien jäädä yöksi ja musta tuntui jollain oudolla tavalla, että se sääli meitä.

- Mihinkäs me laitetaan se pienempi veijari? äiti mietti käsi poskella.
- Mahtuisitteks te molemmat tähän patjalle?

Vilkaisin Ninoa syrjäsilmällä ja vastasin hitaasti:

- Me varmaan puhutaan vielä hetki, nii eikö ois parempi, jos pikkuset menis aikasemmin nukkuu? Niil on ollu rankat bileet.

- Vai niin, semmosta peliä, äiti huoahti ja pujotti kätensä Jannen kainaloon.
- Kai ne nyt lapset voi samassa huoneessa. Nää teinit se ongelma on. Mut ei me nyt kai sohvalle ketään laiteta. Eiks yks patja oo vielä kellarissa?

Janne nyökkäsi ja lähti tallustamaan kuuliaisesti kellaria kohti äiti käsipuolessaan. Rupesin tonkimaan vaatekaappiani ja löysinkin Jericolle vanhan t-paidan ja shortsit. Nino meni viemään vaatteita ja mä levitin lakanat ja tein nopeasti iltatoimet sillä aikaa. Kun poika palasi, olin juuri itsekin pukeutumassa.

- Haluutko lainata vielä jotain? kysyin vetäessäni kiireästi paitaa pääni yli.
- Tos tuolilla on yhet pyjamanhousut, jotka mahtuu varmasti sullekki.

- Kiitos, Nino sanoi ja rupesi riisuutumaan.

Mä rojahdin sängylle katselemaan kattoa. Hetken kuluttua, kun arvelin pojan olevan valmis, kohotin peitonreunaa. Nino kietoutui mun ympäri kuin joku koala ja pussasin sitä epävarmasti otsalle.

- Aiotsä nukkuu tässä?

- Laitaksä mut vai tohon oikeesti? Nino naurahti.

Yhtäkkiä äiti koputti jälleen oveen ja tuli silmät kiinni sisään. Nino pyörähti nopeasti patjalleen istumaan.

- Mitä sä teet? kysyin närkästyneenä äidiltä.
- Me ei tehä mitään ällöö sun talossas.

Äiti avasi melkein ilahtuneen näköisenä silmänsä.

- Tulin vaan toivottamaan hyvää yötä. Kauniita unia. Oon aamun kotona. Haluisin jutella sun kanssa sitten, Markus. Meen iltapäivällä jumppaan. Okei?

- Okei. Öitä, huokaisin ja painoin pääni takaisin tyynyyn.

Mitä nyt taas.

- Hyvää yötä, Nino toivotti ja äiti hymyili sille vielä ennen kuin katosi itsekin hammaspesulle.

•••

Tunsin pimeässä huoneessa Ninon lämpimän hengityksen kaulallani ja sillon tällöin hiussuortuvan, joka kurottautui kutittamaan mua nenästä.

- Oisko se susta oikeesti ällöö? Nino kysyi yhtäkkiä.

Säpsähdin vähän, koska olin luullut pojan jo nukahtaneen.

- Ai mikä?

Nino hinautui hiukan kauemmaksi niin että erotin sen tummat silmät.

- Oonks mä susta ällöttävä?

- En mä sitä tarkottanu, vastasin kiireesti.

- En mä haluu olla susta ällöttävä, Nino huokaisi.
- Anteeks, mitä tänään kävi. Et oon ollu niin painostava. Mennään vaan omaa tahtia nyt?